Raskaus vie kauneuden ja terveyden

Jonkun uskomuksen mukaan poikaraskaus vie terveyden ja tyttöraskaus kauneuden - entäs tää sitten, kun tuntuu, ettei oo hippustakaan enää kumpaakaan jäljellä? Joonasta en muista muita kauneusmurheita kuin ripsien harventumisen ja suoristumisen, mutta nyt tukka rasvoittuu aivan nanosekunnissa, iho on kuiva kuin korppu ja silti finniä pukkaa sellasta tahtia, ettei mulla oo aiemmassa elämässä varmaan ikinä ollut tällasta määrää yhteensä! Jos mummi opetti mulle lapsena, että kauneuden takia pitää vähän kärsiä, niin tää Mini kyllä opettaa, että vauvahaaveiden takia myös. Terveyskin tosiaan on näemmä mennyttä kalua, koska mä olen tän kahdeksantoista viikon aikana sairastanut jo kaksi yrjötautia (niiden raskausetomisten ja -oksenteluiden lisäksi siis) ja kaks pikkuflunssaa. Raivostuttavaa! Viimeisin hyökkäs päälle viime viikolla työmatkalla, ja se tais olla ihan vanha kunnon norovirus, joka uutisotsikoidenkin mukaan leviää. Onneksi mulla oli sinkkumajoitus omassa huoneessa, mutta kyllä työkavereiden puolesta silti kauhistutti! Harmitti lisäks, että oli vielä aivan huippu koulutustapahtuma, johon olin osallistumassa, ja viimeinen päivä meni aivan harakoille. En uskaltanut myöskään syödä tai juoda oikein mitään, joten kroppa kiitti vielä seuraavat pari päivää aivan armottomalla nestehukalla. Kyyneleet kirvels silmiä ihan tolkuttomasti, kun ei vaan riittänyt enää niihinkään vesivarantoja. Sunnuntaina tauti oli onneksi jo aivan mennyttä elämää, joten selvittiinhän siitäkin sitten, ja vauvakin jaksoi taas jo muljahdella mahassa.

Uusimpana nautintona onkin sitten aivan julmetun kovat nivuskivut. Iskiastyyppistä, "sukkapuikkoja" ja lonkkien muljahtelua sijoiltaan. Sattuu ja särkee, itku usein pääsee kipujen kanssa. Reissussa pääsin nauttimaan kylpyammeesta, ja se olikin aivan taivas - ei oo hetkeen ollut niin täydellisen auvoisaa oloa! Jumppapallo on myös aika suuri rakkaus taas, tosin se tulikin jo Joonaa odottaessa vallan tutuksi. Kunnon tukiliivi pitäis nyt hankkia, Espoossa sellaista ei saa fyssarilta vuokraan/lainaan, joten täytyy vielä kysyä, josko työfyssarin kautta onnistuis. Ja jos ei, niin sijoitan aluksi siihen viidenkympin vyöhön ja pidän option vielä sille triplasti ton hintaselle vyölle, joka on kyllä myös kovin kehuttu vempain. Josko niillä sitten pärjäiltäis!

Mä olin jo haaveillut, että jaksaisin tehdä töitä toukokuun loppuun, koska aivan varmasti tääkin vauva muhii yksiössään yliaikaiseksi, ja mun pää ei kestä sitä tylsää himassa lorvimista! Näillä kivuilla ja saikkujen määrällä jo nyt ei kyllä taida tulla tästä haaveesta mitään. Taidan olla niin perinpohjin Kauris, kun oon nyt ollut tässä sen kahdeksan päivää saikulla, ja kovasti omaatuntoa kolkuttaa ja mielessä pyörii lause "Raskaus ei ole sairaus"... Eipä sillä, jos en oo töissä, niin kukaan muukaan ei niitä töitä tee (paitsi uudet asiakkaat onneks menis muille) ja sitten stressailen kotosalla vaan pohtien sitä hoidettavien asioiden pinoa.

No mutta, onhan tässä sentään ihaniakin asioita! Ihan pian koittaa raskauden maaginen puolväli, ja siitä ei kuulemma pitäis olla enää kuin yksi hujaus äitiysloman alkuun! Jee! Kuun lopulla koittaa myös rakenneultra, ja minä niiiiiiiiin toivon, että nähtäisiin vähän, että kukas meille ois tulossa. Tosin tyttöolo on edelleen aivan todella varma, ja saatoin uskaltautua tekemään jo ensimmäisiä hankintojakin ;) Eli näin vauvamaisen vaaleanpunaisin terveisin päätän tämän, ja palaan pian kertomaan tuosta meidän kolmevuotiaasta isosta vauvasta! ;)