Me käytiin sitten tänään pikavisiitillä neuvolassa ja päädyttiin synnärillekin ultraan. Eilisestä asti oli liikkeetön pikkumöllykkä, ja tänään sitten oksensin aamupalani ja vatsaa alkoi kivistää ihan julmetusti, niin paniikkihan siinä iski. Soitin neuvolaan, ja täti käski tulla heti paikan päälle, et kuunnellaan sydänäänet. Äänet kuuluikin heti kirkkaasti ja kauniisti, mutta tahtoi silti vielä soittaa synnärille ja varmistaa, että pitääkö ultralla vielä tsekata. Lähetteenhän se sitten päätyi raapustamaan, me siitä sitten synnärille. Hassua oli, että enää ei otettu naistenpolin puolelle, vaan ihan synnytysosastolle :D Siinä sitten makoilin lavitsalla reilun vartin verran, että otettiin käyrälle sydänääniä. Myöhemmin tuli vielä lääkäri tarkistamaan, ja kaikki onneksi oli niinkuin piti! Päänsä vauva oli jo heivannut tuonne alaspäin, että se saattaa selittää liikkeiden tuntumattomuuden. Selkeästi ultrasta näin, että nyt siellä möngerretään, mutta en vaan tuntenut mitään... No, pääasia, että beibellä kaikki ok! Pää sillä oli iso ku mikä, mutta reisiluun pituus yllätti pienuudellaan. Painoarviokin oli vain 1450g, eli ei siellä mitään jättiläistä olekaan! Hyvä niin, näillä geeneillä kun sitä on tosiaan pelätty. (ja edelleen, satavarma poika :D)
Mutta nyt mä valmistaudun lähtemään reissuun sinne Muurameen opiskelijakuntahommiin, huojentavaa oli kyllä käydä, etten koko viikonloppua kaukana kotoa sitten sure ja pohdi. Tuli myös jopa hyvä olo tuosta kunnallisestakin puolesta, kun ottivat ihan tosissaan paniikkini ja tutkivat kaiken! Ehkä saavat anteeksi nää aiemmat säätämisensä :)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti