Täällä Espoossa on tontti, joka on ollut äidin suvun omistuksessa jo pidempään ja toiminut meillä kesämökkipaikkana, kunnes mun vanhemmat päättivät siis rakentaa tähän omakotitalon. Suku on tutustunut tietysti tienoon naapureihin ja tuossa (tällä hetkellä parin tontin päässä) asustelee edelleen sellainen rouva, joka on lapsineen asunut siinä vuoskymmenet. Mun äiti ja eno ovat hengailleet tän rouvan lasten kanssa skideinä kesäisin, itse taas olen samanikäinen kuin yhden rouvan lapsen lapsenlapset, ja heidän ollessaan Suomessa käymässä ollaan vietetty yhdessä aikaa (rouvan lapsista 4/5 on siis muuttanut Kanadaan asustelemaan ja siellä perheensä hankkineet). Nyt on ikää sitten meillekin tullut ja tuota jälkikasvua vipeltää omissa jaloissamme, joten ihanaa, kun nämä meidän vauvat ja taaperot saavat nyt sitten leikkiä keskenään! Tällä erää Suomessa on tuon pesueen nuorin miehensä ja kymmenkuisen poikansa kanssa. Me ollaan Joonan kanssa mummilassa sitten evakossa, kun isikin on Ruotsissa festaroimassa viikon ja täällä voidaan olla lähempänä noita harvinaisia leikkikavereita.
Me ollaan vietetty muutama tunti tänään rantsussa ja Joona hullupää kävi merivedessä uimassa! Ihan hiton kylmää se oli! Ite en ehtinyt ees uikkaria vaihtaa, kun herra tempoi mua kädestä pitäen kohti rantaviivaa... huhhuh. Jäi äitiltä siis varsinaisesti talviturkki heittämättä, vaikka aikalailla märät oli munkin vaatteet, et oishan siinä samaan syssyyn sit vaik uinutkin ;) Tosin samoin Xavier 10kk oli aika innoissaan siellä läträämässä, että kaheleitahan nää kersat kai on! Rannalla oli tungosta, mutta vedessä oli tilaa! Eipä paljon houkutellut muitakaan uinti...
Joonan päikkärit meni taas tänään ihan pyllylleen, kun ei päivällä suostunut nukahtamaan... viiden jälkeen sitten ns. pakkonukutin sen rattaisiin naapurin pihassa, ja kuudelta oli pakko repiä mukelo ylös, ettei ihan plörinäks mee ilta. Tuolla naapurissa hra Kamikaze veti tyylikkään niskaedellä voltin nojatuolilta lattialle ja huuto oli kyllä sen mukainen! Luojan kiitos ei käynyt pahemmin, siinä kun ois voinut niskatkin taittua, ainoastaan keskellä otsaa pieni punainen kohouma. Siis se kiipes tuolille ja vissiin innostu, kun Xavier nous seisoo sitä tuolia vasten kanssa ja enpä ehtinyt kuin komentaa herraa istumaan, niin johan se tasapaino heitätti ja mukkelis meni... onneks ei myöskään vauvan päälle, vaan käsinojan yli. Noh, oppisko tuo nyt tuosta sit jotain?
Touhupäivän päätteeksi mummilassa keiteltiin iso kattilallinen puuroa ja niinhän tuo ipana veteli sitä kolme annosta, päivällä kun ei taas ruokakaan maistunut. Sitten tehtiin peti vuodevaatelaatikkoon ja näin vietetään Joonan elämän ekaa ei laidallisessa sängyssä yksin nukuttavaa yötä! Vaik toki tossakin on vähän laitaa, mutta jos tuolta kiipeääkin pois, niin eihän se mitenkään "tipahda"... Unille käyminen olikin sitten taas varsinainen operaatio, kun herra ois vaan hyppinyt ja temppuillut pedissään - puolen tunnin vieressä makaamisella se vihdoin kuitenkin tsippas ja äiti hiipi takas naapuriin kanukkien seuraan! Katsotaan nyt, että monelta täällä herätys pärähtää sitten käyntiin... toivottavasti tuo nukkuis koko yön tuolla pedissään, ettei tarvii viereen ottaa. Vaan silti taidan seuraaville reissuille haluta edelleen sen matkasängyn mukaan!
Huomenna ohjelmassa turistikierros Helsingissä, jee!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti