Arkea + 3v neuvolatiedot

Hohhoi, vihdoin on saatu joulut ja synttärit ja uudet vuodet ja työmatkat hoidettua, ja arki koittanut ihan toden teolla. Joona alkaa olla taas oma itsensä siinä mielin, että se ei oo enää sellanen ärsyttävän vaativainen, mitä se oli pahimmillaan noiden "erikoispäivien" aikaan. Toisaalta siitä on tullu ihan pikkuvauva, 3v kun tuli täyteen niin sillä meni pari ekaa viikkoa lähes pelkästään sylittelyyn. Toisaalta se on ollu hirmu hellyyttävää, mutta toisaalta aivan äärettömän raivostuttavaakin.


Joona ei oikeen kässää tätä isovelihommaa täysillä, vaan se välillä kyselee, että vieläkö se vauva on masussa tai missä se nyt on. Mutta tittelistä Isoveli se on kyllä edelleen maailman otetuin! Kunhan kohta alkaa tuntua vauvan liikeet ulospäin, niin sitten ois aika käydä hankkimassa se vauvanukke Joonalle hoivattavaks. Vai vieläköhän on liian aikaista? Huomenna kuitenkin jo raskauden maaginen puolväli, tosin pessimistinä mä aattelen, että vielä on puolet ja 2 viikkoa jälellä.


Joonalla oli myös 3v neuvola tuossa vuoden alkajaisiks, hauskaa oli, että päästiin koko poppoo paikalle. Joona oli käyny mun kanssa joulukuun alkupuolella äitiysneuvolakäynnillä, joten terveydenhoitaja ja siltä löytyvä pikkuatolaatikko oli tutussa muistissa. Näöntarkastusta vähän tehtiin, ja periaatteessa ihan riittävästi tuo näki. Siitä Joona ei oikein diggaillut, kun toinen silmä peitettiin ja piti katsella sitten ykssilmäisenä. Hauskaa mun mielestä oli, että kuviot, joissa oli talo, neliö, ympyrä ja sydän, niin Joona luetteli niiden olevan "talo, ikkuna, oo, sydän"! Mistä se sen ikkunan keksikin, vaikka looginen jatkehan se talolle olis! Myös ikätoveri Mio oli kuulemma samalla tavoin kyseisen kuvion nimennyt. Näkötestiin hermostunut Joona ei kuitenkaan suostunut suorittamaan sitä loppuun, vaan vähän väliä käänty anelemaan, että onko pakko ja hän ei halua. Sen jälkeen, kun se ei enää luetellut näkemiään kuvoita vaan alkoi laskemaan niitä, niin terkkari totes, että joo, eiköhän tää riitä.
Näkötestin lisäksi hommaan kuului pallon heittäminen, yhdellä jalalla seisominen ja viivalla kävely. Perushuttua! Myös kuuloa testattiin saman kuuloisilla sanoilla "kukko-kukka-kakku" tyyppisillä testeillä, missä piti osoittaa kuulemaansa sanaa merkitsevää kuvaa. Äidin ja isän yllätykseksi Joonalla kärsivällisyys riitti suurimman osan ajasta. Lopuksi vielä katsottiin mitat. Terkkari pyys Joonaa seisomaan mittanauhan alle, kirjas tuloksen itselleen ylös, punnitsi ja mittasi pään. Istahdettuaan koneelle se oikein ääneen ihmetteli "Oliko se pituus oikeasti SATASEITSEMÄN SENTTIÄ!" Sitten otti vielä uusintamittausta ja kyseli, että onko vielä viimeks mitattu siinä makuulaudalla vai selkä seinää vasten. Uusintamittaus anto ihan saman 107cm tulokseksi, joten se sitten kirjattiin. Joona aiemmin kulkenut aina niin kauniilla +2 käyrällä, mutta nyt hipoi jo kolmosta! (Myöhemmin netistä luin, että +2.5 olisi läheteraja kontrolliin, mutta ei me kyllä lähetettä saatu. Hyvä niin, koska mä oisin varmaan ärähtänyt siitä. Kyse vain parin sentin "oletettua pituutta pidemmästä", niin tuskinpa tuossa mitään ihmeitä on. Jos ois ollu 10cm se erotus, niin sit ois joo ihmetyttäny.) Puntari kellotti lukemat 19.8kg ja päänympärystä en nyt tähän hätään muista, mutta siellä sekin "omalla käyrällään" kulkee. Pituusvertailuna Tommin vastaavat lukemat ollu 105.5/19kg ja mä oon ollu pikkukirppu 97cm/14kg.










Hoitoonpaluu on mennyt hienosti, mitä nyt yks nenäruttu sielläkin aikaansaatu. Joona oli ollut vessassa ennen ulkoilua ja jotain kisailleet siellä toisen pojan kanssa. Ahdas vessa ja 2 jakkaraa + 2 leikki-ikäistä, niin herra Apina oli mennyt nenäedellä roskasankoon. Itku oli kova ja jälki kurjaa, mutta kotona illalla totesin, että ei se kyllä varmasti murtunut voi olla. Lähinnä siis jäin murtuma-asiaa ees ajattelemaan, kun erehdyin hommaa googletella (baaaaad mistake!). Liikuttelin ja tökin nenänvartta ja mustelmakohtia, mutta Joona reagoi siihen ainoastaan sanomalla, että se kutittaa.
Hoidon suhteen pitäis tehdä jotain päätöksiä, että miten Joona meinaa siellä sitten jatkaa kun mammalomat alkaa pyörimään. Mä luulen, että Joonan kannalta paras, että on siellä vielä kesäkuun loppuun (ellei vauva synny aiemmin) ihan entiseen malliin, ja kesän jälkeen sitten ois 2-3 päivää viikossa esim. 5h. Se kuitenkin viihtyy siellä niin hyvin, että ois sääli, jos se pitäis kokonaan pakottaa jäämään pois.