Jälkitarkastus

Eipä alkanut aamu mulla hyvin, ei sitten ollenkaan. Jo etukäteen ahdisti ajatus sen venakkolekurin syyniin joutumisesta neuvolalääkärissä ja jälkitarkastuksessa, sitä jo pari viikkoa "surrut" ja ärissyt. Isi oli onneksi pojan kanssa jo alottanut aamutoimet ja olivat aamupalailemassa, kun mä vielä torkutin herätyskelloa... Pääsin vihdoin sängystä ylös klo 8.20 ja kipitin vessaan, jonne kuulin kännykän soivan. Ennen kuin ehdin vastaamaan, alkoi Tommin puhelin soida ja siinä vaiheessa tuli sellanen "Ounou!?" olo: jostain syystä oltiin ajateltu, että meillä on neuvolalekuri klo 9.00, mutta kalenterikin kertoi että se oli klo 8.00. Ihana neuvolatäti sieltä siis soitteli, että tulkaa tulkaa nyt kiireesti, ettei mee tuosta neuvolalääkärin perumatta jättämisestä/paikalle saapumattomuudesta sitä sakkomaksua. Klo 8.40 oltiinkin sitten jo neuvolatädin huoneessa.

Noh, ensin Joonaa: pieni mies kasvaa hienosti! 60cm pituutta, painoa 5780g ja päänympärys pituuden kanssa synkassa jo 39.8cm! Tarvittavat temput siinä terkan ja lääkärinkin luona osasi tehdä, sai vain kehuja osakseen kun osasi niin hienosti käyttäytyä ja törkättiinpä sitten rotakin suuhun.

Ja sitten tätä äiti-parkaa.... ilmeisesti mun aivot on toipunut siitä pirun rankasta synnytyksestä niin paljon paremmin kuin kroppa. Hemoglobiini on nyt jostain syystä jumahtanut 116:n! Normaalitila mulla siis se 155-160, raskausaikana koko ajan 135-140, synnytyksessä tippui 88:n ja nyt on jumittanut tammikuun alusta tuossa 116-lukemissa. Eli rautaa pitäisi kuulemma syödä, mutku emmä haluais, "pelkään" että sitten mäkin tarviin sitä koko loppuelämäni, kun oma äitini ja siskonikin sitä joutuvat syömään. Äh...

Eikä muutenkaan kellarissa kaikki kohdallaan... lääkäri sanoi, että se tikin repeämästä (?) syntynyt ihopoimu saattaa kyllä vielä mahdollisesti korjautua itsekseen, tai sitten se voidaan plastiikkakirurgialla hoitaa jos se mua häiritsee. Sisätutkimusta lääkäri ei voinut tehdä sitten ollenkaan, kun mut on jumankauta tikattu liian timmiks! Ei saanut sitä ankannokkaa laitettua ollenkaan hollille tai otettua papaa, sen verran mä siinä kivusta ulisin... Tosin kun kerroin, että nyt kolmisen viikkoa on särkenyt alavatsaa ja pääsääntöisesti vain vasemmalta puolelta, niin sanoi, että sinnehän on saattanut jäädä istukkaakin tai muuta... Että kiva juttu sitten niin! Nyt sit vaan itse seuraillaan tilannetta ja jos ei tässä keväällä tapahdu itsekseen jotain paikkojen vielä asettuessa aloilleen, niin sitten on mentävä uudestaan leikkauspöydälle että avaavat sitä tikattua osaa. Arvatkaa vaan, vituttaako?? Eka oon niin onnellinen, että sellaisestakin repeämästä oon selvinnyt alle kahdessa kuukaudessa ja paikat parantuneet tosi hyvin, niin nyt sit sanotaan että uppista, laittoivat ehkä vähän liikaa tikkejä ja nyt revitään sut uusiks auki! Hötäkässä unohdin kysyä sitäkin, että jokohan saan uimahalliin mennä, kun kovasti tekis mieli jo päästä...
Muutoin lääkäri ei kuitenkaan saanut mussa sellaisia ahdistuksia aikaan, mitä raskausaikana sai. Mitälie hormonihöyryjä silloin sit olikaan :D

Rotarokotus (onko se rokotus, kun ei oo piikki vaan oraaliliuos? :D)... kuulemma saattaa aiheuttaa pientä ärtyneisyyttä ja pulauttelua. No aijaa! Jostain myöhäisiltapäivästä täällä kotona on ollut yksi äkäinen ampiainen, eikä missään oo ollut hyvä. Tähän vielä päälle neuvolan kehoitus saada pidettyä vuorokauden ruokamäärät siinä 1000millissä (ja nyt on kuitenki 1200ml mennyt) niin oujee... Koitan nyt saada ton apinan määrät pienennettyä, vaan tässä kävi just niinku pelättiin; eka sanotaan, et antakaa sille enempi ruokaa, ja nyt sit sanotaan, että älkää antakokaan, vaikka poika söis varmaan vielä enempi ku on annettu. Ehkä tähänkin totean, että aika näyttäköön... Neuvolantäti sanoi myös, että vaikka ruokahalua on, niin ei saa antaa vellejä, vaan kuukauden päästä sitten voitais alkaa jo ihan harjottelee vähän bataattia ja perunaakin. Siis meidän 2,5-kuinen sais neuvolan neuvoilla sitten jo kiinteitä!

Ja niistä hampaista, kuulemma ton oireet viittais hampaiden tuloon, mutta vielä ei tuntunut niitä teräviä nykeröitä ikenissä, ei ollu turvonneet tai punaset myöskään... Eli ilmeisesti ukkeli taitaa tuskastella noita ikeniään sitten pitemmän jakson. Tosin sen verran kiltti ja helppo tapaus on ollut, että yritän muistaa olla valittamatta! :)