Velmuilua

(Muoks: Jostain syystä tää ei jätä näitä kirjoituskentässä näkyviä kappalejakoja, joten koittakaa selvitä tän putkitekstin lukemisessa.. en tiedä, että mitä nyt yhtäkkiä teen muka toisin kuin ennen? Ja miksi nää näkyy muokkausikkunassa oikein, mutta ei enää blogissa?) Ja sitten uusi piirre apinassa... en tiedä, että pitäiskö tästä uudesta oivalluksesta iloita vai huolestua hassun pikkupojan ajatuksen juoksusta. Joona nyt ekaa kertaa viikonloppuna mummolassa koitti hiippailla leluhyllyn luo hakemaan sen päältä tuttia (jonka olin siltä ottanut pois ja kieltänyt laittamasta suuhun, jos ei ole menossa nukkumaan). Joona vaan tuli siihen mun luo, käänsi leuasta työntämällä mun katseen toiseen suuntaan, jotta en näkisi, että se sinne hyllylle menee - tosin ilme jo kertoi kaiken, että nyt sitä suunnitellaan jotain kiellettyä velmuilua. Varmaan viistoista kertaa tuli kääntämään mun pään, lähti hiippailemaan ja parin askeleen jälkeen tarkisti, että katsonko. Ja kun katsoin, niin se ähkäisi turhautuneena, tuli takas mun luo, käänsi mun pään ja lähti takas hyllylle. Ja tätä siis toistettiin vaikka kuinka monta kertaa, eli ihan suunnitelmallisesti se tuli kääntämään mun katseen! Ja tänään sitten kotona toistui, kun istuin pöntöllä ja Joona halusi leikkiä saippuapurkilla, ja kielsin pumppaamasta saippuaa turhaan lavuaariin, niin se tuli siihen aina kääntämään mun katsee pois :D Toisaalta herttaisen söpöä, että se tajuaa, että äiti ei saa tätä nähdä, mutta kuinka hölmö voi olla pienen lapsen ajatus, että tulee itse kääntämään äidin katseen muualle! Ihan kuin se pieni viekas ilme ei jo kertoisi riittävästi, että äiti varmasti tarkkailee pojan tekemistä siinä vaiheessa! Hihih! Lisäks mua vähän turhauttaa, että meillä ei olla kiinnostuneita pottailusta, ei sitten yhtään. Joona vetää ittensä ihan tikkusuoraks ja vaan huutaa, jos sen koittaa taivutella potalle. Sain vinkin, että ehkäpä sellainen pöntönrenkaan pienentäjä vois auttaa, joten sellainen (ihana kuvioitu, mitälie kilpparia se koittaa sitten esittääkään) hankittiin yhdellä ostosreissulla ja innoissani sitä Joonalle sitten esittelin. Ja kun koitin nostaa Joonan siihen istumaan, niin hirveä huutohan siitä vaan tuli! Äh! Millä mä saan ton lapsen oppimaan potalle, jos se ei suostu siihen edes istumaan? Kaikkia vinkkejä on nyt kokeiltu, on yritetty pottailla vaatteet päällä, vaippa päällä, alasti, ja vaikka millä... vaan ei, ei auta, Joona _vihaa_ tota pottaa! Silloin vuos sitten kun on pottaharjoittelut aloitettu, niin se ihan kiltisti siinä istui, mutta heti kun oppi kävelemään, niin ei siihen suostu käymään! Turhautumista liikkeellä, äidillä... ehkä täytyy pyytää kavereita näyttämään malliesimerkkiä, jos se sitten innostuis? Samoin tosiaan tosta tuttijutusta on nyt tullut ihan hemmetin hankalaa, kun Joona käy varastamassa tuttia hoitolaukusta tai sängystään, unien jälkeen siitä luopuminen ei todellakaan mee mitenkään rutiinilla. Lisäks haluisin päästä siitä nukahtamispullosta eroon, mutta jotenkin kaiken oman opintostressin kanssa ei nyt vaan tunnu hyvältä alkaa taistelee nukkumisten kanssa. Pinnasängystä isojen poikien sänkyyn luopumista haluisin nyt päästä kokeilemaan, jotta siihen totuttua ehkä vois päästä pulloista ja tuteistakin lopullisesti eroon, mutta jostain syystä Tommi tahtoo odottaa että Joona on 2v ja sitten se uusi sänky voidaan hankkia ja ottaa käyttöön. Vaan kai mun on omat ajatukset haudattava ja annettava välillä Tomminkin tehdä päätöksiä lapsen suhteen ;) Mutta onneks jotain hyvääkin! Joona suostuu nykyään syömään itse omalla lusikalla tai haarukalla, ja ruokaillessa juo ihan tavallisesta lasista sotkematta! Eilen tosin kaatu maitolasi pöydälle ja se oli Joonan mielestä maailman noloin juttu, vaikka kuinka koitin lohdutella, että ei hätää, äiti siivoo ja siinä se, että ei sitä kannata surra ja murehtia. Lisäks piirrustelusta on innostuttu! Ratkaisu löytyi värityskirjoista! Tyhjä paperi ilmeisesti ei vaan sovi Joonan luonnolle, mutta värityskirjojen kuvia se on tykännyt tuhertaa! Tietysti nyt, kun ollaan mun äidin luona kaappeja ja ullakkoa siivotessa viskottu kaikki ne värityskirjat vaan paperinkeräykseen.... Noh, onneks nuo nyt ei kovin kalliita oo ja saa vaikka netistä printattua uusia. Syksy tuli ja syystamineisiin sonnistautumista harjoitellaan myös. Tänään oli ekaa kertaa "vaan" +11c ja päätin laittaa Joonalle pihalle lähtiessä hanskat. Se oli niiiiiiiin superloukkaantunut hanskoista ennen kuin ehdittiin ees ovesta ulos, mutta ulkona ne ei tuntunu paljon menoa haittaavan! Jee! Pipoa suostuu pitämään päässä ihan kohtuullisen hyvin, ellei se sitten satu menemään silmille tai tipahda päästä muutoin, sen jälkeen sen takaisin laittamista pitää protestoida taas ihan tosi paljon. Nyt aamulla kotoa lähtöä tehdessä se jopa ihan ite poimi sen tuosta eteisestä ja näytti mulle, että äiti hei, tää pitää laittaa!