Rakenneultra

Kävimme aamutuimaan kurkkailemassa ja kuvailemassa salamatkustajaamme.

Pienoinen oli kovin unelias, ja kätilö saikin helposti mittailtua ja tarkasteltua tarvittavat asia. Istukka on kauniisti kiinnittynyt kohdun takaseinään, lapsivettä on riittävästi ja tilaakin vielä löytyy. Kovasti se on kuitenkin noussut ja levinnyt, enää ei riittänyt, että alamahaa kuvailee, vaan kätilö joutui ultralaitetta kierittämään ihan koko mahan päällä! Hassua, itse sitä on yrittänyt tunnustella, ja luullut kohdun olevan paljon pienemmällä alueella :)

Ensin tarkasteltiin päätä, hyvänmallinen ja hienosti kasvanut. Aivotkin ovat nyt todistetusti löytyneet, isot ja pienet omilla paikoillaan. Sieraimet näyttivät hyvältä, ei kuulemma huulihalkion vaaraa.

Sydän tykytti iloisesti, edelleen mennään tasaisella matalahkolla sykkeellä, kätilö mittaili 145 lyöntiä/min. Tosin mun omatkin sykkeet on niin matalat, että tuskinpa tää poitsu ihan kovin huippulukeamia tulee koskaan saamaan! Isot verisuonet tsekattiin väreillä ja hyvin näytti virtaavan kaikki oleellinen. Napanuora on ehjä ja siisti, kehittynyt sekin. Reisiluut näytti ainakin omaan silmään todella massiivisilta ja vahvoilta, samoin selkäranka, ja hyvä niin!

Pituutta vauveli oli hurahtanut jo nyt yli käyrien, pää-perämitta oli 18.3cm, mikä vastaisi sitä lukemaa, mikä pitäisi olla tossa neljän päivän päästä! Kokopituutta ei huomattu kysyä, mutta jos vauvakirjasta kattelee, niin tohon pää-perämittaan nähden pituutta koko pojalla on n. 26-27cm. Paino vastaa kuitenkin laskettuun aikaan nähden viikkoja, sitä oli tällä erää 380g ja ton kirjasen mukaan huomenna alkavalla uudella viikolla pitäis olla n. 400g tullut painoa. Mutta oli sillä sentään sellainen pieni möhömaha ^---^

Vaikka nettipalstoilta oonkin lukenut, että jotkut kätilöt suuttuvat, kun kysyy sukupuolta, niin ultrauksen lopuksi uskaltauduin silti kysäisemään, että näyttäisikö se vielä olevan poika, kuten viimeksi ultrassa jo aika varmaksi todettiin. Kätilö tarkasti ja totesi, että kyllä se on hyvinkin selkeä poika! Nyt on varmuus siis tästäkin, ja saan jatkaa vaatteiden haalimista ;)

Vauvalla siis kaikki paremmin kuin mallillaan, hiljalleen sitä oikeesti alkaa virittäytyä ajatukseen, että kohta meitä on tosiaan jo kolme. Nää viimeiset viikot oletettavasti hurahtavat sinne viime metreille asti ihan tosi nopeasti, kun pitää alkaa opintourakkaa hoitamaan loppuun.

Tää olikin sitten meidän viimeinen ultra, ellei nyt jotain komplikaatioita tule ja sen takia jouduttaisi vielä menemään. Puhuttiin ultran jälkeen Tommin kanssa vielä 4D-ultrasta, mutta päätettiin, että jätetään menemättä. Tuolla tänään selvisi ihan riittävästi, ja niille rahoille varmaan löytyy muutakin käyttöä :)