Päivät lyhenee, huomiseen startataan jäljelläoleviin päiviin enää kaksinumeroisen luvun turvin!
Mä olen nyt eilisen ja tän päivän sit viettänyt saikulla, vaikka tuntuukin ihan hölmöltä, kun periaatteessa oisin työkykyinen. Verenpaineet on laskenu iloisesti, hurjinta oli tän aamuinen 92/66, kun normaalit lukemat pyörii kuitenkin tuolla n. 116/82 tietämillä! Nyt pitäis sit taas tehokuuritella salmiakkia, jos sais vielä töissä oltua ensi viikon sunnuntaille saakka.
Tommin piti hakea mulle postista tänään paketti, jossa olis uudet rintsikat, äippäfarkut ja tukivyö, joiden avulla oon päättänyt jaksaa loppuun asti. Selkä- ja nivusvaivat on ollut aika mahdottomia, yöllä herätessä ja kylkeä kääntäessä oon melkein valmis itkemään, saatikka jos pitää vessaan asti nousta! Se kipu on ihan mahdoton! Tähän iloon kun lisää nyt lähes joka yö vierailulla olleet krampit ja suonenvedot jaloissa, niin ei moro... Tokihan mä tiesin, että vaivoja ja vaikerruksia tästä 9kk taipaleesta tulee, mutta täytyy kyllä myöntää, et nyt täysillä symppaan kaikkia äiti-tyyppejä, jotka tän jakson läpikäy! Ehkä tää on testaamista, et kuinka sitä tuleekaan sit toimeen uhmaikäisen ja murrosikäisen kanssa ;)
Postista piti vielä kirjoittaa sekin, että aamulla kotiin kannetun postin mukana tuli myös toinen saapumisilmoitus, joka on kyllä ihan pakko saada heti kotiin! Nimittäin meidän ÄITIYSPAKKAUS! En malttais odottaa, että pääsen hypistelemään niitä kaikkia pieniä asioita, mitä siellä pakkauksessa on! Voi ihanaa, ihanaa!
Nyt alkaa olemaan vaatetta pienelle ja vähän kasvamaankin päässeelle vauvalle, on sänky, on vaunut. Äiti haki mut eilen töistä ja toi kotiin (ja nauroi mun ankkakävelylle, höh) ja samalla meille muutti tuo turvakaukalo! Yhdessä sitä Tommin kanssa illalla käänneltiin ja väänneltiin, että osataan sitten vauva turvallisesti köyttää ja opettaa automatkustamiseen. Nostin mä sitten nallenkin istumaan tonne ja meistä molemmat vähän heilutteli tota ikäänkuin sitteriä ;) Alkaa vauvanodotuksen jännitykset näkyä Tommissakin päivä päivältä enemmän!
Sain varattua myös ajan sokerirasitukseen, joka kylläkin on vasta tän kuun lopulla. Yäk, ei kiinnostais, mutta pakko kai se on... Se vaan menee mulla kyllä rv 28+4, eli just hintsulleen siihen, mitä Espoon neuvolat tahtoo! Kun muistaakseni se pitäis tehdä viikoilla 24-28...
Nyt taidan vaan jäädä odottelemaan Tommia saapuvaksi kotiin, että päästään sinne postiin!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti