Voi hyvänen aika, miten sitä voikaan rakastaa noita kahta pientä pöllönpoikaa niin paljon!
Molemmilla ollut vissiin aikamoisen huono viikko, kiukkua on tässä tuvassa nähty jo jokaisen naamalla (ja ärrimurreja päässyt suusta itse kultakin). Joona osaa kuitenkin edelleen olla aivan hellyyttävän ihana kertoessaan, kuinka paljon äitiä rakastaakaan, ja tuo pikkutirriäinen osaa osoittaa saman asian vastaamalla niin vietävän suloisesti hymyihin.
Oih <3 br="">
(PS. Mä YRITÄN päästä pian kertomaan kaikesta vähän enempikin. Ehkä viimeistään ristäisten jälkeen, mutta paljastetaan sen verran, että nimi on jo tiedossa! ;))
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti