Äitiyden tulikaste; valvottu yö kera kirkuvan lapsen

Mä oon nyt sitten kai virallisesti läpäissyt tulikokeen ja saan kutsua itseäni sanallai ÄITI, vihdoinkin näiden 13.5kk jälkeen... Olen valvonut ensimmäisen yöni tuskassa kirkuvan pienen pojan kanssa. Joona oli eilen jo illalla tosiaan vähän omituinen, kiukkus ja känkkäs, mutta unille kävi ihan normaalisti. Joskus kai yhdentoista aikaan tuli eka itkukohtaus, joka kuitenkin saatiin Tommin kanssa vuorottelemalla laantumaan, ja unet jatkui. Sitten heräsi taas ehkä tunnin päästä, mutta tällä kertaapa ei rauhoittunutkaan! Eilen tuli siis hammas nro 11 ikenestä läpi, joten sekin vielä saattaa vaivata, ja todennäköisesti alapuolelle on tulossa tuon "pari" ihan näillä näppäimillä. Särkylääkettä varmuuden vuoks, koska ei ollut yhtään Joonan tyylistä kirkua kesken unien, mutta eipä auttanut sekään! Tommi nappas ipanan lopulta meidän sänkyyn mun ollessa hermosauhuilla, makkarista se sitten huuteli mulle hetken päästä, että voisinko tulla kokeilemaan, saisinko lapsen rauhoittumaan. Tunnin verran se pyöri ja rääky, Tommi toi jo välillä maitoakin, ja vihdoin yhdeltä Joona nukahti - viideksi minuutiksi! Taistelu ja vääntö jatkui, Joona ei edes yrittänyt pois sängystä, mutta kirkui ja heittelehti ympäriinsä vaan... Mä olin jo ihan rikki, kun itteä tietysti ois väsyttänyt, mutta en uskaltanut kunnolla tietysti nukahtaakaan, ettei Joona seuraavassa hetkessä tipu tuolta uudelta tosi korkeelta sängyltä.

Summa summarum, joskus klo 2-4 väliin mäkin oon nukahtanut ainakin puoleksi tunniksi, neljästä eteenpäin en sitten ookaan nukkunut, eikä myöskään Joona. Hurjaa kirkumista, eikä mikään auttanut! Lopulta Tommi nous Joonan kanssa joskus ehkä puol seiskalta tänne olkkariin, ja mä sain nukkua puol ysiin, kunnes Tommin oli pakko saada unta (ei sekään oo nukkunu ku pari tuntia yöllä..) ja tehtiin vaihtarit. Mun piti herättää Tommi tässä jossain välissä aamupäivällä, että pääsen itse nukkumaan, mutta Joona teki jotain "ennenkuulumatonta" ja tuli sohvalle viereen ja nukahti syliin! Enkä saanut Joonaa siirrettyä omaan sänkyynsä (yritin, mutta ipanapa heräs siihen ja alkoi itkeä), joten vein sen sitten tonne Tommin kainaloon ja nyt oon ite sen verran hereillä, ettei taida uni heti tulla.

Heti kun Joona ja Tommi nousivat tuolta sängystä leikkimään olkkarin puolelle, niin Joona on ollut ihan oma itsensä, eikä oo kirkunut! Todella omituista siis! Mietinkin, että pitäiskö varmuudeks käydä näyttämässä korvia lääkärillä, koska selkeesti toi itku tulee makuuasennossa/nukkuessa... Eikös korvatulehdus niin käyttäydy, että päiväsaikaan muuten sitten saattaa olla oireeton? Tän päivän suunnitelmat uimahallireissuista jätetään nyt kyllä suosiolla väliin ja katsellaan, mikä nappulan tilanne on. Toivottavasti ens yö ei oo samanlaista kirkumista!