Eilen jo kuvittelin, että se kaikki etominen ois tasottunut. Sain nauttia kokonaisen iltapäivän ja illan siitä, ettei hetkeäkään tuntunut siltä, että kaikki tulee ylös.
Tänä aamuna kuitenkin heräsin perinteisesti ysiltä, eikä mennyt kuin pieni hetki, kun vatsalaukkuni alkoi nykiä ja ilmoitella, että sen sisältö tahtoisi poistua suun kautta. Yäk!
Samoin mun paino on käyttäytynyt tässä todella omituisesti. Laskeskelin, että vuoden alusta paino oli noussut n. 2,5kg ja nyt se on yhtäkkiä laskenut taas melkein siihen, mitä se oli aiemmin. Oonkohan vaan syönyt jotenkin enemmän tai oudommin, eikä tää painonnousu vielä ois ees johtunutkaan mitenkään tästä pienestä? Kummallista tää on joka tapauksessa.
Eilen nautittiin aurinkoisesta päivästä pihalla istuskellen ja jutellen tulevasta. Pienen sukunimestä ja meidän siviilisäädystä, mutta jätettäköön nämä kaikki vielä vain meidän kahden tietoon! ;)
sunnuntai 26. huhtikuuta 2009
perjantai 24. huhtikuuta 2009
Laskuri kertoo
Netinkäyttöön hurahtaneena liityin tietysti heti vau.fi-sivustolle, jossa on paljon hyödyllistä tietoa raskaana oleville. Sieltähän löytyi myös laskuri, johon syötin tietoja raskaudestani, ja se kertoi meille näin:
Olet 7 viikkoa ja 4 päivää raskaana.
Hedelmöitys tapahtui noin:
16.3.2009
Sydän alkaa lyödä:
10.4.2009
Alkio alkaa liikkua:
4.5.2009
Alkiosta tulee sikiö:
11.5.2009
Kaikki sisäelimet muodostuneet:
11.5.2009
Keskenmenon riski pienenee:
25.5.2009
Ultraääni:
25.5.2009
Pahoinvointi vähenee:
1.6.2009
Sukupuoli mahdollista selvittää (ei näy vielä ultrassa):
8.6.2009
Sikiö nielee ja pissaa:
22.6.2009
Sikiön liikkeet tuntuvat:
6.7.2009
Sikiölle kehittyy unirytmi:
20.7.2009
Sikiö alkaa kuulla:
10.8.2009
90% mahdollisuus selvitä jos lapsi syntyy:
7.9.2009
Monet sikiöt asettuvat pää alaspäin:
12.10.2009
Äitiysloma alkaa:
4.11.2009
Laskettu aika:
7.12.2009
Tietysti on huomioitava, että nämä ovat suuntaa antavia, ja laskettu edellisten kuukautisten ja kierron perusteella. Mutta ehkä nämä antavat jonkinlaista osviittaa!
Tietysti on huomioitava, että nämä ovat suuntaa antavia, ja laskettu edellisten kuukautisten ja kierron perusteella. Mutta ehkä nämä antavat jonkinlaista osviittaa!
Ensimmäinen katsaus
Tämä blogi on tarkoitettu tulevan pienen nyyttimme vaiheiden tarkasteluun, ehkä jatkossa myös hänen syntymän jälkeiseen elämäänsä. Osaltaan kokoan tätä meitä vanhempia varten, mutta myös helpottaaksemme läheistemme seuraamishaluja. Blogin nimike juontaa juurensa keskusteluun erään ystäväni kanssa, joka totesi vain, että kun meille syntyy pieni, niin siitä tulee aivan varmasti ihan viikingin näköinen! Pienellä ei myöskään ole vielä mitään masunimeä, joten näillä mennään.
Uutinen raskaudesta yllätti meidät, vaikka olimme jo puoli vuotta sitten päättäneet, että jos on nyytti tullakseen, niin sehän on sitten vallan tervetullut. Suunniteltu ajoitus perheenlisäykselle olisi toki ollut ehkä vuotta-paria myöhemmin, kun molempien opinnot olisi ollut paremmalla tolalla, mutta positiivisen testin jälkeen emme edes joutuneet käymään sen suurempaa keskustelua suunnitelmien muutoksesta.
Kerätäkseni spesifiä tietoa itseäni varten, niin listaan muutamia asioita. Edelliset kuukautiseni olivat 27.2. Silloin tällöin epäsäännöllisen säännölliset vuotoni eivät aiheuttaneet suurempaa ihmetystä poisjäänillään vielä hetkeen. Hiljalleen kuitenkin alkoi mieleen siintyä ajatus, että ehkä jotain on sittenkin tapahtunut! Venytimme testin tekemistä pitkään, kunnes lopulta heräsin sunnuntaiaamuna, 19.4., jo kahdeksalta, ja olotilastani osasinkin päätellä, että testin lopputulos olisi positiivinen. Jo ennen määräaikaa testi osoittikin varsin selkeän tuloksen, jonka kerroin heti myös Tommille. Sanattoman onnellisuuden mykistäminä vain olimme lähekkäin!
Päätimme, että asiasta ei sen suuremmin vielä kerrottaisi läheisille, mutta itse tahdoin kertoa läheisimmille ystävilleni, joiden kanssa tahdoin asiasta keskustella heti, sillä eihän tällaista onnea pysty pitämään sisällään! Vanhemmillemme päätimme kertoa vasta ensimmäisen neuvolan jälkeen, jotta jos jotain olisikin vialla, emme antaisi heille ilonaihetta liian aikaisin.
Nyt viikon ajan vahvistetun raskaanaolon jälkeen onkin elämä ollut aika myllerrystä, suuri osa ajasta menee pienen ajatteluun ja tiedon haalimiseen. Myös omassa kalenterissani täytteenä olleet tapahtumat, opiskelijaelämän kulminoitumat, on tullut koettua ihan limpparin voimalla. Oikeastaan alkoholia ei ole tehnyt edes mieli, enemmänkin ajatus siitä kuvottaa. Ja voinpa nyt sitten sanoa suorittaneeni Helsinginkadun Appron appro-merkin juomatta yhtään! Kovin monella ei tätä meriittiä ole :) Onneksi myös Tommi on luvannut olla tukenani ja vähentää riekkumisiaan, vaikka hänen rankan aikataulunsa vuoksi en aio täys-raittiutta edes pyytää, joskushan se on hänenkin nollattava!
Oma olotilani on ollut juuri sitä, mitä alkuraskauteen aina liitetään. Ympärivuorokautista pahaa oloa, unihäiriöitä, lämpöä ja viluilua sekä tihentynyttä tarvetta juosta wc:ssä, unohtumatta hölmöltä tuntuvia itkukohtauksia, joihin ei tarvitse juuri mitään ärsykettä! Kun nyt saan ruokavalion tasapainoisemmaksi ja opin syömään useammin kuin kahdesti päivässä, niin ehkä tämä tästä hiljalleen tasoittuu.
Olemme myös saaneet varattua ensimmäisen neuvolakäynnin, joka koittaa sopivasti ennen äitienpäivää, eli 7.5. Näin ollen voimme äitienpäivänä kertoa perheillemme, että ensi vuonna omat äitimme saavatkin jo nauttia mummoudesta! Myös ensimmäinen ultra on varattu, sekin koittaa jo 15.5. Ehkä on siis ollut hyväkin, että raskaustesti tehtiin niin myöhään, niin tämä ensimmäinen kolmannes hurahtaa hyvin pian ohi, ja voimme keskittyä oikeasti suunnittelemaan pienen tuloa perheeseemme!
Uutinen raskaudesta yllätti meidät, vaikka olimme jo puoli vuotta sitten päättäneet, että jos on nyytti tullakseen, niin sehän on sitten vallan tervetullut. Suunniteltu ajoitus perheenlisäykselle olisi toki ollut ehkä vuotta-paria myöhemmin, kun molempien opinnot olisi ollut paremmalla tolalla, mutta positiivisen testin jälkeen emme edes joutuneet käymään sen suurempaa keskustelua suunnitelmien muutoksesta.
Kerätäkseni spesifiä tietoa itseäni varten, niin listaan muutamia asioita. Edelliset kuukautiseni olivat 27.2. Silloin tällöin epäsäännöllisen säännölliset vuotoni eivät aiheuttaneet suurempaa ihmetystä poisjäänillään vielä hetkeen. Hiljalleen kuitenkin alkoi mieleen siintyä ajatus, että ehkä jotain on sittenkin tapahtunut! Venytimme testin tekemistä pitkään, kunnes lopulta heräsin sunnuntaiaamuna, 19.4., jo kahdeksalta, ja olotilastani osasinkin päätellä, että testin lopputulos olisi positiivinen. Jo ennen määräaikaa testi osoittikin varsin selkeän tuloksen, jonka kerroin heti myös Tommille. Sanattoman onnellisuuden mykistäminä vain olimme lähekkäin!
Päätimme, että asiasta ei sen suuremmin vielä kerrottaisi läheisille, mutta itse tahdoin kertoa läheisimmille ystävilleni, joiden kanssa tahdoin asiasta keskustella heti, sillä eihän tällaista onnea pysty pitämään sisällään! Vanhemmillemme päätimme kertoa vasta ensimmäisen neuvolan jälkeen, jotta jos jotain olisikin vialla, emme antaisi heille ilonaihetta liian aikaisin.
Nyt viikon ajan vahvistetun raskaanaolon jälkeen onkin elämä ollut aika myllerrystä, suuri osa ajasta menee pienen ajatteluun ja tiedon haalimiseen. Myös omassa kalenterissani täytteenä olleet tapahtumat, opiskelijaelämän kulminoitumat, on tullut koettua ihan limpparin voimalla. Oikeastaan alkoholia ei ole tehnyt edes mieli, enemmänkin ajatus siitä kuvottaa. Ja voinpa nyt sitten sanoa suorittaneeni Helsinginkadun Appron appro-merkin juomatta yhtään! Kovin monella ei tätä meriittiä ole :) Onneksi myös Tommi on luvannut olla tukenani ja vähentää riekkumisiaan, vaikka hänen rankan aikataulunsa vuoksi en aio täys-raittiutta edes pyytää, joskushan se on hänenkin nollattava!
Oma olotilani on ollut juuri sitä, mitä alkuraskauteen aina liitetään. Ympärivuorokautista pahaa oloa, unihäiriöitä, lämpöä ja viluilua sekä tihentynyttä tarvetta juosta wc:ssä, unohtumatta hölmöltä tuntuvia itkukohtauksia, joihin ei tarvitse juuri mitään ärsykettä! Kun nyt saan ruokavalion tasapainoisemmaksi ja opin syömään useammin kuin kahdesti päivässä, niin ehkä tämä tästä hiljalleen tasoittuu.
Olemme myös saaneet varattua ensimmäisen neuvolakäynnin, joka koittaa sopivasti ennen äitienpäivää, eli 7.5. Näin ollen voimme äitienpäivänä kertoa perheillemme, että ensi vuonna omat äitimme saavatkin jo nauttia mummoudesta! Myös ensimmäinen ultra on varattu, sekin koittaa jo 15.5. Ehkä on siis ollut hyväkin, että raskaustesti tehtiin niin myöhään, niin tämä ensimmäinen kolmannes hurahtaa hyvin pian ohi, ja voimme keskittyä oikeasti suunnittelemaan pienen tuloa perheeseemme!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
