Byrokratia.

Täällä rakkaassa kotimaassamme aika moni asia sujuu nykyään näpsäkästi sähköisesti, eikä itse oo ainakaan tarvinnut ihan hirveesti papereita pyöritellä ja asioista taistella. Toki tämä onni kohdallani johtuu siitä, että olen nuori, terve kantaväestöläinen, jolla on ollut onnea sekä opiskelu- että työmaailmassa. Asuntoasioidenkaan kanssa ei ole tarvinnut vääntää ja kaupungilta asuntoja onneksi anoa. Muuttoilmoitukset ja näihin äitiysloma-asioihin liittyvät paperityöt olen saanut näpsäkästi hoidettua sähköisesti.

Lapsen syntymään liittyy kuitenkin hieman byrokratiaa ja paperinpyörittelyäkin, vaikka osa siitä tehdäänkin sähköisesti. Tällä viikolla olen tarponut vakuutusten suossa ja pohtinut, että mihin yhtiöön tyttäremme vakuutus pitäisi laittaa. Veljellään on toisaalla, mutta siellä hinnat noussut ja ei kannata. Muut perheemme vakuutukset ovat sitten sellaisessa yhtiössä, josta päätin tarjouksen pyytää ja sen saatuani olen askarrellut ja jumpannut sen parissa, että mitä oikeasti vakuutukselta tahdon ja mitä oikeasti tarvitsemme.

Jotta saadaan kuitenkin hieman kapuloita tähän liian jouhevasti sujuneeseen uuden ihmiselämän rekisteröintiin, niin onnellisena odottelin kela-kortin saapumista. Ja saapuihan se. Saapui vaan väärillä tiedoilla! Valtiomme oli päättänyt nimetä tyttäremme uudestaan, hän ei olisikaan Saana, kuten olimme päättäneet, vaan nimi oli rekisteröity Saaraksi! APUA! Tuoreen äidin hormonit takasivat sen, että itkua pidätellen asiaa setvittiin... luonnollisesti siihen aikaan illasta en saanut ketään langan päähän ja ehdin jo lietsoa paniikkia aiheesta; entä jos emme saisikaan enää oikaistua tytön nimeä? Voisiko olla niin, että joutuisimme elämään tällä väärällä nimellä, kunnes byrokratian rattaat pyörähtelisivät ja koneisto käsittelisi muutoshakemuksen?! Itkulta onneksi vältyin, vaikka epätoivo olikin syvä... Paniikkinappulaa painettuani sain viestit sekä kelaan että lopulta sähköpostin maistraattiin laitettua, myöhään tiistai-iltana. Keskiviikkona kesken aamuimetyksen soi puhelin, vain n. 15 sekuntia, enkä ehtinyt siihen tissittelyltäni vastaamaan. Numero oli samaa sarjaa kuin olin katsonut maistraatilla olevan, joten ensimmäinen positiivinen yllätys oli siinä; virkamies oli tarttunut asiaan heti aamusta! En ehtinyt soitella takaisin, eikä päivänaikana uutta puhelua tullut. Illalla ehdin viimein tietokoneelle ja tarkistin sähköpostini; laatikossa odotti viesti maistraatista! Kerrankin asia olisi helposti hoidettu; senkun laittaisin tytön tiedot sähköisesti maistraattiin ja erhe olisi korjattu! Tadaa! Niin helppoa!

Tahdoin nyt tämänkin episodin jakaa kanssanne, koska kerrankin joku asia sujui näin näpsäkästi! KIITOS! (PS. Kela vastasi viestiin vasta tänään, torstaina.)