Tasan viikko laskettuun!

Noniin, tässä sitä ollaan... viikko enää laskettuun aikaan jäljellä, enkä oikeasti tiedä, että koska tää mukula suvaitsee syntyä!

Kipuja, supistuksia ja hassuja olotiloja ollut kyllä, mutta niitähän tässä on jo kuukauden podettu. Ihan oikeasti kuvittelin, että tää tulis jo ennen tätä 40. raskausviikkoa, mutta ei nyt sitten ilmeisesti vain suostu tulemaan. Vaan niinhän Tommikin sanoi, kun lääkärikin arvuutteli, että tuskin päästään laskettuun asti, että ihan varmasti ja kiusallaan tää vauva jää sitten ihan fiilistelemään tonne nahkayksiöönsä! Tietysti viikossa ehtii tapahtua yhtä ja toista, mutta aika epätoivoinen olo alkaa olla...

Tänään olin reipas, ja selvittelin jo ristiäisasioita! Tila on varattu tammikuun 16., huomenna pitää soittaa vielä pappi varaukseen, mutta sen nyt ei pitäisi olla iso juttu. Sitten pappi pitää kuulemma tavata ennen ristiäisiä livenä ja suunnitella kaikki... Tommi vihaa kaikkia isoja juhlia ja edustamista, joten en vielä viittinyt sille kertoa, että se itse toimituskin pitää suunnitella! :D Juhlien muu suunnittelu varmaan on mun vastuulla, kun ei tuntunut herralla olevan mielipidettä paikanvalintaankaan... Samalla tajusin, että hitto vie, mähän tuun olemaan vielä ihan turpea ristiäisissä, että ei kovin edustavia otoksia saada musta kyllä silloin! Äitillekin sanoin tän puhelimessa, ja se vaan nauroi, että eiköhän mulla oo ihan oikeus olla sillon vielä "just synnyttäneen" näköinen. ;)
Ja ristiäisten kanssa oon siis höyrynny nyt jo ihan vaan sen takia, että haluan isoveljeni pääsevän osalliseksi juhlia - sitten se lähteekin 25.1. jo vaihtariksi, eli ei tässä ihan kauheesti ois aikaa jäänyt. Toisaalta kivakin ollut tänään suunnitella ja pohtia, kun näille päiville ei oikeesti muuta tekemistä oo!

Kello on siis puoli kolme aamuyöllä, ja meillä on kahdeksalta neuvola. Menin jo puolilta öin sänkyyn, mutta rupes tuntumaan hassulta, eikä uni tullut... en tiedä, että tihkuttaako jopa lapsivettä, vai mitä ihmettä tapahtuu. Kipuja on vähäsen, supistuksia ei juuri nimeksikään, mutta silti oli jo pakko laittaa Tommille viesti, että nyt se puhelin lähellä.
Ei kyllä oikeesti oo ihan sellanen olo, että tästä tänä yönä oltais lähdössä ponnistelemaan, mutta mistä ton beiben ajatuksista tietää, ei se tähänkään asti oo ihan loogisimpia "valintoja" tehnyt ^^

Josko sitä hipsis takas peiton alle kirjan pariin, toivottavasti tää väsymys vaihtuu nukutukseksi pian, ja ehtis ees jonkun hetken vetää zetaa ennen ku Tommi tulee herättämään neuvolaan lähtijäksi... Melkein jopa toivon, et neuvolassa ois jotain probleemia löydettävissä, et mun ois pakko lähteä synnärille ja tää ois pakko käynnistää - siis MELKEIN toivon, parasta ois, jos vauva itse tajuais aikansa tulleen :)