maanantai 19. lokakuuta 2009

Omituisten olojen suma

Mulla on ollut ihan ihme oloja viimeisen kaksi viikkoa... aamuisin tuntuu tosi usein, että nälkä on ihan hirveä, mutta ei tekisi mieli laittaa yhtään mitään suuhun, kun jo pelkkä hammasharja alkaa kuvottaa. Yleensä saan itseni pakotettuna syömään edes leivänkannikan, jugurttia tai vanukasta, mutta niissäkin on taistelua.

Jo muutamaan otteeseen aamulla on myös tullut ihan omituisia pyörrytyskohtauksia, ehkä hurjin viime perjantaina, kun vintti vain yhtäkkiä pimeni juna-asemalla. Mulla olisi ollut kaupungissa tapaaminen klo 11, mutta enhän mä päässyt sitten sinne asti... Olin kävellyt asemalle ja yhtäkkiä tuuperruin maahan, onneksi polvet edellä, niin ei vauvalle käynyt mitään. Vasen polvi onkin nyt sitten ihan mustelmilla ja tekee kipeää jos pitää polveen nojata. Onneksi Tommi oli kotona, joten sain soitettua sille, että tulee hakemaan mut pois asemalta, kun en uskaltanut edes tota paria sataa metriä yksin kävellä! Kotona sitten juttelin hetken skandia pöntön kanssa ja nukahdin sohvalle. Herättyäni puolilta päivin oli olo taas ihan normaali, eikä verenpaineetkaan mitenkään liian alhaiset!

Tänä aamuna oli myös aikainen lähtö, ja jälleen sama kiukuttelu vatsassa, ettei mitään olisi suostunut huolimaan aamupalaksi. Banaanin syötyäni pääsin kuitenkin pelonsekaisin tuntein matkaan, ja koko aika epäilytti, että entä jos tuuperrunkin jonnekin kauemmas kotoa?
Elävästi palaa mieleen yläasteaika, kun tällaista samaa ihmeellisyyttä oli silloinkin. Ikinä ei oo kuitenkaan veriarvoissa tai missään ollut vikaa, joka tällaisen pahoinvoinnin ja pyörryttämisen selittäisi - eikä vuoskausiin tosiaan muutenkaan, kunnes nyt... Johtuuko tää siis raskaudesta vai oisko tällainen kausi muutenkin?

Päivällä yritin käydä Bebesissä katselemassa itselleni syysviimoille jotain paitoja ja vähän alusvaatteita, mutta eihän mun keskittymiskyky riittänyt kuin minuutin. Sitten alkoi jo olla aivan liian kuuma ja ahdistaa, joten jäi se shoppailu sit siihen... Nooh, onneksi tuolla nyt vielä on jotain päälle mahtuvaa, niin ei oo ihan hätä tänkään suhteen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti