Jotta ei nyt ihan pelkäksi kauhisteluksi menisi, niin täytyy kyllä sanoa, että on toi pieni poika vaan niin äärettömän söpö ja reipas! Mä kävin haalimassa sille noidankuteet kierrätyskeskuksesta, huimat 3e tuli niihin sijoitettua. Joona aluksi intti vastaan, että ei todellakaan mitään hametta suostu pukemaan, mutta mun mielestä virpojan nyt vaan kuuluu olla noita, eikä mikään pääsiäispupu tai ainakaan palomies! Virpomislorua treenattiin ahkerasti jo pitkin kevättä, ja puhuttiin pajunkissojen hakemisesta ja koristelusta. Koristeiden löytäminen oli yksi murheenkryyni, koska enää ei ole sitä iki-ihanaa tiimaria, niin mistään ei tuntunut löytyvän niitä perhanan höyheniä! Juostiin tuota läheistä ostoskeskusta ympäri kananpyllykarvoja etsien, mutta ei oota myytiin kaikkialla. Sen sijaan vapputavaraa olisi ollut jo vaikka minkälaista!
Toinen ongelma pajunvitsoissa oli ne itse risut. Oksien sijainnit oli hieman haasteelliset näin vaunujen kanssa liikkuvalle, joten niiden napsiminen vaan jäi ja jäi, vaikka olin jo pari viikkoa aiemmin asiaan jossain määrin mielestäni muka varautunut... Lopulta palmusunnuntaita edeltävänä perjantaina vai lauantaina sitten oltiin oksanhakuun lähdössä - vaan kuinkas kävikään, vesisadehan se sitten yllätti! Oltiin jo about puettu kurakamppeet päälle, kun anoppi sattui soittamaan ja meidän puuhista kuultuaan kertoi, että hällä kyllä olisi valmiiksi poimittuja oksia parvekkeella! Ihana anoppi ne sitten meille toi, ja päästiin koristeluhommia suunnittelemaan. Eikä sitten riittänyt, että meille oksat toi, vaan joutuipa pelastamaan meidät myös höyhenettömyyspulasta, ja toi niitä meille kampaamoreissultaan läheisestä askartelutarvikeliikkeestä!
No niin oli saatu vaatetus, lorutus ja vitsatus kuosiin. Mun äitini tuli hoitamaan Saanaa, ja päästiin Joonan kanssa kaksistaan reissuun. Omassa yhtiössähän pikkumimmi olisi kulkenut mukanakin, mutta tietysti isovanhemmat halusivat nähdä pikkunoidan myös, joten olisi ollut turhauttavaa vauvelille roikkua matkassa, etenkin, kun se ei tuosta automatkaamisesta niin nauti. Pikkunoita puettiin siis palmusunnuntain aamulla, ja jännityksestä täpinöiden päästiin matkaan. Ensimmäisellä ovella ääni oli hentoinen, mutta onneksi hienot palkkiot taisi saada noitapojan reipastumaan! Seuraavilla ovilla luvan kysyminen ja loitsunta sitten sujuikin äärimmäisen hienosti, ja mä olin kyllä pakahtua ylpeydestä! Jossain välissä matkaa saatiin seuraksi myös naapurintyttö, joka samoissa puuhissa ovilla kulki.
Pääsiäinen taisi tehdä temppunsa myös Saanaan, joka sai vihdoin hammasrivistöönsä lisää kaivattua täydennystä! Tällä kertaa ylähampaita, kaksi ensimmäistä komeaa talttaa keskelle. Tämä pari tuli sentään jo yht'aikaisesti, eikä kuukauden odottelulla!
Eikä siinä suinkaan vielä kaikki! Tässä kypsässä kymmenen kuukauden iässä tyttönen on myös oppinut seisomaan tuetta! Ensin homma sujui pehmeällä alustalla, jossa Saanu huomasi, että pyllähtelytkään ei satu. Sitten se alkoi pönötellä kovalla alustalla ja nyt se jo seistä jäkittää vallan hienosti! Ja tänään se otti ensimmäisiä askeliakin tuetta!! Ääääääk!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti