Reipas reissulainen, kiroilija koppavainen

Kirosanoja tässä taloudessa on kuin ihmeen kautta onnistuttu olemaan opettamatta tolle pikkujätkälle! Ja valitettavasti tässä talossa nää aikuiset on aika hyviä kiroilemaan, mutta jotenkin kai mennyt Joonalta ohi... Kunnes ekaa kertaa pari viikkoa sitten Joona kirkkain silmin sanoi "Voi vittu!". Minä häkeltyneenä, että miks sä niin sanot, niin sitten tuli selitys "Isi sanoi voi vittu!" Onneksi, minun onnekseni, Joona nykyään siis päästää kirosanat suustaan ainoastaan sanomalla "isi sanoi voi vittu", joten ei tarvii äidin hävetä ;) Mieheltä en oikein kyllä saanut lypsettyä, että oliko Joona jo siinä tilanteessa sen toistanut ja mites isi oli reagoinut, kun se nyt noin sitä alkoi toistaa. Lisäks pitää kertoa, että ihmeiden aika ei ole ohi! Mä päätin tänään tehdä jotain uhkarohkeaa, ja lähteä Joonan kanssa tuonne jättisuureen lähikauppakeskukseen ilman rattaita! Matkaa ei ole kuin 2km, mutta päätin silti, että otetaan bussi kerran ei oo rattaita, ettei heti väsyis kävelyyn ja jaksais shoppailla perillä. Joonaa valmistelin koko aamupäivän lähtöön, kerroin huolellisesti, mitä me voidaan tehdä ja mitä tarvitsee ostaa. Lupasin, että kiltille pojalle voi tulla vaikka jätski palkkioksi! Ja hitto vie, ette usko miten jumalaisen kiltisti tuo lapsi kulki sen 3h! AIVAN KÄSITTÄMÄTÖNTÄ! Houkutuksia oli ja välillä se yritti, mutta uskoi mua ihan parin rauhallisen sanan jälkeen! Ekaks ajattelin, että se uskoi, koska odotti sitä jäätelöä, mutta mentiin vielä leikkipaikalle vartiksi ennnen bussille ja kotiin lähtöä, jolloin jäätelöt oli jo syöty, mutta se uskoi sielläkin! Kuinka ylpeänä mä tuota pientä tyyppiä kehuin vuolaasti, kun oli niin uskomattoman kiltti ja reipas! Meidän raivotautinen pikku-Joona! Ja mä kun aattelin, että ollaan ehkä puol tuntia reissussa yhteensä (ja bussimatkaan menee jo 10min) ja ehditään molemmat vetää muutamat itkupotkuraivarit siinä ajassa... vaan ei, hyvin meni! Isikään ei uskonut kotiinpalattua! Ja niin komeat Salama McQueen arskatkin herra sai! Menin mukamas ostamaan niitä kehuttuja Julboja, mutta se isoinkaan koko ei jotenkin ollut riittävän iso tuolle leveäkasvoiselle ipanalle... lopulta uskoin optikon neuvoja, että kyllä ne nuokin ovat polaroidit ja varmasti turvalliset pikkutyypin silmille! Ja Joona oli ainakin aika innoissaan niistä! (Ja nyt toivotaan, että ne kestävät käytössä. Ugh.)