Reissumiespoika

Hurjan paljon taas on uutta opittu! Tällä viikolla päivät on vierähtänyt puuhaillessa yhtä ja toista, Joona kasvaa, oppii ja kehittyy nyt ihan hurjaa vauhtia! Oon saanut taas pakkailla pieniä vaatteita pois seuraavaa käyttäjää varten ja nyt alkaa näyttää jo hieman heikolta tän hetkisten sopivien vaatteiden suhteen... Pitäis siis päästä kirppiksiä koluamaan ja uutta ostamaan, kun ei tolle paljoo viittii ihan bränikkänä mitään ostella, kun se kasvaa niistä kuitenkin heti ulos. (Joona lähettää vaarille terveisiä, että enää ei mahdu ees Jokerit-puku! :( )

Joona on tässä nyt jokunen päivä sitten oppinut hamuilemaan kauempanakin olevia esineitä, ja varmasti kimmokkeena tollaseen motoriseen kehitykseen on ollut toi leikkikaari. Se on kyllä ollut ihan huippu, vaikka Joona ei lattialla köllötellessä yletäkään niitä leluja sohimaan, mutta sitterissä istuen niihin ylttää just hyvin! Lisäksi se on alkanut havittelemaan sille näyttämiäni helistimiä ja kuu-ukko soittorasiaa, niistä ei vaan tahdo saada kunnon otetta, mutta silloin tällöin se on saanut ne suuhunkin asti vedettyä. Eilen illalla sitten tajusin, että siinä äitiyspakkauksessahan oli se (ruma..) retro-helistin, mikä ei olis kovin painava ja siitä saattaisi pienetkin sormet yltää ottamaan kiinni! Ja niinhän se sitten oli vielä siinä ennen iltapesuja laatikosta kaivettava, ja Joona tajus heti, mikä oli homman nimi! Annoin sen sille lähelle, se nappas siitä itse kiinni ja alkoi helistelemään! Sai sen vedettyä suuhunsakin pureskeltavaks, ja tietysti sohittua itseään silmään ja otsaan... Oli niin kivaa sen kanssa puuhata, ettei meinannut malttaa edes iltahommiin alkaa!

Tänään pikkupoika näyttikin jo ihan isolta mieheltä, kun laiotin sille ihanat farkkulappuhaalarit päälle! Ohhoh, kuinka ne vaatteet voikaan muuttaa lasta! Enkä edes taida viitsiä paljastaa, että lappiksien kokolapussa lukee "6-9kk"... :D

Eikä sitä uuden oppimista puuttunut tältäkään illalta! Oon aina yrittänyt kylppärissä näyttää Joonalle peiliä, mutta sen mielestä sieltä on ollut paljon hauskempaa tuijotella vaan äidin naamaa tai hammastahnatahroja... MUTTA NYT! Nyt se vihdoin katseli itseään, tuumaili hetken ja sitten väläytti hurmaavan hymynsä itselleen. Siinä se sitten vaihteli hymystä tuumailevaan naamaan, lopulta alkoi hekottaa ääneen! Itseäkin hieman nauratti, ja harmitti ihan, ettei ollut videokameraa siinä kuvaamassa tota toimitusta!

Ollaan Joonan kanssa nyt kahdesti oltu tuolla "naapurissa" kyläilemässä, eli noin 10 minuutin kävelymatkan päässä asuu yks toinen perhe, joilla on viikon Joonaa nuorempi Aleksi. Me ollaan sen Ninan kanssa jutskailtu nettipalstalla paljon, ja nyt tietysti tässä viimeisten kuukausien aikana treffailtukin vähintään viikottain. Ihanaa, kun on lähellä joku, jonka kanssa käydä vaunukävelyillä ja tollain toisen kanssa kotosalla aikaa viettäessä pääsee pojatkin (hereillä ollessaan) ihan eri tavalla kontaktiin toisen vauvan kanssa. Eipä tuolla meidän mammatreffeillä kaupungilla voi noita mukeloita laittaa makoilemaan minnekään... Joona ja Aleksi on lähes saman kokoiset fyysisestikin, niin on hauskaa katsella niiden touhuavan maassa makoillen. Vielä ne ei toisistaan hirveästi tajua, mutta ainakin äideillä on seuraa :) (tää on vaan aika petollista, koska eilenkin sitten innostuttiin leipomaan yhdessä, ja tehtiin sellainen ihana suklaakakku, jossa oli varmaan puolet koko kakun painosta ihan aitoa suklaata!)

Vihdoin Joona alkaa näyttää väsymyksen merkkejä... liekö ois mennyt ulkona nukkuessa päikkärit pitkiksi, kun tossa nyt sitten taas piti saada seurustella ja leikkiä äidin kanssa pitkät pätkät. Tähän aikaan ollaan kuitenkin normaalisti jo punkan pohjalla ja pikkumies höyhensaarilla! Nyt ei oo vielä suostunut iltamaitoakaan juomaan, vaan pöhisee tossa sohvalla vieressä. Ollaan pyritty pitämään kiinni kuitenkin ilta- ja aamutoimista ihan tietyssä rytmissä, että ois sitten helpompaa rakentaa tulevien kuukausien aikana muutoin tietty päivärytmi. Ja onhan tässä jo lisätty apinan rytmiin se kiinteiden syönti, mikä pyritään ottamaan aamupäivästä just ennen pitempiä päikkäreitä. Nyt kun poika on saanut ulkonakin nukkua vaunuissa ihan omalla pihalla keskenään, niin on tuntunut siltä, että osaan jo aika hyvin lukea noita merkkejä! Vielä ei vaan auta kelloa tuijotellen unille laittaa, vaan ihan muista merkeistä sen näkee. Nyt on kuitenkin selkeästi aika iltamaidon ja kauniiden unien!