Huoooh, päivät vaan matelee!
Tää on ollut ehkä elämäni oudoin joulu... eikä oo oikeestaan joululta edes tuntunut.
Tiistaihin tuntuu olevan vielä ihan ikuisuus, enkä mä osaa enää olla... Ajatukset vaan pyörii ja pyörii ja pyörii, ja päässä on miljoona hyvää ajatusta, mutta samalla sitä pohtii myös niitä kauhuskenaarioita.. Synnytystä en oo pelännyt, mutta kyllä sekin alkaa pelottaa! Mulla ei oo mitään arviota vauvan koosta, joten pelkään, että se on näiden viikkojen takia jo ihan jättisuuri ja aiheuttaa sitten lisää ongelmia! Huolestuttaa myös istukan toimintakyky, koska se heikkenee koko ajan. Koittaa siinä sitten pysyä itse rauhallisena, kun vauva ei enää mahdu liikkumaan, kivut on kovat eikä tunne edes möyrimisiä...
Äidin etiäisetkään eivät osuneet oikeaan, hän kun veikkasi tätä päivää syntypäiväksi. Huomenna olisi viattomien lasten päivä, ja se on jostain syystä ollut mun "lempparini", kun vauva ei itsenäisyyspäiväksi tullutkaan :)
Avaan kuukauden ties kuinka monennen suklaarasian ja jatkan sitä, mitä oon tehnyt koko ajan: television turhan tarjonnan tutkimista. Toivottavasti pian pääsis sinne synnärille, niin ois jotain tekemistä!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti