2+2+1

Kaksi kuukautta, kaksi viikkoa, yksi päivä... huh, apinan pitäis vielä olla ihan pikkuruinen sylivauva, mutta eihän se enää oo! Leffareissulla huomasin, ettei toi enää mahdu kunnolla nukkumaan mun sylissä :D

Täällä on sitten ikävä vatsatauti-epidemia menossa... Saattaa jopa olla ihan sitä pirun noro-virusta, mutta eipä tosta tiiä ilman testejä ja mitä niitä nyt enää testaamaankaan. Mä sairastuin pe-la yönä, ikinä ei oo sellasia kramppeja ollut ja niin tehokkaasti elimistö tyhjentänyt kaikkea yli- ja alimääräistäkin ulos. Lauantaina nous sitten ihan jumalaton kuume, joka onnistui kaiketi tappamaan pöpöt, koska sunnuntaina olin jo puolilta päivin ihan ookoo. Parhaani yritin, desinfioin ja pyykkäsin lakanoita ja yökkäriäni 90c:ssä, mutta ei auttanut. Tarttui Tommiinkin, joka sairastui nyt sitten viime yönä ja on tän päivää potenut, tosin sekin on jo nyt ihan hyvässä kunnossa. Lähes jo ehdin huokaista helpotuksesta, että Joona selvisi ilman tätä hirveyttä, mutta nyt en enää ookaan ihan satavarma; tunti sitten se oksens ihan oikeesti niinku kunnon oksennuksen limoineen kaikkineen ekaa kertaa elämässään. Oon kyllä antanut sille ehkä vähän tavallista enempi maitoa tänään, kun on ollut niin kiukkuinen ja nukkunut taas huonosti päivällä, että toivottavasti se nyt ois vaan siitä johtuvaa! Mittasin jo siltä lämmötkin, kun on ollut niin kuuman oloinen koko päivän, mutta ne oli ihan normeissa onneks. Nyt sitten jänskätään... kuinkahan mä osaan tai uskallan nukkua ollenkaan, jos toi lapsi oksentaa tuolla sängyssään... tosin hienosti se on kyllä puklutkin aina saanut ulos asti, eikä oo jäänyt korisemaan.
Tai sit täytyy vaan ottaa se sieltä viereen nukkumaan, jos ei muuten tuu mitään.

Huomenna aamulla ois sitten neuvola ja rokotteetkin, eli lisää huutamista tiedossa ehkäpä... Kiva kyllä nähdä, paljon poika on taas kasvanut!