Hyvin nukkuu!

Tosiaan, eipä ole pinnasängystä lastensänkyyn vaihto tuntunut Joonan elämää mullistavan! Loistavaa! Turhaan taidettiin jännätä! Tosin myös siihen pinnasänkyelämään kuului niitä huonoja nukahtamisia tai nukkumisia, joten ehkä niitä on tässäkin elämässä vielä luvassa... (Vaan just tänään tuo alkoi itkeä kolmisen tuntia nukkumaan menon jälkeen ja huuteli äitiä. Menin katsomaan, ja siellä se istui surkeana, eikä oikein löytänyt asentoa. Pyysi vaan mua jäämään vierelle... istuin hetkeksi alas ja silittelin, ennenkuin nukahti, niin suukotin otsaa ja toivotin hyvää yötä. Yllättävää kyllä, Joona jäi sinne ihan "tyytyväisenä" hakemaan itseään uneen, eikä edes yrittänyt komentaa mua takaisin! Tämäkin voi johtua siitä, että mä olin eilen vapaaillalla ja kävin äitiporukan kanssa pikkujouluilemassa, joten isi ja Joona oli eilisillan ja tän aamupäivän ihan kaksistaan. Illalla kun lähdin, niin Joona ilmeisesti kuvitteli mun lähtevän vaan viemään roskia - se vilkutti ikkunassa mulle, ja oli Tommin kertoman mukaan ainakin vartin siinä pönöttänyt ja odottanut, että tulisin takas näkyviin kulman takaa! Voi raukka, kurja äiti, kun taas noin hylkää! Ehkä tämä jo kertoo sen, että tais olla aikakin mulle ottaa vähän omaa aikaa, tottuu Joonakin siihen, että äiti ei voi olla 24/7 paikalla. Mutta irtiotto teki aivan todella hyvää, tulin kotiin aamuyöstä ja puolilta päivin kun heräsin, niin peilistä kurkki onnellisemman näköinen tyyppi! Vielä kun sais vaikka sitä parisuhteenhoitoaikaakin, niin sitä saattais tuntea itsensä vieläkin elävämmäks, eikä vaan kotiäidiksi :)) Mutta tuosta sänkyasiasta vielä, niin Joona-parka ei itse kylläkään osaa/uskalla/jotain tulla tuolta sängystä pois. Se yrittää ja yrittää, vaihtelee asentoa ja kääntyy ja vääntyy, mutta mitään ei tapahdu!? Sitten tulee itku ja tarvii aikuisen sen pinteestä päästämään... Itse se kyllä sinne mieluusti kiipeää, mutta pois pääsyä nyt vaan hannailee. Ehkä se kova ja korkea reuna sitten tuntuu vaan niin omituiselta verrattuna kaikkiin muihin sohviin/tuoleihin/sänkyihin missä se on tottunut mylläämään. Seuraava askel ois sitten se tutittomuus... huh, sitä taistelua en odota innolla! :O Eiköhän se ole aika painaa omakin pää tyynyyn! Hyvää yötä!