TJ 5

Höh, iskäkin valitteli, että mä en päivitä tätä blogia, joten päivitellään nyt sitten.

Mulla on tylsää.. ja tylsää... ja tylsää... Ja kauhea makeanhimo! Elän pääasiallisesti siis hedelmäsokerilla ja suklaalla, kun ei oo oikeesti enää mitään muuta tekemistä ja täällä neljän seinän sisällä on vaan niin helppoa aina hipsutella keittiöön ja roudata jotain natusteltavaa mukaansa sohvalle :D

Meille muutti tänään uusi sohva, joten nyt ei sitten kiitos niitä lapsivesiä ennen sairaalaa! Tai ei ainakaan tähän sohvalle... ja uusia mattojakin ja vanhoja pestyinäkin on, että ei kyllä oikeestaan mielellään niitä limavesiä tänne muutenkaan haluta. Vauva kyllä saisi jo tulla!

Mä en tajua tän lapsen huumorintajua, kun se on jo yli kuukauden antanut merkkejä, että on tuloillaan, mutta ei nyt sit näemmä vaan suostu tulla! Ja mä kun luulin, että näitä päiviä en enää pallomahana näkisi, vaan kotona tuoksuisi puklauksille ja vauvanpyykkiä olisi joka puolella roikkumassa! Tietty on vauvan kannalta hyvä, että kasvaa ja kehittyy tuolla nahkayksiössään, mutta vois se vähän ajatella muakin!

Ristiäissuunnitelmat on nyt sitten tehty, ja sukunimestäkin päästy yhteisymmärrykseen. Ja onhan ne varsinaiset nimetkin olleet jo aika pitkään hyvin vahvoina selvillä, mutta edelleen ootan, että nähdään vauva, sitä ennen ei tehdä satavarmaa päätöstä. Oon makustellut kyllä sitä kutsumanimeä ja tykkään siitä kovasti, musta tuntuu, että se sopii meidän vauvalle tosi hyvin! Eli pliis beibe, voisitko sit näyttää myös siltä nimeltä! :D

Tommi ja muutamat muut ei millään suostu ymmärtämään tätä mun hössötystä ristiäisten suhteen. Monesti oon jo sanonut Tommillekkin, että perutaan sitten kaikki suunnitelmat ja kärsikööt sitten mun kiukuttelut, kun haluan Jupen olevan paikalla! Ulkopuolisille blogin lukijoille siis tiedoksi, että kiirehdin ristiäisiä, koska mun isoveljeni on lähdössä 25.1. vaihtoon, ja tietysti mulle on tärkeää, että se on läsnä. Ja tää on ihan mun oma tahto, eikä veljeni... mutta sitä ei tunnu tuo mieskään välillä ymmärtävän, mur. Plus että mä olen vain iloinen, kun oon saanu tehdä näitä suunnitelmia ja varauksia ja kaikkea, koska muuten mulla ei olis mitään tekemistä! :)

Josko sitä sitten taas koittais keskittyä vaikka telkun tuijottamiseen... ja jatketaan tätä tutuksi tullutta Odottamista! Hirveen hankalaa yrittää asennoitua mihinkään, kun ei voi oikeesti tietää, että koska se lähtö tulee...!