RV 33+1

Ja humpsis, niin se vaan hujahti parissa viikossa taas kolme senttiä ylöspäin tän mamin kohdunpohjankorkeus, eli sf-mitta. Se on siis maailman epätieteellisin ja epätarkoin neuvolamittaus, mitä voi olla! Mamma makoilee laverilla polvet koukussa, neuvolatäti ottaa mittanauhan ja käsikopelolla etsii kohdun ala- ja yläkohdat ja sitten mittailee sillä nauhalla. Mä olin pitkään ton kanssa alarajoilla, mutta nyt edellisellä kerralla olin noussut viikkoihin nähden ylärajalle ja tällä kertaa sen yli. (ja painokin alkanut nousemaan, nyt nousussa huippulukemat, eli 260g/vko nousee!)

Saas nähä, mutta parin viikon päästä on sitten lääkärineuvola. Se lääkäri koittaa käsikopelolla sitten saada selville, että minkä kokonen meidän pikkunyytti nyt sitten onkaan ja mitenhän mun lantio suhtautuu siihen. En usko, että mulla on mitään ongelmia alatiesynnytyksen kanssa, mutta onhan se tietty hyvä, että tutkivat. Ja siellä ne tota sf-mittaakin tuijottavat, että jos kasvu jatkuu tohon malliin, niin ne ehkä pistää lähetteen Jorviin ja ultraan, jotta tehdään siellä sitten tarkempaa kokoarviota vauvasta. Näin se menee, just kun viimeks ultratessa todettiin, että beibe on aika pieni, eikä ees keskikäyrällä...

Mun verenpaineet jatkaa alhaalla oloaan, mutta on silti ihan siedettävissä rajoissa. Kotona mulla kyllä on edelleen se äitin mittari, mutta en mä sillä oo mittaillu. Hassua oli myös, että mun pulssi oli 81! Vaikka en mä ollu mitenkään hengästynyt tai jännittynyt tai mitään, mutta ei sen pitäis mulla noin korkea silti olla! Normaalisti mun normipulssi on kuitenki siellä 70 tienoilla, tosin tänään vauvakin veti sykkeessään (152-158) huippulukemat. Ehkä me sit jänskättiin kuitenkin jotain, tai sitä, että tein tuolla päätöksiä sen rokotteen suhteen, ja vauvan puolustukseksi täytyy sanoa, että se sattu olee just heränny yöuniltaan ja melskas muutenkin. Hemoglobiinitkin mulla jatkaa edelleen epänormaaleissa raskausajanarvoissa, kun tänään mittari näytti sataakolmeakymmentäseiskaa.

Vauvalla on ollut vauhti päällä tässä pari päivää, välillä jo epäillyt, että meinaako se nyt kääntyä kuitenkin perätilaan. Vaan neuvolantäti sanoi, että kyllä se edelleen tuntuu aika selkeästi, että ihan fiksusti se siellä pää alaspäin lilluu. Rehaa muuten vaan, kun ei enää raukka mahdu potkimaan, niin huomiohakuisesti sitten kai muuten. Eilen iltasella käskin Tommin kuunnella, et kuuleeko se vaikka sydänääniä, niin heti kun vauva havaitsi isin pään mun mahalla, niin sehän sitten potkas isiä päähän...

Ja niin. Se rokotus... Kyllä mä sen kai nyt sitten otan, ihan vauvan takia. Se tarvii sen suojan kuitenkin, ja neuvolatäti on yleensä aika suora sanoistaan ja oli myös sen puolella. Sen verran hauska naikkonen, että sehän varmasti olis vihjassu, jos ei sitä suosittelis ottamaan - vaikka ei se tietenkään SAIS sellaista tehdä. Ensi viikolla en kuitenkaan piikille mene, vaan parin vkon päästä sitten... Pare vaan, ettei mulla nouse kuume siitä tai mitään, kun se sen jälkeinen viikonloppu olis sitten Liittokokous, ja siellä pitäis kyl olla voimissaan, kun muutenkin voi tulla aika rankka setti.