Buzzaus, Nivea 100v

Uusimpana buzzauskohteena on jo satavuotta ihoja virkistänyt Nivea! Tämän kunniaksi heillä on kilpailu pystyssä, ja tarjolla olisi palkintomatkoja. Kannattaakin käydä äänestelemässä ja katselemassa, toki jakamassa myös omat kuvansa ja Nivea-muistonsa. www.nivea.fi/mosaiikki saitilta löytyy lisää infoa!

(Ja buzzauksesta lisätietoja tuttuun tapaan www.buzzador.com, tai klikkaamalla tuolla blogin sivupaneelissa olevaa linkkiä. Kliks kliks siis vaan!)

Meidän perheemme päätti osallistua kisaan kuvalla pumpulista ja Nivean suihkusaippuasta, sillä jopa perheen isoin mies on todennut, että kyseinen suihkusaippua ihan oikeasti jopa jättää ihon pehmeäksi! Että hahaa vaan kaikki kuivattavat saippuat, ei tarttee haista miehelle enää munkaan, koska en oo viitsinyt kahta erilaista suihkusaippuapönikkää tuolla kylppärin nurkissa säilytellä.

Loppuun vielä meidän kisakuva!

Kuvakollaaseja toukokuun touhuista

Tässä pari kuvakollaasia, ulkopuuhista ja sisäleikeistä! Laiska ei jaksanut ladata kaikkia tänne yksitellen ;)

Normimeininkii osa 2

Viimeks taisin lupailla kuvapläjäystä, mutta kuvat on edelleen tuolla kamerassa ja kännykässä odottamassa virtapiikkiä niiden laitailuun. Eli ehkä ne sieltä vielä joskus siirtyy! Eilenkin oltiin illalla vielä koko perhe yhdessä ulkona, ostettiin Joonalle pallo ja mentiin kentälle muka fudailemaan, niin sinne kävin sitten hakemassa kameran kanssa matkaan... Mutta joo, Joonaa ei kyllä paljon pallon potkiminen tai heittelykään kiinnostanut. Vielä aiemmin hra Hienohelma ei halunnut koskakaan hiekkaan paljailla käsillä, mut eilen sen mielestä oli kaikista parhaita nimenomaan ottaa niitä pikkukiviä siitä kentänpinnasta ja kantaa äidille/isille/pallon päälle/rattaisiin... Ja lisäks se työnteli vaunuja pitkät pätkät ja puuhas niiden kanssa. Noh, ehkä se tohon palloiluunkin vielä pääsee joskus sisään ;)

Viime viikolla ipana olikin sitten kipeenä. Maanantaina oli jo vähän kärttynen ja ärtyisä päivällä ja mietin, että onks se vähän ehkä lämpöinen.. Mä lähdin sitten juhlimaan Suomen kiekkokultaa torille, niin illallahan se oli sitten nostanut kuumeen ipanalle. Tommi antoi lääkettä ja laittoi nukkumaan, yöllä kun mä tulin, niin lapsenvalvojaksi tullut täti oli ihan voipuneena sohvalla makaamassa, kun Joona oli kuulemma nukkunut niin levottomasti... Mä annoin sitten jossain välissä lisää lääkettä ja kahden kieppeillä totesin pääseväni helpommalla, kun otan vaan tulikuuman kekäleen sieltä omasta pinniksestään viereeni aikuisten sänkyyn. Seuraavana aamuna tilanne oli vähän normalisoitunut, mutta pianpa se kuume sitten taas helähtikin tuonne neljänkympin nurkille! Mitään muita oireita ei ollut, tosin (samoissa vappujuhlissa olleista) kaveritaaperoista oli suurin osa myös saanut yhtäkkisen selittämättömän korkean kuumeen, joten josko tuo sitten ois ollut jotain samaa tautia. Tiistaina ipana ei suostunut syömään tai juomaan, selkeästi teki mieli, mutta saattoi vaan itekä ja pitää tuttipulloakin kädessään... se oli ihan voimaton, joko nukkui tai vaan itki mun sylissä, joten mä tilasin lääkäriaikaa jo vähän paniikissa. Ja samantien kun hypättiin autoon, niin takapenkillä oli jo iloisesti höpöttelevä pikkumies! Todella outoa! Tommin kanssa katsottiin toisiamme ja Joonaa epäuskossa, mutta päätettiin kuitenkin jatkaa sinne lääkäriin, että sais otettua ees tulehdusarvot... Lääkärissäkin Joona oli yllättävän reipas ja leikkikin odotushuoneessa, lekuritäti katsoi korvat, kuunteli keuhkot ja tsekkas kurkun, ainoastaan kurkusta löytyi tulehdukseen viittaavaa... Tulehdusarvot tuli taas täysin puhtaina takas labrasta, joten lääkärintodistukseen kirjattiin ainoastaan vauvarokon epäily (korkea kuume ilman muita oireita) ja nielutulehdus, lääkkeitähän ei tohon sitten oo, kun ei tulehdusarvoissa ollut mitään häikkää.

Kotona Joona oli taas ihan yhtä kiukkuinen ja väsynyt, ilmeisesti se on vaan allerginen kotioloille ;)

Tauti podettiin taas yhtä nopeasti pois, kuin mitä oli alkanutkin, mutta "pääsipä" isi kokeilemaan työnantajan suhtautumista siihen, että on sairaan lapsen kanssa kotona ja pois töistä. Mulla oli siis myös yövuoro, joten sovittiin Tommin jäävän kotiin. Varmasti tätikin olisi selvinnyt Joonan kanssa jo ihan hienosti yöstä, mutta ehkä se oli kuitenkin kaikille helpompaa ja vähemmän stressaavaa, ettei tätiä siksi yöksi vaivattu.

Mutta tulipa taas niinä parina yönä todistettua, mitkä Joona mun vieressä nukkui, että ei oo tuosta vielä pinnasängystä luopujaksi! Sen verran levotonta hommaa se on, ja ihan kuten minäkin, niin Joona tasan tarkkaan käyttää kaiken sen saatavilla olevan nukkumatilan hyödykseen ;) Itse lähinnä nukuin horroksessa, kun vähän väliä sai olla nappaamassa ipanaa jalasta tai kädestä, ettei se olis tipahtanut sängystä alas... Mutta eipä siinä, eihän tässä mikään kiire oo pinnasängystä luopuakaan. Tämä ajatus siis vaan päässä pyörinyt, kun muut samanikäisten omistajat ovat pohdiskelleet, että josko ois aika ja osa siis jo siirtynytkin sellaiseen junnusänkyyn.

Nyt viikonlopun Joona oli mummolassa taasen hoidossa, meillä oli suursiivouspäivä. Lauantaina Tommi vei ipanan joskus puolen päivän jälkeen ja mä aloittelin sillä välin laittamalla pyykki- ja tiskikoneet pyörimään. Siivottiin siis ihan oikeesti koko kämppä ikkunoita, lattioita ja hyllyjen pölyjä myöten, myös parveketta Tommi hinkkaili ja vessat luonnollisesti pestiin myös. Huhkittiin täällä hikipäässä, seittemän tuntia oikeasti kokoaikaista työtä me tehtiin! Pieniä juomataukoja välillä, mutta muuten puunattiin syömättä iltaan saakka. Illalla sitten maistui sauna ja uni hyvältä <3

Eilen sitten haettiin ipana kotiin, ja kyllä taas huomaa, että on mummolassa ollut lellittävänä.. Siellä viihdykettä kun on oikeasti koko ajan, eikä vissiin kovin moni homma oo kiellettyäkään. Periaatteessahan se on ihan ok, koska Joonankin pitää tottua siihen, että kotona on äidin ja isin säännöt, muualla muiden säännöt. Kotiin tullessa kuitenkin sitten havaitsee heti, että hra Uhmaikäinen suuttuu IHAN kaikesta, mistä vähänkin torutaan, tai jos äiti ja isi ei hypikään pikkujätkän pillin mukaan... Aikamoista kiukkua ja vääntöä oli eilisilta ja tää aamupäivä, huh. Noh, rajoja ja rakkautta, sillähän tuo oppii, ehkä vielä joku päivä ;) Uhmatkoon vaan, äiti alkaa kohta vetää kans itkupotkuraivareita ;) (On muuten söpöä, kun Joonalle näyttelee loukkaantunutta, niin Joona tulee "pyytämään anteeksi" eli halaamaan. On siis opetettu, että jos satuttaa toista (fyysisesti) niin pitää halata anteeksipyyntö, ja nyt se on ottanut sen saman sitten myös näihin tahtojentaistoihin.)
Tänään se on myös vaikka kuinka monta kertaa heittänyt itse jonkun lelun pois sohvalta/tuolilta/mistä vaan ja sitten osoittanut ja koittanut komentaa mua sen nostamaan!! Uskomatonta! Pari henkevää "keskustelua" käyty siitä, että Joona voi ihan itse käydä pois heittämänsä lelun poimimassa ;) Ja sitten se tekee sitä, että tarkoituksella työntää autoja mm. sohvan alle/piirongin alle/mihkä vaan ja sit ku se ei itse saakaan niitä, niin komentaa äitiä apuun.. ja siis ihan tahallaan tätäkin.

Aamu valkeni täällä erittäin väsyneenä just tänään, sellasta uupumusta tai voimattomuutta (tosin viime yönä unimasa vei mut mennessään kai vasta joskus kolmen aikaan ja aamulla Joona oli hereillä jo piirua ennen ysiä. Ois just tänään sit voinu nukkua sinne päälle kymppiin!)... Sitten alkoi sataa ja ukkostaa hurjana, joten meidän päiväsuunnitelmat (taaperotreffit piknikhengessä puistossa) peruuntui, kun mua ei huvittanut yrittää tonne kastumaan. Ja sitten... sade loppu, pimpelipom. Just näppärästi siinä vaiheessa, kun kiukkujätkä vaati itse päästä jo päikkäreille... Kävi siis rynkyttämässä vaunuja ja pinnasänkyä, haki unipupun ja osoitteli jääkaapista maitoa. Huh, ihan tervetullut hengähdystauko itsellekin just passeliin väliin!

Että sellasta auvoa tänne. Toivottavasti viikko ei oo ihan pelkkää sadetta, että päästäis uloskin vähän energiaa purkamaan! Tai jos ei päästä, niin kai se on sitten vaan lähdettävä jonnekin muualle treffaamaan kavereita, koska näitä kotikiukkupäiviä ei ihan kovin montaa jaksa... Onneks pääsee taas to-pe yönä töihin lepäämään ;)

Uimareissuja, värikylpyä, leffateatteria!

Huh, edellisestä postauksestahan on jo ikuisuus! Ja niin paljon kaikkea on tapahtunut, että noinkohan muistan kaikkea mainitsemisen arvoista edes kertoa!

Uimassa ollaan käyty nyt taas useaan otteeseen, ja yhä edelleen se on Joonasta vaan ihan superhauskaa! Siellä se mennä viipottaa altaassa, räiskytellen ja läiskytellen, polskutellenkin välillä! Käsipohjan uimisen se mallioppi toissa kerralla; tosin uimakaveri ui käsipohjaa eteenpäin, niin Joona kaikille liikkumisen oppimiselle tyypilliseen tapaansa tekee tämänkin homman aluks "peruuttamalla". Eli Joonan käsipohja kulkee takaperin, hihih!

Joskus huhtikuun lopulla me käytiin kokeilemassa Bestiksen kanssa värikylpyä. Joona innostui heti alkuunsa siellä luokkahuoneessa, kun siellä oli tyynyjä lattialla istumista varten, ja yritin vaihtaa sille päälle sellaiset vaatteet, joiden sotkeentuminen ei haittais... noh, pelkästään vaippa oli päällä, kun yks kirkuen ja kihertäen kirmaili siellä ympäriinsä ja kävi ottamassa tuntumaa muihinkin aikuisiin ja lapsiin :D Siellä ohjaajankin edessä se istui kiltisti kuuntelemassa, vaikka mä yritin sitä houkutella mun luo... Ei kyllä ollut puhettakaan siitä inhottavasta vierastamisesta, josta on kärsitty tässä jo jokusen kuukautta!
Samalla taas vähän katselin Joonan ja Aleksin luonne-eroja, kun Aleksi viihtyi äitinsä sylissä tai lähellä koko ajan, vasta ihan tunnin lopuksi Aleksikin vähän taisi riehaantua ja pääsi tunnelmaan! Niin erilaisia nämä on, vaikka molemmilla pojista kuitenkin oli ihan tasavertaisen hauskaa :)

Värikylpytunnin aluksi ohjaajalla oli keltaisia narukeriä, joilla pelleiltiin. Sitten oli ilmapalloja, joiden sisälle oli laitettu herneitä, ja niitä ravisteltiin ja heiteltiin. Sitten pallot ja narut kerättiin lakanan päälle ja alta paljastui ne meidän piirrustuspaperit. Joonalla oli vauhti niin päällä, että eipä se paljon mun kanssa viihtynyt, vaan meni siellä omia menojaan ympäri ämpäri huonetta!
Itse värikylvyn ajaksi se sentään malttoi rauhoittua mun viereen, kun vihdoin päästiin sotkemaan! Herra hienohelmasta oli outoa sotkea niitä värisössöjä käsillään, ja vähän väliä se koitti antaa kättään mulle putsattavaksi! Kun se sitten tajusi, että varpaillakin voi maalata, niin siitähän se sitten innostui, kun se värisotku liukui niin kivasti jalkojen alla!
Pian olikin sitten paperilla kauniin vaaleanvihreää ja violettia sotkua ihan joka puolella, tasaisesti värjätty työ ;) Siitä saatiin pohjat äitienpäiväkortteihinkin, ja vielä jäi talteenkin paperia korttipohjiin!

Vappuakin on ehditty juhlistamaan, Tommilla taas oli töitä pyhien päällä, joten me lähdettiin mammaporukan seuraksi grillailemaan eräälle mammalle. Pöydät notkuivat herkuista, ja talon isäntä (ainoana miespuolisena, voi raukkaa :D) hoiti urhoollisesti grillaamiset - just silloin, kun piti alkaa grillailuita hoitamaan, niin alkoi luonnollisesti sataa! Lapsilla ja äideillä oli kivaa, eikä se ainoa paikalla ollut isikään näyttänyt ihan kauheasti kärsivän. Iltapäivä hurahti ihan supernopeasti ja taas kotiinpaluu meni vähän päälle "normaalin"... vappupäivänä käytiin mummia moikkaamassa ja lähdettiin vielä kaupunkiinkin Eevaa ja Innaa tapaamaan safkailun merkeissä.

Sen lisäksi me kokeiltiin tuossa leffassakäyntiä. Olipas kyllä taas sellainen rupeama... jonot oli iiiiiihan hillittömät, kun mentiin lippuja lunastaa, sinne ne kiemurteli pitkin poikin ja jatkuivat sinne Tennispalatsin popparikiskoille saakka, huh! Yllättävän nopeasti se kuitenkin sit eteni onneksi, eikä pojatkaan hermostuneet. Oletettua halvemmaksikin leffareissu tuli, mulla kun oli 2 käyttöä vaativaa joululahjalippua ja jonottaessa joku random kolmikymppinen miekkonen tuli koputtamaan mua olkapäälle, ja antoi oman joululahjalippunsakin mulle ihan ilmaiseksi, hän kun ei leffaan ois ehtinyt ja niissä oli siis tänään vika käyttöpäivä!! Ihana, tuli niin hyvä mieli tollasesta pyyteettömyydestä! Oli jaksanut nähdä kuitenkin vaivan tulla sinne leffateatterille saakka sen antaakseen! Muutamia muita lippujen kaupittelijoita siellä myös oli - jostain syystä me vaan oltiin jotenkin skeptisiä, kun sellaset ehkä kutosluokkalaiset kundit koitti niitä omiaan myydä :D Mutta niin, ei jäänyt siis kuin vaan yksi lastenlippu rahalla maksettavaksi, jee! :)

Leffaan oli uskaltautunut ehkä kolmisenkymmentä muutakin katsojaa, mutta eturiveissä ei meidän lisäksi ollut muita. Joonan mielestä parasta oli kiipeillä penkkirivillä penkiltä toiselle ja sukeltaa käsinojien yli pääedellä, Miosta taas parhautta oli saada juosta ympäri sitä etulattiaa ja tanssia biisien tahtiin. Mio ei pysynyt juur paikallaan (ylläri, Mio on siis meidän vakkari uimakaverikin, ja aikamoinen Duracell! :D), Joona malttoi sentään hetken. Leffa ei ollut liian pelottava, mutta siinä aluks näytettiin joku ehkä parin minsan minileffa kissasta ja hiiristä, siinä kissa teki yllätyshyökkäyksen jonkun äänitehosteen kera ja siitähän Joona säikähti ihan älyttömästi ja parahti lohduttomaan itkuun! :( Mutta onneksi rauhoittui sitten ja molemmat kundit jaksoivat leffan loppuun asti, vaikkakin viimeiset minuutit kuluivatkin sitten jo äitien kanssa käsikädessä portaita edes takas juoksennellen...

Hauska oli kokemus, mutta meidän osalta ainaskin tää nyt vahvisti (uskoakseni Assi oli samaa mieltä Miosta) sen, että ei oo meillä just nyt Vauvakinoihin menemistä... Jos kolme varttia oli liikaa, niin täyspitkä aikuisten elokuva ei varmasti motivoi pysymään aloillaa, siellä kun ei mahdu yleensä edes eturiviin, kun ei paikkalippuja myydä, vaan pitäis olla TOSI paljon aiemmin siellä jonottelemassa! Ehkä meidän seuraava leffaelämys on sitten taas jokusen vuoden päästä jotain kivaa piirrettyä kattomaan! :)
Leffaa itseään voisin kyllä näille mineillekin suositella, oli se kokemuksen arvoinen! Sellaisia lyhyitä filmiklippejä "nidottuina" yhteen, ihan hauskaa!

Sitten me ollaan tutustuttu myös tämän meidän taloyhtiön väkeen. Jo tuossa jokunen päivä aiemmin Joona nukahti kaupasta kotiin kävellessä rattaisiin, enkä hennonut sitä heti herättää. Mentiin siis tohon leikkipihalle istuksimaan, ja ehdin vihdoinkin esittäytyä siinä usein istuskelevalle toiselle äidille. Hänellä on siis nuorin pari vuotias tyttö ja pari isompaa poikaa, ollaan aina moikkailtu, mutta ei olla samaan aikaan ehditty ajan kanssa tohon hiekkalaatikolle. Ehkäpä tässä kesää kohti mennessä hiekkalaatikolla alkaa olla enempikin näitä pienempiäkin leikkiseurana! :)

Lisäks viime viikonloppuna oli pihatalkoot, joihin ilmoittautumisia oli pyydelty jo aiemmin, mutta Tommi oli kuitenkin edeltävän yön töissä, niin ei ilmoittauduttu. Päivällä sitten Liia ja Edithkin tuli meille, joten eipä me edes paljon Joonan kanssa tuossa pihalla pyöritty - ja eipähän meistä kaksistaan ois paljon apua ollutkaan, Joonalla kun tuo harava ei vielä oikein kädessä pysy ;) Talkooväki sai pihat siisteiksi ja olivat kattaneet tuonne herkkupöytää, ilta lähestyi ja me saatettiin omat vieraamme juna-asemalle. Jäätiin vielä sitten hiekkalaatikolle leikkimään ja pianhan meitä jo huudeltiin mukaan pippaloihin ja tutustumaan, grillissä olisi vielä ruokaa ja juomaakin löytyisi! Kyllä me sinne sitten Joonan kanssa mentiin, vaikka mä sitten nolona sopertelin, että eihän me mitään kehdata ottaa, kun ei olla talkoisiinkaan osallistuttu... Piut paut kaikki antoi mun pahoitteluille ja iski lautasen kouraan ja marssitti grillille. Otin sitten Joonalle pari nakkia syötäväksi ja siinä tutustuttiin naapureihin! Oikein tosi mukavaa väkeä, kyselivät Joonasta ja meidän yhtiössä viihtymisestä ja kertoilivat niitä näitä yhtiöstä ja asukkaista. Tommikin siinä sitten tuli kotiin, kun oli ollut mökillä laittelemassa autoaan, ja sekin jäi turisemaan meidän seurana. Ihan tosi välitön ja kiva fiilis jäi!

Seuraava päivitys toivottavasti taas vähän pikemmin, olisi kuvasatoakin vaikka millä mitalla!