Voi äidin pientä apinaa... Sillä on elämänsä ensimmäinen "flunssa" tai nuha tai mikälie... Jo viime yö oli tosi levoton, ja mä otinkin sen lopulta joskus kolmen jälkeen viereeni nukkuu, ku olin itse aivan liian väsynyt nousee vartin välein nostaa sille tuttia suuhun. Aamulla herättiin yhessä iloisina höpötellen, vähän murunen jo sillon aivasteli, mutta ei muuta huomannut.
Lähdettiin kaupungille puolilta päivin, ja sitten alkoi jo nenäkin vuotaa.. Äh ja puh! Nokka vuos ja aivastelut jatkui, aivastellenhan se saa ne kaikki räät ulos. Ei edelleenkään kipeän oloinen, mutta ei suostunut nukkuu vaunuissa, jos selkänoja oli alhaalla. Ehkä vähän tavallista rauhallisempi oli, körötteli vaunuissa kiltisti, mutta söi edelleen ihan hyvin. Aivastelut jatkui, mutta nenä ei vuotanut enää niin pahasti. Kotimatkalla junassa parahti kyllä ihan outoon itkuun, kun jotkut känniääliöt huus ja mekasti, yleensä Joona ei oo sellaisista hätkähtänyt, tai vähintään sylissä olemalla rauhoittuu.
Iltaa myöden sitten alkoi jo väsykin painaa, kun ei ollut taas kunnon päikkäreitä saanut... laitettiin jo vähän ennen ysiä poika unille. Reilu tunti meni ihan ok, kymmenen jälkeen on sitten alkanut taas vähän väliä itkut ja aivastelut. 5-20 min nukkuu, sitten parahtaa itkuun (ei kuitenkaan herää) ja kuulostaa vähän tukkoiselta nenästä hengitys. Poikaparka ei vaan osaa rauhoittua uneen ilman tuttiaan, ja sitten tutin kanssa on vaikee hengittää.. Onneks Tommi nosti jo ennen unille menoa tota sängynpäätyä ylöspäin (hihih, pakko kertoa: pyysin Tommia nostamana päätyä, niin se ihan oikeesti tosissaan kysyi, että kumpaa päätyä? :D Sehän oiski ollu näky, et ois jalkopäätä nostanut...!), niin ei oo tarvinnut sitä alkaa tuolla nyt säätää. Selällään tutti suussa ei voi nukkua, ja sylkee tutin pois, niin jonkun ajan päästä tulee itku. Kertaalleen käänsin sen mahalleen, siihen se heräs, eikä oikein ois meinannu rahottua, vaan oli silmät auki kyynärnojassa. Viimein uni voitti ja poika laski posken takas tyynylle... Mua vähän hirvitti, että noinkohan se alkaa itkeä, jos tahtoo pois vatsaltaan, ettei vaan väsyneenä kääntäis nenää patjaa vasten... Onneks ei, vaan oli herännyt, noussut kyynärnojaan ja itkuhan sieltä tuli: "Äiti tuu auttaa!". Käänsin kyljelleen, taas joku aika oli ihan tyytyväisenä, sitten oli kierähtänyt siitä itse vatsalleen ja makas kyynärnojassa siellä taas mahallaan... Ei auttanut kuin kääntää se selälleen ja koittaa rauhoitella. Tutti suussa taas hetken hengitys kulki ja poika nukahti... Nyt sitten saan jatkuvasti ravata tuolla makkarissa, kun se parahtaa itkuun, mutta ei oikein voi mitään tehdä. On mulla sellanen "nenänniistin", letku, jolla imetään räkää pois, mutta ei tuolla tunnu olevan niin paljon räkää, että viittisin alkaa härkkiä sillä ja herättää Joonaa sitten siihen.
Jos ei muu auta, niin täytyy ottaa se toiseks yöks taas sit mun viereen. Saan sitä vähän enemmän pystyasentoon jos otan sen kainaloon, ja toisaalta siinä voin sit nostellakin tuttia unissani vaikka viidenkin minuutin välein.
Eli 8 päivää vajaa puolvuotta meni ilman mitään flunssia tai isompiakaan sairasteluita. Pitkälle päästiin! Toivottavasti tästäkin selvitään nyt vähällä :) Ja jos ei muuta, niin parantaahan tääkin sitten taas vastustuskykyä!
Huomenna pitäis mennä vaarin luo kyläilee, toivottavasti pikkumies on kunnossa! Ei olla nähty mun isää ihan tosi pitkään aikaan!!
