Voi ihana vauva, äidin kulta! Potkii taas niin kovin, että vatsa vaan heiluu puolelta toiselle. Oli äsken pakko mennä tonne sängyn päälle köllimään ja naureskelemaan vatsalle, kun vauva potkutteli sen verran kovaa, ettei oikein istuminen tuntunut kivalta.

Me myös leikitään usein yhdessä, jos vauva on riittävän virkeällä tuulella. Vuorotellen kopsutellaan ja tökitään toisillemme, morsetusta selkeästi. Taitaa tulla meidän kölliäisestä fiksu poika näillä opein ;)

Mulla starttas tänään viimeinen viikko töissä, sunnuntaihin asti olis puurrettava. Sitten voi taas ottaa vähän lööbimmän asenteen elämään, kunhan nyt vähän opintoja törkkii eteenpäin.

Aamulla oli neuvolalääkäri, kaikki oli kunnossa. Hemoglobiinit noussut vähän, nyt taas jo 137! Ei siis tarvii rautakuureja nautiskella :) Verenpaineet on ollu pitkään aika alhaset, tänään 109/82. Kuitenkin jo sen verran, että jaksan taas ihan hyvin, enkä meinaa pökrätä jokaisella askeleella. Lääkärintarkastuksessa kohtasin ehkä maailman inhottavimman lääkärin, tuli todella paha mieli siitä. Se ei oikein sanonut mitään, eikä se meinannut ymmärtää mitä koitin selittää. Itänaapurista selkeästi oli, mutta ois nyt voinut kuvitella, että silti ihan suomeks voidaan asioida... Nyt jäi vähän vaillinainen olo.
Kaikenlisäksi se kysy multa varmaan miljoona kertaa, että syönkö mä nyt ihan julmetusti ja isoja annoksia, tai vähintäänkin makeaa ihan koko ajan! Herraisä, mulla on paino edelleen 400g miinuksella lähtöpainosta! Eikai se ole merkki siitä, että ylisyön??

Kotiin päästessä olin ihan surkuna ja vaan itkeskelin, yleensä neuvoloiden jälkeen on ollut hyvä mieli. Nyt ei hymyilyttänyt edes sydänäänten kuuntelu, kun se lääkäri oli niin tyhmä. Kaikenlisäks se oli niin kovakouranen, etten yhtään ihmettele, vaikka olisi alavatsa täynnä mustelmia sen rusentelun jäljiltä. Sattuu edelleen ihan mielettömästi, vaikka tästä on jo melkein viis tuntia aikaa!

Kohta lellin vauvaa kinkkukiusauksella, ja sitten lähdetäänkin polkasemaan tää viimoinen työviikko käyntiin :)