Uusi arki alkaa pian!

Huomenta vielä pimeässä uinuvasta Espoosta! Aika kurjalta näyttää, kun ei täällä merellä vieläkään aurinko ole nostanut päätään, kello tulee kuitenkin jo seitsemän. Saisi se sieltä hiljaksiin nousta, jotta jaksaisin vielä tämän viimeisen pari tuntia töissä. Ja toki sen keväänkin jo ottaisin, ei täällä etelässäkään enää pääse rattailla liikkumaan, ja ois muutama tärkeä asia kaupungissa hoidettavana, mutta ilman Joonaa en reissun päälle pääse, ja rattailla en pääse juna-asemalle. Keskustaan en taida uskaltaa vielä lähteä ipanan kanssa ilman rattaita? Tosin se ois varmaan niin kauhusta jäykkänä, että ei suostuis kävelemäänkään, niin saisin vielä kanniskella sitäkin sitten :D Eilen varmistui, että Joonalla on nyt mukavan kuuloinen hoitopaikka! Saatiin oikein valita, joko tarhan tai ryhmäperhepäivähoidon (vai mikäs hitto se nyt onkaan se oikea nimi?) väliltä. Tarha olisi ollut 200m oven päästä, alle 3-vuotiaiden ryhmästä olisi tänä vuonna 3v täyttävä (aivan hirveä ajatus, että nämä meidän joulu09-lahjat täyttää jo 3 tänä vuonna! :D) joutunut siirtymään toisaalle jo elokuussa, ja Joonalla olisi ollut vain 1 ikätoveri siellä, kaikki muut pienempiä. Lapsiryhmän kokoa en uskalla lähteä arvuuttelemaan, mutta väittäisin, että varmasti se suuri! Ryhmikseen matkaa ehkä 700m meiltä, siellä 12 lapsen ryhmässä 3 hoitajaa, toinen hyvin samanikäinen poika, sitten useampia kolme, neljä, ja viisivuotiaita. Ryhmiksessä Joona saisi jatkaa 5-vuotiaaksi tai sinne eskaritien alkuunkin, ellei meidän hoidontarve sitten tässä muutu 3-vuoropainotteiseksi... Ei varmaan kuulosta kovinkaan vaikealta päätökseltä? :) Eli ryhmikseen otettiin paikka, Joona pääsee oppimaan uusia taitoja isommilta, eikä tarvitse "pelätä" sen jäävän aivan huomiotta isossa vauva/taaperoryhmässä. Uskoisin, että tuolla ryhmiksessä se myös pääsee haastamaan itseään sitten vähän vaikeampien askarteluiden yms. muidenkin suhteen. Ipana ja iskä aloittaa treenaamisen ensi maanantaina ensin ryhmisläisten kanssa ulkoillen, ja siinä sitten sopivat muiden päivien kulun. Seuraavalla viikolla, eli 5.3. alkaakin sitten päivähoitomaksut juosta, ja jos Joona tuntuu valmiilta, niin saapi jäädä jo tekemään "täyttä päivää" sinne. Meillähän on tarkoitus, että iskä vie apinan aamupäivästä hoitoon, ja minä sen sieltä sitten käyn keräämässä kotiin töistä päästyäni, eli Joonan hoitopäivästä ei kuitenkaan tule kuin se 5-7h! Itse olen töihin menossa aivan intoa puhkuen! Ootan niin kaikkea sitä verkostoitumista ja uusia haasteita, johan tässä on kotona lusittukin. Toki noiden opintojen suorittelu äitiysloman aikaan on antanut edes jotain purtavaa aivoille, mutta pääsääntöisesti päivän kuluessa pikkutyypin kanssa, niin jotain kummaa surkastumista sitä on alkanut aivoissaan huomata. Ei sillä, olen kyllä todella kiitollinen, että mulla on ollut mahdollisuus pitää Joona kotihoidossa tähän saakka, koska aiemmin se olisi ollut aivan liian pieni hoitoon vietäväksi! Nyt se on just täydellisessä iässä tähän uuteen elämään. Muutoinkin uusia tuulia Joonan elämässä on ollut, kun se on alkanut vetää illat ihan pelleilyksi. Normaalisti laitetaan klo 20 se unille, mutta viimeisen kuukauden päivät (ainakin) se on saattanut kirmata hereillä vielä klo 22-23 aikaan! Ja aamulla kuitenkin herää 6-8 väliin, eli välillä olen ollut aivan tosissani huolestunut myös sen unimäärän riittävyydestä. Mutta ehkäpä se itse tietää... nyt ei olla kovinkaan väkivalloin ees yritetty sorvata tota rytmiä, vaan on annettu aikaa ja ootellaan hoidon alkua, josko ne illat taas siitä sitten suttaantuisi. Yksi mahdollisuus toki on se, että sillä on taas tippunut pari tuntia sen unitarpeesta yhtäkkiä pois (hui, kesän jälkeen sen vuorokautinen unimäärä on melkein puolittunut! :O), jolloin ei kai auta muu, kuin aloittaa iltatoimetkin vasta myöhemmin ja laitta lapsi petiin myöhemmin... mutta se olisi kyllä sitten hyvästi aikuisten omalle ajalle arkisin! Ja johtuen tästä iltapelleilystä, niin isi teki niinkin radikaalin vedon tuossa 16.2. että se nakkasi tutin roskikseen! Joona sitä itkeskeli, mutta nukahti ilman - itseasiassa edeltävän yön se oli nukkunut myös ilman tuttia, koska mä olin kanssa kiehahtanut ja tutin riekkuvalta ipanalta vienyt, ja tutti viettikin yön mun nyrkissä :D Itsellä oli ollut ajatus antaa tutin olla, jotta saadaan päivähoidossa päikkärit sujumaan edes jotenkin, mutta toisaalta Joona ei sitä tuttia ole niinkään nyt edes kysellyt sen jälkeen, kun se roskiin viskattiin, että ehkäpä aika tähänkin oli vaan kypsä! Tosin nukahtamisongelmaan tämä ei ole apua tuonut, ja olenkin luvannut, että Joona saa ison yllärilahjan, kun alkaa kiltisti menemään nukkumaan silloin, kun aikuiset käskee. Vielä ei ole sitä päivää näkynyt ;) Päikkäreille se on paristi käynyt ihan ok, ja niistä onkin "ylläriautopussista" uuden auton saanut, mutta mun alunperin tutista luopumislahjaksi ostettu iso paloasemasetti odottaa vielä meidän saunan lauteilla, että saisin jonkun tekosyyn sen pojalle antaa. Joona osaa odottaa tätä lahjaa, ja välillä arvuutteleekin, että onkohan se paloauto vai roska-auto vai mikähän kiva ja ihana, mutta riittävä motivaattori se ei kuitenkaan tunnu olevan, kun unille ei suostu käymään... Noh, ehkä se lelu voi sitten olla päivähoidonaloittamislahja isolle ja reippaalle pojalle! ;)