Mä oon aina lähes raivostuttanut lähipiiiräni sillä, että hypetän joulua vähintään puolet vuodesta. Viime vuosina oon yrittänyt himmailla, en anna itselleni lupaa aloittaa joulufiilistelyä kuin vasta juhannuksen nurkilla (24.6. voi tuumia, että jeee, enää puolvuotta!) ja marraskuussa niiiiiiiin saa räjäyttää koko hypen käyntiin ihan täysillä!
Mä oon syntynyt "välipäivinä", joten useimpiin ikätovereihini nähden viettänyt yhden joulun vähemmän. Tällä mä olen kovasti perustellut sitä, miksi tätä ihanaa vuodenaikaa saan hypettää! Mä en osaa ihan täysin sanoa, että mistä joulussa tykkään eniten... joulunalusaika kaikkine tohinoineen on ihanaa, joka vuotinen stockan jouluikkunan paljastuminen ja jouluvalojen saapuminen katukuvaan on kyllä ihan parhautta. Toisaalta joululahjojen hankkiminen rakkaimmille, niiden paketoiminen kauniisiin paketteihin kiiltävine lahjanauhoineen ja ennenkaikkea se riemu vastaanottajan kasvoilla, kun on löytänyt onnistuneen lahjan. Ne on kaikki ihania! Jouluruoat ei oo kuitenkaan mun juttu; oon vähän ehkä nirsonpuoleinen (hys nyt siellä ruutujen takana, äiti ja isi! Olen yrittänyt opetella, oikeesti!) ja jouluruokapöydästä skippaan oikein mielelläni rosollin, mädin, laatikot, maksapateet ja joulukinkun. Sen sijaan kalapöytään voisin kyllä muuttaa pidemmäksikin aikaa!
Tietysti tykkään myös itse saada lahjoja (hei haloo, kuka ihan oikeesti voi vannoa, että ei voi sietää lahjojen saantia?!), joten oon ehkä
Tänä vuonna siis jouluaattoa vietetään (jo perinteisesti) mun äidin luona, jossa myös mun äidinäiti sekä mun sisarukset ovat. Tänään käytiin jo lasten kanssa vähän autoilemassa ja hakemassa mun mummi kissoineen sinne, mutta yöksi tultiin vielä omaan kotiin. Nyt iltasella saatiin vihdoin kuusikin koristeltua, ja jälleen kerran huomasin, kuinka haastavaa mun on antaa Joonan päättää tommosista mulle tärkeistä asioista! Se sai laittaa palloja, mutta voin myöntää, että mä kävin niiden paikkoja vielä vähän fiksaamassa jälkikäteen :D
Jouluaattoillaksi tullaan äidin luota kuitenkin kotiin, ja onpa Tommi luvannut, että pikkuherra saa valvoa just niin myöhään kuin haluaa! APUA!
Joulupäiväksi olemme kutsutut (tai kutsuneet itsemme?) anoppilaan, joka sekin sijaitsee onneksi täällä samoilla leveysasteilla, että sieltäkin pääsee sitten kotiin illaksi. Ihanaahan se on aina valmiisiin pöytiin mennä, mutta kyllä mä salaa elättelen toiveita, että meillä joskus olisi niin iso koti, että voisi hyvillä mielin kutsua molemmat perheet meille. Voi, rakastan emännöintiä ja rakastan joulua, joten miten ihanaa se olisi saada emännöidä juuri jouluaatto!
Näin rönsyilleine ajatuksineni taidan vielä hiipiä ottamaan palasen (siis ihan pienen vain ;)) saaristolaisleipää ja kohta jo joutaakin unille. Tuleepahan aamu aiemmin! (Ja kuinka siistiä, että tänä vuonna mulla on täällä jo Joona, joka on vähintään yhtä pähkinöinä tästä kaikesta joulujutusta kuin minäkin!)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti