Normimeininkii osa 2

Viimeks taisin lupailla kuvapläjäystä, mutta kuvat on edelleen tuolla kamerassa ja kännykässä odottamassa virtapiikkiä niiden laitailuun. Eli ehkä ne sieltä vielä joskus siirtyy! Eilenkin oltiin illalla vielä koko perhe yhdessä ulkona, ostettiin Joonalle pallo ja mentiin kentälle muka fudailemaan, niin sinne kävin sitten hakemassa kameran kanssa matkaan... Mutta joo, Joonaa ei kyllä paljon pallon potkiminen tai heittelykään kiinnostanut. Vielä aiemmin hra Hienohelma ei halunnut koskakaan hiekkaan paljailla käsillä, mut eilen sen mielestä oli kaikista parhaita nimenomaan ottaa niitä pikkukiviä siitä kentänpinnasta ja kantaa äidille/isille/pallon päälle/rattaisiin... Ja lisäks se työnteli vaunuja pitkät pätkät ja puuhas niiden kanssa. Noh, ehkä se tohon palloiluunkin vielä pääsee joskus sisään ;)

Viime viikolla ipana olikin sitten kipeenä. Maanantaina oli jo vähän kärttynen ja ärtyisä päivällä ja mietin, että onks se vähän ehkä lämpöinen.. Mä lähdin sitten juhlimaan Suomen kiekkokultaa torille, niin illallahan se oli sitten nostanut kuumeen ipanalle. Tommi antoi lääkettä ja laittoi nukkumaan, yöllä kun mä tulin, niin lapsenvalvojaksi tullut täti oli ihan voipuneena sohvalla makaamassa, kun Joona oli kuulemma nukkunut niin levottomasti... Mä annoin sitten jossain välissä lisää lääkettä ja kahden kieppeillä totesin pääseväni helpommalla, kun otan vaan tulikuuman kekäleen sieltä omasta pinniksestään viereeni aikuisten sänkyyn. Seuraavana aamuna tilanne oli vähän normalisoitunut, mutta pianpa se kuume sitten taas helähtikin tuonne neljänkympin nurkille! Mitään muita oireita ei ollut, tosin (samoissa vappujuhlissa olleista) kaveritaaperoista oli suurin osa myös saanut yhtäkkisen selittämättömän korkean kuumeen, joten josko tuo sitten ois ollut jotain samaa tautia. Tiistaina ipana ei suostunut syömään tai juomaan, selkeästi teki mieli, mutta saattoi vaan itekä ja pitää tuttipulloakin kädessään... se oli ihan voimaton, joko nukkui tai vaan itki mun sylissä, joten mä tilasin lääkäriaikaa jo vähän paniikissa. Ja samantien kun hypättiin autoon, niin takapenkillä oli jo iloisesti höpöttelevä pikkumies! Todella outoa! Tommin kanssa katsottiin toisiamme ja Joonaa epäuskossa, mutta päätettiin kuitenkin jatkaa sinne lääkäriin, että sais otettua ees tulehdusarvot... Lääkärissäkin Joona oli yllättävän reipas ja leikkikin odotushuoneessa, lekuritäti katsoi korvat, kuunteli keuhkot ja tsekkas kurkun, ainoastaan kurkusta löytyi tulehdukseen viittaavaa... Tulehdusarvot tuli taas täysin puhtaina takas labrasta, joten lääkärintodistukseen kirjattiin ainoastaan vauvarokon epäily (korkea kuume ilman muita oireita) ja nielutulehdus, lääkkeitähän ei tohon sitten oo, kun ei tulehdusarvoissa ollut mitään häikkää.

Kotona Joona oli taas ihan yhtä kiukkuinen ja väsynyt, ilmeisesti se on vaan allerginen kotioloille ;)

Tauti podettiin taas yhtä nopeasti pois, kuin mitä oli alkanutkin, mutta "pääsipä" isi kokeilemaan työnantajan suhtautumista siihen, että on sairaan lapsen kanssa kotona ja pois töistä. Mulla oli siis myös yövuoro, joten sovittiin Tommin jäävän kotiin. Varmasti tätikin olisi selvinnyt Joonan kanssa jo ihan hienosti yöstä, mutta ehkä se oli kuitenkin kaikille helpompaa ja vähemmän stressaavaa, ettei tätiä siksi yöksi vaivattu.

Mutta tulipa taas niinä parina yönä todistettua, mitkä Joona mun vieressä nukkui, että ei oo tuosta vielä pinnasängystä luopujaksi! Sen verran levotonta hommaa se on, ja ihan kuten minäkin, niin Joona tasan tarkkaan käyttää kaiken sen saatavilla olevan nukkumatilan hyödykseen ;) Itse lähinnä nukuin horroksessa, kun vähän väliä sai olla nappaamassa ipanaa jalasta tai kädestä, ettei se olis tipahtanut sängystä alas... Mutta eipä siinä, eihän tässä mikään kiire oo pinnasängystä luopuakaan. Tämä ajatus siis vaan päässä pyörinyt, kun muut samanikäisten omistajat ovat pohdiskelleet, että josko ois aika ja osa siis jo siirtynytkin sellaiseen junnusänkyyn.

Nyt viikonlopun Joona oli mummolassa taasen hoidossa, meillä oli suursiivouspäivä. Lauantaina Tommi vei ipanan joskus puolen päivän jälkeen ja mä aloittelin sillä välin laittamalla pyykki- ja tiskikoneet pyörimään. Siivottiin siis ihan oikeesti koko kämppä ikkunoita, lattioita ja hyllyjen pölyjä myöten, myös parveketta Tommi hinkkaili ja vessat luonnollisesti pestiin myös. Huhkittiin täällä hikipäässä, seittemän tuntia oikeasti kokoaikaista työtä me tehtiin! Pieniä juomataukoja välillä, mutta muuten puunattiin syömättä iltaan saakka. Illalla sitten maistui sauna ja uni hyvältä <3

Eilen sitten haettiin ipana kotiin, ja kyllä taas huomaa, että on mummolassa ollut lellittävänä.. Siellä viihdykettä kun on oikeasti koko ajan, eikä vissiin kovin moni homma oo kiellettyäkään. Periaatteessahan se on ihan ok, koska Joonankin pitää tottua siihen, että kotona on äidin ja isin säännöt, muualla muiden säännöt. Kotiin tullessa kuitenkin sitten havaitsee heti, että hra Uhmaikäinen suuttuu IHAN kaikesta, mistä vähänkin torutaan, tai jos äiti ja isi ei hypikään pikkujätkän pillin mukaan... Aikamoista kiukkua ja vääntöä oli eilisilta ja tää aamupäivä, huh. Noh, rajoja ja rakkautta, sillähän tuo oppii, ehkä vielä joku päivä ;) Uhmatkoon vaan, äiti alkaa kohta vetää kans itkupotkuraivareita ;) (On muuten söpöä, kun Joonalle näyttelee loukkaantunutta, niin Joona tulee "pyytämään anteeksi" eli halaamaan. On siis opetettu, että jos satuttaa toista (fyysisesti) niin pitää halata anteeksipyyntö, ja nyt se on ottanut sen saman sitten myös näihin tahtojentaistoihin.)
Tänään se on myös vaikka kuinka monta kertaa heittänyt itse jonkun lelun pois sohvalta/tuolilta/mistä vaan ja sitten osoittanut ja koittanut komentaa mua sen nostamaan!! Uskomatonta! Pari henkevää "keskustelua" käyty siitä, että Joona voi ihan itse käydä pois heittämänsä lelun poimimassa ;) Ja sitten se tekee sitä, että tarkoituksella työntää autoja mm. sohvan alle/piirongin alle/mihkä vaan ja sit ku se ei itse saakaan niitä, niin komentaa äitiä apuun.. ja siis ihan tahallaan tätäkin.

Aamu valkeni täällä erittäin väsyneenä just tänään, sellasta uupumusta tai voimattomuutta (tosin viime yönä unimasa vei mut mennessään kai vasta joskus kolmen aikaan ja aamulla Joona oli hereillä jo piirua ennen ysiä. Ois just tänään sit voinu nukkua sinne päälle kymppiin!)... Sitten alkoi sataa ja ukkostaa hurjana, joten meidän päiväsuunnitelmat (taaperotreffit piknikhengessä puistossa) peruuntui, kun mua ei huvittanut yrittää tonne kastumaan. Ja sitten... sade loppu, pimpelipom. Just näppärästi siinä vaiheessa, kun kiukkujätkä vaati itse päästä jo päikkäreille... Kävi siis rynkyttämässä vaunuja ja pinnasänkyä, haki unipupun ja osoitteli jääkaapista maitoa. Huh, ihan tervetullut hengähdystauko itsellekin just passeliin väliin!

Että sellasta auvoa tänne. Toivottavasti viikko ei oo ihan pelkkää sadetta, että päästäis uloskin vähän energiaa purkamaan! Tai jos ei päästä, niin kai se on sitten vaan lähdettävä jonnekin muualle treffaamaan kavereita, koska näitä kotikiukkupäiviä ei ihan kovin montaa jaksa... Onneks pääsee taas to-pe yönä töihin lepäämään ;)