Vaatehulluus?

Siis voi taivas tää äiti meni ihan sekaisin, mä kävin äsken ostamassa Joonalle jätti-ison muovikassillisen vaatteita + Joona sai valita itselleen yhden uuden auton! Ja parasta tässä hommassa; tästä huvista köyhdyin 11.50e! Huomaan, että oma silmä on harjaantunut valitsemaan sellaisia vaatteita, mistä Joona tykkää. Sen lemppareita on värikkäät Bamset ja Cars-sarjan kiesit + tietty muut menopelit. Turkoosi ja valkoinen ois Joonan lempparivärejä, onneks ne myös sen kasvoihin sopii! Vaan äitiä ehkä harmittaa, kun äiskän lemppareita ois lapsen päällä turkoosin lisäksi ne kauniin murretut punertava-oranssit (joita en muuten ikinä itseni päälle laittais! :O) ja simppelein logotyyppisin ratkasuin koristellut. Jostain syystä Dieselit väritykseltään ja Timberlandit väri + kuosiratkasuiltaan on eniten mun silmää aina miellyttäneet. Siihen sekaan jotain ihania värikkäämpiä lapsenomaisia (esim. seesamtie mallisto henkkamaukalla oli vaan niiiiin <3 ja disneyn tietyistä hahmoista tykkään myös!) kuvioita, mutta niistä harvoja Joona taas valitsee itse tuolta lipastostaan koskaan... Noh, näillä mennään, en mäkään haluais, että mun äiti enää tulis mulle vaatteet valitsemaan. ;) Ja muistan kuinka musta oli hölmöä, että mun isoveli ei edes ala-asteella halunnut ite valita vaatteitaan, vaan se vaan pyys äitiä tuomaan kaapista jotkut mätsäävät kollarivaatteet, joten ihan kiva, että Joona tahtoo jo tässä iässä valita itse paitansa - ja mä valitsen sitten ne siihen sopivat housut, niiden suhteen Joonalla ei tunnu olevan kiinnostusta. Nojuu, jääpähän enemmän rahaa muuhun, kun voi hakea kirppareilta noita kuvapaitoja, jotka on Joonan mieleen (ja niistä saa aika hyvin rahaa vielä kun itsekin ne käytön jälkeen myy). Tosin myös huutonetissä mulla ois just käynnissä muutamia huutoja, joten jos nekin kaikki voitan, niin eipähän tarvii hetkeen ainakaan paitoja ostella :D Yökkäreitä kun vielä löytäis, mut niitä on jostain syystä kirppareilla tosi vähän, tai sitten niistä pyydetään niiiiiin naurettavia summia, että samalla hintaa saa uusiakin! Nyt oikeen innolla odotan, että Joona kasvais taas noista vanhoista pois, että saatais uusia ihania taas päälle! Tällä kertaa kirppari oli tuossa viereisessä avoimessa päiväkodissa. Tänään oli vika päivä sitä kirpparia ja ihan viimeiset tunnitkin, mutta vielähän siellä oli vaikka mitä! Ja aivan ihanaa oli, että se ohjaaja huomas kuinka jouduin Joonaa roikottamaan kainalossa ja komentamaan vähän väliä, että myytävillä ei saa leikkiä, joten se kysy, että suostuisko Joona hänen kanssaan sinne leikkisaliin tulla ja mä voisin shoppailla rauhassa. Tiedättekö, epäröiden sanoin, että mulle sopii, jos Joona vaan suostuu, että se saattaa hetken leikkiä ja sit tulee paniikki, kun äiti ei olekaan enää läsnä! Mutta mitä vielä, mä kiertelin puolisen tuntia ja hypistelin ja katselin kaikessa rauhassa, Joona oli tyytyväisenä ollut leikkimässä sen ohjaajan ja kahden sillä aikaa sinne tulleen vuosikkaan kanssa siellä leikkisalissa. Hoplaa! Ja vielä tää ohjaaja ja toinen äideistä mun paikalle tultua kyseli, että onkos Joonalla minkäikäisiä sisaruksia, kun niin kiltisti pienemmät huomioi, eikä suuttunut, vaikka nää pienemmät koitti tulla kädestä ottamaan jne. Siis mitä! Meidän Joona! WAU! Taitaa se olla nyt sellaset hetket, että Joonakin ois valmis päiväkotiin! :) Ohjaaja tuli vielä eteiseen meitä saattamaan ja mun äitiysego pullistu pullistumistaan, kun ohjaaja jutteli, että tuo lapsi selviää kyllä mistä vaan ja aivan ihanaa nähdä, miten se jo alle 2 vuotiaana osaa noin huomioida toiset, ja on niin reipas olemukseltaan. Tiedättekö, mulle tuli aivan uskomattoman iloinen olo, ja se ylpeys! Oon ollut niin huolissani, että mitenhän tuo alkais avoimessa leikkiä uusien vieraiden lasten kanssa, kun sen kaikki lapsikaverit on kuitenkin olleet sen elämässä käytännössä koko herran pienen eliniän, eikä se jaksa niidenkään kaikkien kanssa aina leikkiä. Tällanen palaute ammattilaiselta rohkaisee jaksamaan taas lisää uhmisteluita ja tuhmisteluita, kun tuo pieni tilliäinen on kuitenkin oppinut niiden avulla löytämään sen perusluottamuksen, ja sen sosiaaliset taidotkin on kehittyneet niin huomattavasti. Äitin vauva ei taidakaan olla enää kovin vauva <3 Toinen hurraa on, että meilläpä on syöty taas eilen illalla ja tänään aamulla puuroa! Jeet sillekin siis! Ja yö meni loistavasti, eli kyllä ne viime öiden takkuilut ja aikaset heräilyt on olleet vaan just sitä nälkää, niinkuin ajattelinkin. Eli nyt kaikki sormet ristiin ja peukut pystyyn ja hakuna matatat kehiin, että tuo puuronsyönti jatkuis tästä eteenpäinkin sulassa sovussa, amen. :) Eli ehkä mäkin pääsen pian käymään vaikka salilla jumpissa, kun Joona vois alkaa viihtyä myös ihan siellä niiden lapsiparkissa sen tunninkin verran! Ja tonne avoimeen on kyllä mentävä uudestaan. Onneksi se meidän uus puistoleikkikaveri Ami käy äitinsä kanssa siellä välillä myös, niin voidaan treffata avoimen lelujen keskelläkin. Tänään treffattiin ekaa kertaa sovitusti puistossa, ja oon kyllä vaan niin iloinen, että oon sen tavannut! Niin hyvin synkkaa jutut ja pojatkin ottaa kerta kerralta enempi kontaktia toisiinsa :)