Kevät kevät kevät!

No eilen oli kyllä muikean mahtava keväinen päivä! Vitsi, näitä on odotettu! Mä en oo koskaan oikein osannut vastata, että mikä mun lempparivuoden aika on... Toisaalta tykkään näistä välikausista, keväästä ja syksystä, kun niiden lämpötilat on kaikista miellyttävimmät ja ne on jotenkin niin maagisen ihania, täynnä muutosta ja murrosta. Toisaaltahan kesä on tietysti ihan kingi, lööbailua, jäätelöä, tuoreita marjoja ja kasviksia, ehkä jotain lomaa, riemujuttuja arjen keskellä... uimista ja sitä vapaampaa pukeutumista (tai vähäisempää pukeutumista, joka lienee tervetullut jokaiseen lapsiperheeseen) unohtamatta. Joka kevät mulle iskee aivan mahdoton kevätkuume! Joskus se on ollut vauvakuume, mutta onneksi se vaihe on jo kuopattu... Ennen Joonaa meille piti muuttaa staffordshirenbullterrieri, ja semmoinen kuume mulla on kyllä aivan valtava taas tänä keväänä. Vaan koiraa meille ei vielä tule, se joutuu nyt odottamaan pari vuotta...

Keväisin huomaan haaveilevani myös asunnoista. Ihanaa ois, jos ois Oma Koti. Siis ei omakotitalo, vaan oma koti. Mieluiten kerrostaloasunto kaupungista, loistavien julkisten kulkuyhteyksien päästä, jotta ois tulevaisuudessa lastenkin helppo kulkea itsenäisestikin harrastuksiin ja muualle. Harmi vaan, että tähän aikaan moni meidän hintahaarukassa oleva luukku kyseisillä meriiteillä on joko sijainniltaan jossain slummissa ei-niin-houkuttelevassa paikassa, tai sitten se on rakennettu just sen verran kauan sitten, että sinne on odotettavissa putkiremppahässäköitä about näillä näppäimin. Tommi taitaa lisäksi haaveilla enempi pientaloasumisesta, sitä ei myöskään haittaa, vaikka sijainti ois jossain vähän kauempana, kunhan pääsis noille isoille baanoille ja autolla kulkeminen ois joutuisaa. Hankala kombo, myönnetään! Mutta katsellaan katsellaan, eipä meillä tässä tilanteessa ois mikään paras mahdollinen hetkitään, kun pitää köyhäillä kotivanhemmuuden takia... Toisaalta olis ollut ihanaa, jos oltais päästy muuttamaan ennen syksyä 2015, sillä silloin alkaa Joonan eskari ja Saana aloittaa päivähoidossa.. Mut jos ei, niin sitten ei, lapset kuitenkin on vielä tossa iässä aika sopeutuvaisia. (Toisin kuin sitten teinarina repäisy jonnekin irti kaikista tutuista ympyröistä, niin omakohtaisesti voin sanoa sen olleen aika arsesta ;))

Yllä mainittujen kuumeiden lisäksi mä myös haaveilen pikkutytönomaisesti häistä! Voi herttinen, miten olisikaan ihanaa järjestää maailman upeimmat parhaat häät! En siis haaveile mistään miljoonahäistä, vaan oikeastaan enempi kauniista kirkkotilaisuudesta ja niistä (lapsettomista) iltajuhlista! Tässäkin ollaan niin eri mieltä kaikesta Tommin kanssa, että saas nähdä, pääsenkö mä ikinä naimisiin - ainakaan sen kanssa! Tommi ei siis todella ymmärrä tätä mun höpöhöpöhöttöäni, sen mielestä naimisiinmeno on aivan turhaa, hyödytöntä. Pöh! Eikä se kyllä varmaan kestäis mun juhlahaaveitakaan, koska jo pelkät pienenpiirin ristiäiset on ollu sille selkeesti kuormittava ja ahdistustason taivaisiin nostava tekijä. Mut eihän Tommin tarvii olla esillä, sehän on mun päivä, eiks niin? Riittää, et se on läsnä about alttarilla, hääkakun leikkauksessa ja ehkä ekassa tanssissa :P

Lueskelin tossa jotain lapsiperhelehteä, ja siinä puhuttiin, että moni lapsiperhe on onnellinen just nyt. Aloin miettiä meidän elämää, ja kyllä voin myöntää, että tää on oikeesti hetki hetkeltä ihanampaa. Saana täytti just 10kk, se osaa taitavasti konttailla ja kiipeillä, kävellä tuetusti. Se myös alkaa olla sellainen oikeasti sosiaalinen pieni olento, jota kohtaan saada aivan järjettömiä rakkauspuuskia, koska se vaan on niiiiiiiin söpö ja ihana! Joona luovii tossa neljäveeuhmassaan, mutta nyt niitä kohtauksia on jo ollut sen verran usein, että me kaikki jo tiedetään, että ne myös loppuu. Hermothan noiden apinoiden kanssa palaa useinkin, mutta enää ensimmäinen ajatus aamulla ei oo pakokauhu, vaan oikeastaan on jopa ihanaa olla kotiäitinä, olla läsnä, just tässä hetkessä!

Perjantaina käytiin myös Saanan 10kk neuvolassa. Siellä ei nyt sinänsä mitään ihmeitä, lähinnä mitat käytiin hakemassa (ja sen takia mä sinne halusinkin, 10kk on siis sellainen "tarvittaessa" käynti). 75cm ja 9955g. Tää tyttö on ihan hurjan pieni verrattuna jättiläisapinaan! :) (Vertailun vuoksi Joonasta ei ole antaa 10kk mittoja, koska silloin ei neuvolassa olla käyty, mutta Joona on ollut 6.5kk nlassa 75.7cm ja 10930g! Minä itse oon ollut 9kk iässä 74cm ja 9275g, Tommi taas joskus arviolta 8kk iässä ollut samoissa mitoissa..)