Vaipaton vauva?

No näinkö tässä nyt sitten on käynyt, että me saadaan lopullisesti jättää ne vaippapaketit sinne kaupan hyllyyn?? Joona päätti kesällä, että isot pojat ei käytä vaippaa päivällä. Ensin se oli reissuilla päällä ja myös päikkäreitä nukkuessa, mutta jäi hiljaksiin niiltäkin pois (tosin pidän pienenä optiona, et jos lähdetään pitemmälle kaupunkireissulle, niin silloin vaippaa ehkä vielä tarjoan?). Ja kas, tällä viikolla Joona sitten ilmoitti kylvyn jälkeen, että hänhän ei yövaippaa muuten laita! Vartin verran väänsin sen kanssa asiasta, mutta herrä jääräpää piti päänsä. Ja niinpä meidän vauva kävi yöunille ilman vaippaa. Mä nukuin aivan todella levottomasti pelätessäni pientäkin sängyn narahdusta tai itkun alkua, että sänky olisi ollut märkä. Aamulla sitten Joona heräsi, kuulin sen sanovan Tommille "Menen ensin pissalle, sitten herätän äiskän!". Tokana yönä tuosta Joona laittoi vaipan, mutta nyt on menty 2 yötä ilman vaippaa. Sänky on pysynyt kuivana, mutta eilen aamulla ei ollut kuulemma suostunut potalle eka, vaan oli kiivennyt aamupalapöytään - ja kuten arvata saattaa, oli sitten keittiön tuoli ja matto aivan pissassa.

Hoitoon jääneistä vaipoista sanoivat jo myös tällä viikolla, että voitaisiin tuoda ne kotiin. Jätettiin ne sinne kuitenkin, käyttäkööt miten parhaaksi näkevät. Toisaalta ihanan vapauttava tunne, kun ei tarvitse enää kanniskella vaippapaketteja kotiin, mutta toisaalta mua vähän hirvittää tää uudenlaista suunnitelmallisuutta vaativa juttu. Nyt tarvii miettiä reitin varrelta vessat, jos jonnekin on menossa. Lisäks yövaipattomuudessa mua vähän hirvittää se, etten ole ehtinyt käydä ostelemassa niitä kosteussuojalakanoita vielä riittävästi (nyt meillä on vaan 2 paria) - ja paljonko niitä nyt sitten tarvitaan?

Syksykin on tullut, kylmää ja koleaa on! Joona toki rakastaa lätäköitä, mutta mä itse kammoan sitä hiekan määrää, mikä meidän tuulikaappiin kantautuu. Toisaalta taas ihanaa, kun saa kaivella noita asusteita ja ryhtyä jo pohtimaan, että onko jo tarpeeksi kaikenlaista talven varalle? Tiedän, että talvikenkiä tuo ainakin vielä tarvitsee ja ehkä jotain muutakin. Vaikka näistä vaatteista syntyy aina sama "paniikki", niin silti mä salaa kyllä rakastan just tätä hetkeä! Saa hyvällä syyllä kierrellä kirppiksiä ja kauppoja, ja selata netissä kirppiksiä ja nettikauppoja! Ihanaa! :)

Joonalla alkoi myös elämänsä ensimmäinen säännöllinen harrastus. Vaarin ja äidin jalanjäljissä alkoi pikkumies sukeltajaksi. Iih! Kuuttitunnit on nykyään Hesevan altaalla, mikä ei oo uimataidottomalle ihan niin kiva allas, mutta eiköhän se menettele. Joona oli viime viikolla tosi reipas ekalla tunnilla, jaksoi seurata ja kuunnella ohjeet ja mallit, vaikka parin harjoituksen kohdalla olis kiinnostanut enempi vaan harjoitella pelkkää sukeltamista!! Ja äiti sai huudot unohdettuaan maskin kotiin, o-ou. Itse sain kyllä ihan älyttömän energiaboostin tunnilta, tätähän mä olen nämä 10 ohjausvuottani odottanut, että saan oman lapseni altaalle myös! Ja huomenna taas uudestaan, kivaa!