Taas pari viikkoa hypähti ihan ohimennen, enkä sanaakaan ehtinyt naputella!

Tänään raskausviikkoja on takana jo 16+1 päivä! Hurjaa, mitä vauhtia sitä nyt sitten kiidetäänkään. Juuri vasta odoteltiin kahtatoista viikkoa täyttyväksi, että saisi huokaista, ja nyt siitä on muka jo kuukausi! Viidennelle kuulle siirtyminen tuntuu jännältä, ja täytyy myöntää, että se alkaa myös jo näkyä! Tuntematon vielä saattaa katsoa, että on vain ylipainoa kertynyt reippaammanlaisesti, mutta asiasta tietävien uskon jo hahmottavan, että selkeä vauvamasu tässä nyt on! Pari päivää on tätä uudenmallista masua nyt saanut ihastella, ja täytyy myöntää, että se on kovin kaunis! Jotkut paidat laskeutuvat tehden kummusta tasaisen pyöreän, ja silloin voisin tuijotella peiliin tuntikausia... istuessa vatsa leviää sivuillekin, mutta silti näyttää jo siltä, mitä olen kaipaillutkin :)

Eilen oli myös neuvola. Mua nauratti, kun pulssi oli vain 70, vaikka jänskättää aina ennen sydänäänten kuuntelua ihan simona! Verenpaineetkin edelleen kauniin tasaiset, 104/73, eli saan jatkaa salmiakin syöntiä huoletta. Hemoglobiini jatkaa tippumistaan, ja oli "enää" 135! Se mua hieman "huolettaakin", kun sen huomaan vaikuttavan jaksamiseeni kovastikin. Ei tunnu sydän ehtivän pumpata sitä määrää verta, mitä mä tartteisin. Vielä ei kuitenkaan kannata huolehtia, voi olla, ettei mulla ikinä tipu alle sen 120:n, minkä jälkeen pitäisi siirtyä rautavalmisteisiin. Ja vaikka joutuiskin, niin todennäköisesti se "korjaantuu" taas ennalleen synnytyksen jälkeen.

Vauvankin olotilaa tutkailtiin kuuntelemalla sydänääniä, ja vahva sykehän sieltä löytyi! Tää oli ensimmäinen kerta, kun saatiin kuunnella niitä oikein sillain pitkään - viimeks ultrassa se kätilö piti sitä vaan hetken volyymeillä, eikä siinä ehtinyt oikeastaan edes nauttia. Nyt taas kyyneleet vieri pitkin poskia, kun vauva pumppaili menemään 134-140:n tahtia! Oli kuulemma neuvolatädin mielestä yllättävän helppoa löytää äänet, että harvoin näillä viikoilla edes löytyy niin salamannopeasti, saatikka kuuluu niin loistavasti. Poitsu taisi siis olla juuri sopivasti selkä doppleriin päin.

Saatiin myös ajanviejiä lokakuulle. Yhteensä 5 perhevalmennus tapaamista olisi edessä! Ihanaa päästä tapaamaan tässä lähellä asustelevia muitakin samassa tilanteessa olevia! Ehkä sitä saa bongattua jotain tulevia leikkikavereitakin - niin vauvalle, kuin itsellenikin ;) Valmennuksissa keskustellaan vanhemmuudesta, synnytyksestä ja kivunlievityksestä, imetyksestä, parisuhteesta vauvaperheessä ja varhaisesta vuorovaikutuksesta. Näyttää tosi hyvältä siis! Harmi vaan, että noi on iltaisin hassusti, ja Tommin pitäisi taas syksyllä saada nukkua just tohon aikaan... Mutta täytyy pohtia sitä sit sillon, ihanaa olisi, jos Tommi pääsis myös mukaan!

Tällä viikolla vauvan kehityksessä ei sinänsä ole mitään uutta ja mullistavaa; jalat ja kädet kehittyy, hiljalleen alkaa jalat olemaan käsiä pitemmät! Pissimistä ja nielemistä harrastetaan edelleen kovasti, eli mun täytyis muistaa juoda paljon paljon paljon, että on sitten nestettä, mistä myös puhdas lapsivesi tilalle vaihtaa. Pituutta on kertynyt jo n. 16cm, painoakin 135g!

Maanantaina käytiin ottamassa myös vähän tuntumaa ihan pieneen nyyttiin. Tommin ystävä sai vaimonsa kanssa kolme viikkoa sitten pienen prinssin, ja käytiin tutustumassa tähän pieneen herraan. Voi hurja kun se oli suloinen! Pojan itku kuulosti lähinnä jokeltelulta, ja hyvällä ruokahalulla söikin! Sylkkyyn ei tällä kertaa päässyt, kun oli poika tarkoitus saada vähän uinumaan. :)