Eilen oltiin käymässä isomummolla kaalilaatikolla, ja leikin siinä Joonan kanssa sitten, kun meinasi pikkumies kiukutella. Pikkuherra kahdeksan viikkoinen rakastaa sitä, että hänet nostetaan suorille käsivarsille pään yläpuolelle "lentokoneasentoon", ja hän ihan itse jännittää kädet ja jalat suoriksi, kannattelee upeasti päätään ja nauraa äänettömästi. Eilen kuitenkin tällä tavalla kuului suusta ensimmäinen lyhyt kikatus!! Voi se oli ehkä maailman suloisin ääni! Normaalistihan kahdeksanviikkoisen ei pitäisi edes "pystyä" tollaiseen asentoon, ei ainakaan jännittämään itseään siinä hyvin, eikä varmaankaan siitä nauttimaan, mutta tämä jäntevä pikku-apina siitä kuitenkin tykkää ilmeisen paljon!
Minä tietysti tapahtuneen jälkeen poikaa kyynelsilmin halailemaan ja ihastelemaan, varmistelin mummoltani ja siskoltani vielä monesti, että kyllähän hekin varmasti kuulivat, enkä ollut kuullut omiani. Ja koska muutkin sen kuulivat, niin en voinut tätä keksiäkään :)
Tänään aamulla sitten hoitopöydällä köllötellessä (ja se on jostain syystä Joonan yks lempparipaikoista, siellä ollaan aina hyväntuulisia ja höpötellään pitkät pätkät!) kutittelin sitten sitä kainaloista, ja sieltähän tuli pieni nauru uudestaan! Tällä kertaa ei sellainen samanlainen helähtävä kikatus, vaan enempi sellainen "hehehehe", eli ihan tosiaan on tainnut pikkumies nyt oppia uuden taidon. Ihanaa, niin se poika kasvaa ja kehittyy, eikä oo vielä edes kaksikuinen!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti