RV 35+4

Loppusuora se häämöttelee jo! Lääkäri aamulla totesi, että vielä reilu viikko, niin meidän vauva on jo täysaikainen!

Viikonloppu oli aika rankkaa juoksentelua, osallistuin ehkä viimeistä kertaa amk-opiskelijakuntien liiton Liittokokoukseen, ja siellä politikoidessa ja pitkien tuntien ja sauhuavien aivoitusten keskellä ei kyllä ollut kovin montaa hetkeä, että olisin voinut unohtaa raskaana olevani. Kivut maksimissaan ja päälle riehuva vauva, illalla kotiin päästyäni hyökkäs koko ajan vatsahapot nieluun ja suuhunkin, eikä auttanut Renniet. Tän päivän olotilaa ei oo siis parantanut ollenkaan se, että eilen syötiin lounasta klo 13, jonka jälkeen sain syötyä ainoastaan vanukkaan ja närästysnappeja...

Väsyneenä aamulla raahauduttiin sitten taas neuvolakäynnille, tästä eteenpäin aletaankin käymään jo kerran viikossa! Jälleen oli kaikki arvot kohdillaan, ei merkkejä tulehduksista tai raskausmyrkytyksestä, hemoglobiinikin jatkaa edelleen tasaista kulkuaan 140 tienoilla :)
Tällä kertaa oli myös lääkärikäynti, jossa todettiin vauvan olevan kauniisti raivotarjonnassa edelleen, ja ihan hyvin laskeutuneenkin. Ei ole enää kuin pari senttiä kohdunkaulaa jäljellä, mutta onneksi vielä sen verran, ettei tarvii varoa vielä edes kävelylenkkejäkään - muutakin liikuntaa saisi puuhata oman voinnin mukaan, mutta tosiaan jo reilun kilsan kävelyn jälkeen oon ihan puhki ja kipuinen. Hypermarkettiin mennessä joutuu hidastaaman kävelyä sielläkin, ja kassoille päästessä vaan puree huulta. Eli tän vuoden joululahjashoppailuista ei kyllä taida tulla mitään, mutta lähipiiri saakin nauttia sitten pienestä tulokkaasta, se olkoon mun lahjani teille rakkaat ihmiset! ;)

Tosta vauvan tilanteesta lääkäri myös totesi, että on tilanteet sen verran kehittyneet, että välttämättä ei päästä edes sinne laskettuun aikaan asti, vaan saattaa meidän sankari tulla jo aiemminkin. Eikä kyllä yhtään haittais! Yllätyskään tää ei ollut, johan mä oon pari viikkoa sanonut, että on se beibe jo sen verran alhaalla, että hyvä jos se joulukuun puoleen väliin sisällä kestää! Ja nythän ei ole enää mitään hätää, vaikka jo syntyiskin. Hikottelu on ollut sen verran voimakasta ja vahvaa, että kyllä poitsu on niitä keuhkojaan kehitellyt ja kokeillut, hikat tuntuu nykyään mulla lonkkaluissa ja näkyvätkin selkeästi vatsan läpi!

Meidän mammapalstalta lähti viikko sitten yks nainen synnärille vesien mentyä, ja tänään on painellut toinen. Etenkin tätä tänään lähtenyttä jännään, kun meillä on alle viikko eroa lasketuissa! Hurjaa! Tänään lähteneen kanssa oltiin sovittu huomiseksi pikkujoulupäivällistäkin, mutta veikkaisinpa, ettei ole se rouva enää tulossa mukaan :D Kenties huomisen jälkeen seuraava tapaaminen onkin sitten vauvojen kanssa, ihanaa! Yhdessä ollaan tätä polkua kuljettu, itketty ja naurettu, ja nyt tosiaan ollaan näin lähellä loppua...