Siirappia

Huh, mun statuspäivitykset facebookissa on yhtä siirappia, kuten myös kaikki muu, mitä sosiaalisessa mediassa oon tässä viime aikoina lausunut... ne varmaan kertois kaiken tarpeellisen meidän joulusta, joten kas tässä, olkaa hyvät (mulla on nyt kiire tuhota tota konvehtirasiaa, koska Tommi meni saunaan ja en voi kirjoittaa ja ahmia suklaata kaksin käsin samaan aikaan):


Sunnuntailta:


""Helin leipä" vuoissa turpoamassa, kympiltä täällä tuoksuu tuore maalaisleipä. Mutta maistella ei saa, ei vielä, vasta huomenna! ;)" (Tosin leipä turpoili yli vuoan reunojen, aiheuttaen kamalan sekasotkun keittiön työpöydille, ja lopulta se meni kärähtämäänkin vielä uunissa. Kun sen parin millin kerroksen kuori pois leivän pinnalta, niin maku oli taivaallisen ihana, kuin suunniteltu graavikalan höysteeksi! <3 br="br">
"SIIRAPPIVAROITUS!

 3v sitten itkin katkerasti, ettei meidän "tuskin itsenäisyyspäivää yhtenä kappaleena näet" vauva ollut vielä syntynyt ja spoilasi mun Jouluksi kotiin -projektin. Kidutin itseäni kaikilla joululauluilla pienestä kapaloidusta vauvasta ja äidinrakkaudesta ja kaikesta... Tänä vuonna aaton vastainen yö menee taas hormonihuurujen ja kyynelten vallassa, mutta nyt ne on vaan rakkautta noita kahta elämän tärkeintä miestä kohtaan ja sitten tätä vielä turvassa mahamakkaroiden alla olevaa Miniä kohtaan ♥"

Jouluaatolta:

"♥ perhe! Sekä tää itse valittu että se, mihin on sattunut aikanaan syntymään. Rakkaudentäyteistä jouluyötä muihinkin koteihin! ♥"

Näiden lisäksi olen kertonut muualla netissä meidän joulusta näin:

Lauantai:

"Joona sitten oksens äsken. TOSIN tässä vielä on hyvin suuret saumat, että se johtui pilaantuneesta maidosta, mutta onhan tota yrjötautiakin ollut liikkeellä (tosin tällä viikolla ei mun mielestä oo hoidostakaan enää kukaan sairastunut, mutta mistä sitä tietää, kauanko pöpöt sit voi kiertää?). Joona siis söi kuitenkin reippaasti teiltä kotiinkin tultua, ja leikki ja peuhasi iloisena. Sitten tossa kuuden aikoihin syötiin joulutortut vielä, ja Joona pyys maitoa - mähän en muistanut kaupasta hakea, joten annoin sille kaapista varalla olevan laktoosittoman pillimaidon. Se hörppi sitä vähäsen ja sitten sanoi, että se on pahaa. Katsoin tyhmä vasta siinä vaiheessa sen päivämäärän, joka oli marraskuun puolvälissä ollut jo :S Kaadoin sen viemäriin, vähän se hais sellaselle "kulahtaneelle" mutta ei ollut kökkeröistä tms, mutta pilaantunutta kyllä. Pari tuntia myöhemmin sitten piereskeli tuossa, ja sanoi, että vatsaan sattuu. Mä luulin vaan, että maha kovalla, kun yritti käydä veskissäkin ähisemässä, mutta ei tullut mitään. Ja äsken nyt sitten tosiaan tyhjens mahansa tonne sohvalle...
Raukka parka, itkien pyyteli anteeksi, että hän oksens ja sitten säikähti ja oksens lisää ja nyt sohva on sotkussa ja lapsen tukka oksennuksessa ja äiti ja isi joutuu siivoomaan. Voi muru, ei ois millään uskonut, ettei tästä nyt kukaan ole vihainen hänelle
Peittelin sen sänkyynsä, ei kuulemma enää satu mahaan enää, onneksi.

Eli nyt pidetään sormet ristissä, että ois vaan ollut pilaantuneesta maidosta kyse, eikä mikään oikee yrjötauti! "
Sunnuntaiaamuna onneksi sai todeta, että yrjötauti ei todellakaan ollut. Harmi vaan, taudin jälkimainingeissa ei tullut ripulia, vaan superkovana ollut maha. Jouluaattoaamuna mun rakkaudella keittämät joulupuurot ei maistunut Joonalle, pari pientä lusikallista pakotin sen syömään ja ne ulosvirtasi sitten pois (ei ollut kuitenkaan mikään oksennus). Tommi lähti hakemaan apteekista kiireen vilkkaa levolacia, joka onneksi alkoikin aika hyvin vaikuttaa tossa eilisen ja tän päivän aikana... Ei ole ipana vieläkään ihan entisessä ruokailutahdissaan, mutta eiköhän se tuosta tokene! :)




Jouluaattoa vietettiinkin sitten mun äidin luona, jossa paikalla meidän perheen lisäksi mun äiti ja äidinäiti, sekä mun sisarukset. Joulupukki ei nyt kiireiltään ehtinyt paikalle, vaan Joona sai käydä avaamassa ulko-oven todeten, että terassilla odotti kauhea kasa lahjoja!



"Pukin paras tuominen oli tukkirekka, joka sai pienen pojan aivan pähkinöiksi! Se tärisi sitä paperia ympäriltä repiessään ja sitä ekaa kertaa sylissä pitäessää, välillä kun kehotettiin muita paketteja taas avaamaan, niin se aina välillä kävi silittämässä ja kertoi "Tää on se tukkirekka! Tää on se TUKKIREKKAAAAA!!!"
Tukkirekan kanssa se uinahtikin sitten sylikkäin... ja aamulla heräs jo ennen seiskaa, kun oli tullut pissat sänkyyn, sitäkään ei oo tapahtunut pitkään aikaan!  Toisaalta on yleensä rajoitettu, et paljonko Joona saa juoda vettä päivässä (se varmaan jois useamman litran, jos sais) ja nyt on annettu juoda sekä vettä että maitoa just niin paljon ku on kyenny. Noh, samapa tuo, oli se onneks sit puolvälissä pissaa herännyt, niin ei ihan koko sänky lainehtinyt.



Mä sain nukkua piiiitkään (heräsin ehkä vartti sitten) ja nyt istun täällä jatkamassa mun graavikalaövereitä  Voi rakkaus, miten mä selviän tän loppuraskauden ilman?  Olo on kyllä aivan äärettömän onnellinen ja niin siirappisen rakastunut, meillä oli täydellisen ihana joulu <3 p="p">







Tänään vietettiin joulua anoppilassa, ja olihan "pukki käynyt sieltäkin Joonaa etimässä ja jätti osan lahjoista sinne". Jouluruokaa ja perheidylliä sielläkin, tosin kovin pieni poika odotti pääsevänsä kotiin takaisin rakkaan tukkirekkansa luokse! Sellainen joulu tänä vuonna, ensi vuonnahan meitä onkin jo neljä!