Kääk!! Toissapäivänä se sitten tapahtui! Saana uskaltautui ottaa ensimmäiset askeleensa tuetta!
Jonkun aikaa se on haastanut itseään parilla tuettomalla askeleella sängyssä tai sohvalla, koska on oppinut, että siellä kaatuminen ei satu (tämän opin olisi voinut jättää saamatta, koska se meno on aivan holtitonta ja täysin itsesuojeluvaistotonta!). Illalla sitten istuttiin lattialla minä, Tommi ja Saana ja siitä se sitten käpsytteli isin sylistä neljä-viisi askelta mun syliin! KÄÄK! Huudettiin Joona tietysti katsomaan myös, ja pikkusisko näytti suorituksensa uusiks! Näin se on sitten tämäkin etappi saavutettu, johan tota ikää se kypsät kymmenen kuukautta on! Mun sydäntä kylmää ja lämmittää, koska samaan aikaan oon äärettömän ylpeä, mutta myös äärettömän kauhuissani.
Pari päivää tässä on nyt tätä sitten seurailtu, vaikka toi aika uhkarohkea onkin, niin ei se sentäs vielä ihan älyttömyyksiin oo sortunut. Muutamia satunnaisia askeleita siellä täällä, mutta yleensä niin päin, että se tulee jostain sohvalta/tv-tasolta/muualta sitten kohti mun syliä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti