Super-Joona

Huh, menee kyllä niiiiiiin kovasti yli ymmärryksen ton pikkutyypin habitus! Aivan järkyttävää, millä tahdilla se voi sinkoilla 12-14h päivästä ilman päikkäreitä ylös-alas ja pitkin seiniäkin. Kiipeilee sinne ja tänne, juoksee ees taas... ja voi huh mikä määrä puhetta ton suusta tulee! :O Onneks hoidossa tuo nukkuu päikkäreitä päivittäin, mutta viikonloput on rankkoja. Söin just iltapalaks suklaajätskiä, jotta jaksaisin itse tulevan viikonlopun ;) Edellisessä kirjoituksessa pohdittiin tuota pyöräasiaa, eikä tässä oo sen pidemmälle päästy. Muumi-kolmipyörä lähtee myyntiin, kun se alkoi olla jo pieni. Moon oli näemmä käynyt kommentoimassa, että heillä olisi potkupyörä, ja sellaista meillekin harkittiin. Liikkeessä käytiin sitä ihmettelemässä, mutta ei tuo siitä innostunut siellä yhtään... mun mielestä se oli vähän turhan pienikin, kun Joonan asento sen päällä oli polvet tosi koukussa? Eikö se pointti ole, että jalas ois kuitenkin aika paljon suoremmassa? Ei nyt toistaiseksi sitä ostettu, katsotaan nyt vielä... Ulkona on taas ollut niin ihanaa puuhailla sitä ja tätä, vihreys on tullut ihan hetkessä! Vesikelitkin oli jo hetken historiaa, ja saatiin laittaa lenkkarit jalkaan. Tosin tänään nyt sitten sadellut, mutta kuulemma siitepölyallergikkojen mielestä sekin on vaan hyväksi... ja saahan tuo luonto siitä voimaa! Mä olen ollut tällä viikolla kipeänä. Aivan tosi outo tauti alkoi maanantaina. Huomasin vasemman puolen kasvoista kuumottavan ja aristavan, lämpöäkin nous. Muistelisin myös otsaa jomottaneen? Tiistaina töissä sitten kaikki jo katsoikin mua surkutellen, näytin kuulemma aivan hirveältä. Ja totta, peilikuva oli kyllä aika kurjan näköinen, olo ei sentään niin paha ollut! Vasemmalle puolelle kasvoja oli kuumotuksen ja säryn lisäksi noussut turvotus! Kuumekin nousi iltaa kohden, keskiviikkoaamuna koin parhaaksi ilmoittautua kipeäksi. Soitin jopa terveysasemalle, koska särky ja turvotus oli niin kokonaisvaltaista kasvoissa, että huolestuinkin jo vähän. Sairaanhoitaja ei kuitenkaan löytänyt mitään syytä, joten passitti kotiin lepäämään. Särky paheni, joten luulin sen johtuvan hampaista. Keskiviikkoaamuna soitin hammaslääkäriin päivystysaikaa ja puolilta päivin olinkin taas lekurissa. Lääkäri tutki ja kyseli esitietoja, kilkutteli ja kolkutteli hampaita niillä intsrumenteillaan ja kyseli taas. Kertoi, ettei siellä suussa mitään reikiä kyllä näy! Otti röntgenitkin, kaivoi mun vanhat orthopanthoma (?)-kuvat sieltä tiedostoistaan ja pyys vielä mielipidettä 2 muulta lääkäriltä. Hammasperäisyyden todennäköisyys saatiin hyvin vahvasti suljettua, eikä kuulemma sylkirauhasen tulehduskaan pitäisi olla mahdollinen, kun ei ärtynyt syömisestä. Mua lähinnä nolotti, että olin "turhaan" vienyt siellä hammaspäivystyksessä tunnin työaikaa kolmelta lääkäriltä! (Ja katsotaan vaan, millainen lasku tästäkin tulee... hurraa.) Syitä ei siis selvinnyt. Tänään perjantaina lähdin töihin, mutta edelleen on lämpöisä olo ja vasenta puolta kasvoista särkee. Nyt särky on keskittynyt pääasiassa silmäkuopan-posken-korvanipukan kohdille, mutta turvotuksia ei enää ole. Tommilla oli kanssa kuukaus sitten joku mysteeri tauti rajuna, mutta Joona on kyllä sen verran ihme superbeibi, ettei se mitään tauteja ole saanut! Nokka sillä vuotaa, mutta siinäpä se. Ei sillä, mieluummin itse sairastan tällaisia mysteeritauteja, kuin hoitaisin kipeänä olevaa pikkutyyppiä! Ylihuomenna olisi elämäni 3. äitienpäivä. Joona on tehnyt hoidossa yllätystä, ja vastoin kaikkia odotuksia se on säilynytkin yllärinä! Mitähän muuta ihanaa isi ja apina on keksineet?

Puuhaa ja touhua

(Ja jälleen pahoittelut, että koko teksti on yhtenä pötkönä... tää ei vaan enää suostu ottaa kappalejakoa, en tajua!) Aijjai, olen kyllä sitten julkiset kurmotukset ansainnut, kerran poissaololla loistanut. MUTTA mulla on hyvä syy; töissä vetänyt ihan tukkaputkella ja Joona elää taas/edelleen tätä vaihetta, että uni vie vasta 22/23 aikaan... aivan järkyttävää! Mulla ei oo hetkeen ollut omaa aikaa, eikä aikaa tulla tänne teitä tervehtimäänkään :( Hoidossa on Joonalla mennyt edelleen aivan superhyvin. Voisko olla niin iloisesti, ettei sillä mitään hoito-inho-vaihetta tuliskaan? Kesällä sen hoito on koko heinäkuun kiinni, eikä mulla tietenkään ole itsellä kesälomaa niin paljon, eikä oikein rahallisesti mahdollisuutta edes palkatonta pitää... Todettiin kuitenkin, että koitetaan jotenkin selvitä se heinäkuun pari ekaa viikkoa niin, että ei tarvii Joonaa varahoitoon viedä. Uus hoitopaikka ja uudet hoitotädit ja uudet hoitokaverit - se ois sen verran iso muutos vielä tässä vaiheessa ipanan hoitotaivalta, että tuntuis kurjalta se sinne pakottaa parin viikon tähden. Voihan se olla, että meniskin tosi hyvin ja se sinnekin sopeutuis, mutta yritetään nyt tänä kesänä kuitenkin saada sille pitkä loma. Tommin loma alkaa kolmannella viikolla ja mullakin on se heinäkuun vika viikko vapaata. Joona on nyt oppinut näitä kohteliaisuusjuttuja Se vastaa lähes kaikkeen "emmä kiitos". Voi miten raivostuttavaa onkaan komentaa lasta nukkumaan, kun vastaukseksi saa vain heleän "emmä tiitos". AAAAARGH! Muitakin edistysaskelia meillä on! Ette ikinä arvaa! POTTA!! Joona on vihdoin edes vähän kiinnostunut potasta! Muutamat pissat sinne on jopa jo saatu! JEEEEEEE!!! Mä toivon ja luotan, että nyt kun tuo oppii tonne pottaan tekemään enempi ja pyytämäänkin potalle pääsyä (joskin hätää se ei vielä tunnista, eli vahingossa saattaa saalista tulla), niin ehkä tääkin homma vetästään rytinällä ja pian tuo istuu potalla kuin vanha tekijä. Samoin tuo näyttää tekevän kaikkien uusien taitojen suhteen, että yhtäkkiä ne vaan loksahtaa ja parissa viikossa mennään nollasta sataan. Pyöräjutut on nyt kevään kynnyksellä ihan superhuudossa siellä ja täällä. Meidän pitäis varmaan se "oikea" pyörä hankkia. Viime kesältähän on se kolmipyörä, mutta se on vähän hankala, kun ne polkimet on siellä eturenkaan akselissa... ei oikein napannut. Tosin täytyy varmaan käydä eka jossain kokeilemassa, että innostaako pyörähommat Joonaa vai ei. Jos tälle kesää ostaa pyörän, joka ei sitten kiinnostakaan, niin pienihän se varmaan ens vuonna on? Vai josko se kuitenkin innostuis siitä vanhasta kolmipyöräisestä? Ja mönkijäänkin kun saadaan tälle kesälle akku, niin pääsee herra ipana rälläämään sydämensä kyllyydestä. Mökille ei oikein voi pyörää raahatakaan, kun siellä ei oo sellasta hyvää pyöräilymaastoa. Rinnetontti ja nurtsi ei oo ehkä paras mahdollinen harjoittelutanner polkupyöräilyyn ;) Paljon muutakin hankittavaa on ollut ja vielä ois edessä. Tuo ipana kasvaa ihan käsittämätöntä vauhtia, huh! Lenkkarit ois ainakin ostoslistalla prioriteeteissa korkealla. Sille olin ostanut aivan superihanat korkeavartiset Puman koristossukat ja Niken tarralenkkarit, koossa 26, mutta eihän ne sille enää mahdu. Apua! Etenkin noita korkeavartisia haluisin yhdet parit, ne vois olla ihan täydelliset hiekkalaatikkoremuamiseen. Ei ehkä tulis kannettua koko hiekkalaatikollista sisään... kurarukkaset meni kanssa uusiks, ne tosin sain jo onneksi heti hankittua. Mitähän muuta sitä vielä kesään tarvitsee? Mä odotan niin innolla, että saan pestyä ja pakattua tuolta koko perheen toppakamat pois. Uusi uikkarikin muuten jo on odottamassa uimareissuja, halliinkin pitäisi pian päästä! Missähän vaiheessa lapsille alkaa tulla inhokkiruokia, vai voiko niiltä välttyä? Kaikkiruokainen-Joona (tietoisesti sellaiseksi sitä pyritty opettamaan) ei oikein tykkää hernekeitosta... hoidosta tällaista raporttia jo kuulin, joten päätin, että nyt aletaan tässä huushollissa syödä sitä useammin. Eilen sitten torstain kunniaksi tyhjensin säilykepönikän kattilaan ja heitin vedet päälle - lahjontana oli jälkiruoaksi pannukakkua ihan hillon ja kermavaahdon kanssa. Puol lautasellista tuo suostui pitkinnaamoin syömään, se riitti mulle. Pääasia, että edes vähän maistelee ja makustelee! En halua siitä samanlaista nirsoa kuin itse oon, se ihan oikeesti hankaloittaa elämää aika tavalla... Sellaista tänne tupaan. Huomenna minä karkaan leffaan vanhimman kummityttöni kanssa. Mennään katsomaan Titanic! Hauskaa, että oon itse ollut alakouluikäinen silloin, kun se oli ensimmäistä kertaa teatterissa. Ja nyt sitten neiti 11v pyysi kummia leffaseuraksi. :)

Buzzausta, Soygurt

Saatiin taas koemaisteluun uusia juttuja, tällä kertaa soijajugurttia. Vähän skeptisiä kun ollaan kaiken näiden viherpiipertäjien suosimien tuotteiden kanssa, niin ajattelin tarttua tähän tutustumiseen, kerran on mahdollisuus vertailla makuja kavereidenkin kanssa. Soygurtit on siis "maidottomia jugurtteja", eli sopii monelle eri ruokavaliota noudattavalle. Nyt kun taas kaveripiirissä moni karppailee, niin luettuani tämän sisältävän paljon protskuja, olinkin aivan varma, että löydän maistelijat sieltä. Noh, toisin kävi, sillä tavallista sokeriahan tässä onkin sitten saman verran kuin maitotuotteissakin... Itse maistelin Tropiikin hedelmiä ja Mustikkaa, meillä iskä ei suostunut maistamaan kumpaakaan. Joona söi aivan kuin tavis-jugujakin, itsellä tökki jotenkin. Ehkä kuitenkin lähinnä se maku, joka ei kyllä johtunut soijasta, vaan jostain muusta? Mustikkajugurtin ystävä en ole muutenkaan, mutta juguhyllyltä valkkaan aina just jonkun hedelmäisen/passionmallisen mieluiten. Tässä palat oli jotenkin suutuntumaltaa hieman ehkä omituisia? Jugurtti itsessään maistui lähes samalta kuin maitomallisetkin, joten jos olisi tarpeen maidotonta/laktoositonta/gluteenitonta jugurttia ostaa, niin ehkäpä nämä voisivat olla ostoslistalla. Maistatukseen tätä annoin pääsääntöisesti aikuisille, joista kukaan ei osannut oikein muodostaa minkäänlaista mielipidettä. Lähinnä ajatuksia nostatti juurikin se, että tämä on ihan hyvä rinnakkaistuote, mutta jos ei ole erillistä tarvetta soijajugurtille, niin harva lähtisi maitomallista tähän vaihtamaan. Ehdotonta plussaa annettiin siitä, ettei tästä ole yritetty kuitenkaan tehdä makeutusaineiden turvin mitään karppisafkaa, vaan puhtaasti luonnontuotteita käytetty. Lisäksi lisätty kalsium sai kehuja, koska se on maitotuotteissa monen mielestä se tärkein osuus kuitenin. Trooppiset hedelmät pikarimallisena oli toimiva, mutta mustikka-soygurtin buzzaus oli haastavaa, sillä tiiliskivimäinen 750ml pönikkä ei kulkenut näppärästi vieraiden mukana kotiinviemiseksi tai talvipuuhastelutreffeiltä kotiin annettavaksi, vaan sen maistatus oli pakko hoitaa meillä kotona. Hyvä tuote, jolla varmasti on oma kohderyhmänsä, mutta maitojugurtin kanssa tämä ei ainakaan mun lähipiirin näkökulmalta tule kisaamaan. Lisätietoja kiinnostuneille löytyy osoitteista www.nordicfreedom.com ja www.raisio.com. Ja Buzzauksestahan ne lisätiedot löytyy vanhasta tutusta www.buzzador.com sivustosta! Suosittelijaksi edelleen saapi laittaa SannaKoon! ;) Tässä vielä kuva meidän vekkulista, joka söi mustikkasoygurttia pakastemustikoilla höystettynä! Siivo on aina yhtä ihana, kun mustikoilla päästää taaperon sotkemaan! :)

Uusi arki alkaa pian!

Huomenta vielä pimeässä uinuvasta Espoosta! Aika kurjalta näyttää, kun ei täällä merellä vieläkään aurinko ole nostanut päätään, kello tulee kuitenkin jo seitsemän. Saisi se sieltä hiljaksiin nousta, jotta jaksaisin vielä tämän viimeisen pari tuntia töissä. Ja toki sen keväänkin jo ottaisin, ei täällä etelässäkään enää pääse rattailla liikkumaan, ja ois muutama tärkeä asia kaupungissa hoidettavana, mutta ilman Joonaa en reissun päälle pääse, ja rattailla en pääse juna-asemalle. Keskustaan en taida uskaltaa vielä lähteä ipanan kanssa ilman rattaita? Tosin se ois varmaan niin kauhusta jäykkänä, että ei suostuis kävelemäänkään, niin saisin vielä kanniskella sitäkin sitten :D Eilen varmistui, että Joonalla on nyt mukavan kuuloinen hoitopaikka! Saatiin oikein valita, joko tarhan tai ryhmäperhepäivähoidon (vai mikäs hitto se nyt onkaan se oikea nimi?) väliltä. Tarha olisi ollut 200m oven päästä, alle 3-vuotiaiden ryhmästä olisi tänä vuonna 3v täyttävä (aivan hirveä ajatus, että nämä meidän joulu09-lahjat täyttää jo 3 tänä vuonna! :D) joutunut siirtymään toisaalle jo elokuussa, ja Joonalla olisi ollut vain 1 ikätoveri siellä, kaikki muut pienempiä. Lapsiryhmän kokoa en uskalla lähteä arvuuttelemaan, mutta väittäisin, että varmasti se suuri! Ryhmikseen matkaa ehkä 700m meiltä, siellä 12 lapsen ryhmässä 3 hoitajaa, toinen hyvin samanikäinen poika, sitten useampia kolme, neljä, ja viisivuotiaita. Ryhmiksessä Joona saisi jatkaa 5-vuotiaaksi tai sinne eskaritien alkuunkin, ellei meidän hoidontarve sitten tässä muutu 3-vuoropainotteiseksi... Ei varmaan kuulosta kovinkaan vaikealta päätökseltä? :) Eli ryhmikseen otettiin paikka, Joona pääsee oppimaan uusia taitoja isommilta, eikä tarvitse "pelätä" sen jäävän aivan huomiotta isossa vauva/taaperoryhmässä. Uskoisin, että tuolla ryhmiksessä se myös pääsee haastamaan itseään sitten vähän vaikeampien askarteluiden yms. muidenkin suhteen. Ipana ja iskä aloittaa treenaamisen ensi maanantaina ensin ryhmisläisten kanssa ulkoillen, ja siinä sitten sopivat muiden päivien kulun. Seuraavalla viikolla, eli 5.3. alkaakin sitten päivähoitomaksut juosta, ja jos Joona tuntuu valmiilta, niin saapi jäädä jo tekemään "täyttä päivää" sinne. Meillähän on tarkoitus, että iskä vie apinan aamupäivästä hoitoon, ja minä sen sieltä sitten käyn keräämässä kotiin töistä päästyäni, eli Joonan hoitopäivästä ei kuitenkaan tule kuin se 5-7h! Itse olen töihin menossa aivan intoa puhkuen! Ootan niin kaikkea sitä verkostoitumista ja uusia haasteita, johan tässä on kotona lusittukin. Toki noiden opintojen suorittelu äitiysloman aikaan on antanut edes jotain purtavaa aivoille, mutta pääsääntöisesti päivän kuluessa pikkutyypin kanssa, niin jotain kummaa surkastumista sitä on alkanut aivoissaan huomata. Ei sillä, olen kyllä todella kiitollinen, että mulla on ollut mahdollisuus pitää Joona kotihoidossa tähän saakka, koska aiemmin se olisi ollut aivan liian pieni hoitoon vietäväksi! Nyt se on just täydellisessä iässä tähän uuteen elämään. Muutoinkin uusia tuulia Joonan elämässä on ollut, kun se on alkanut vetää illat ihan pelleilyksi. Normaalisti laitetaan klo 20 se unille, mutta viimeisen kuukauden päivät (ainakin) se on saattanut kirmata hereillä vielä klo 22-23 aikaan! Ja aamulla kuitenkin herää 6-8 väliin, eli välillä olen ollut aivan tosissani huolestunut myös sen unimäärän riittävyydestä. Mutta ehkäpä se itse tietää... nyt ei olla kovinkaan väkivalloin ees yritetty sorvata tota rytmiä, vaan on annettu aikaa ja ootellaan hoidon alkua, josko ne illat taas siitä sitten suttaantuisi. Yksi mahdollisuus toki on se, että sillä on taas tippunut pari tuntia sen unitarpeesta yhtäkkiä pois (hui, kesän jälkeen sen vuorokautinen unimäärä on melkein puolittunut! :O), jolloin ei kai auta muu, kuin aloittaa iltatoimetkin vasta myöhemmin ja laitta lapsi petiin myöhemmin... mutta se olisi kyllä sitten hyvästi aikuisten omalle ajalle arkisin! Ja johtuen tästä iltapelleilystä, niin isi teki niinkin radikaalin vedon tuossa 16.2. että se nakkasi tutin roskikseen! Joona sitä itkeskeli, mutta nukahti ilman - itseasiassa edeltävän yön se oli nukkunut myös ilman tuttia, koska mä olin kanssa kiehahtanut ja tutin riekkuvalta ipanalta vienyt, ja tutti viettikin yön mun nyrkissä :D Itsellä oli ollut ajatus antaa tutin olla, jotta saadaan päivähoidossa päikkärit sujumaan edes jotenkin, mutta toisaalta Joona ei sitä tuttia ole niinkään nyt edes kysellyt sen jälkeen, kun se roskiin viskattiin, että ehkäpä aika tähänkin oli vaan kypsä! Tosin nukahtamisongelmaan tämä ei ole apua tuonut, ja olenkin luvannut, että Joona saa ison yllärilahjan, kun alkaa kiltisti menemään nukkumaan silloin, kun aikuiset käskee. Vielä ei ole sitä päivää näkynyt ;) Päikkäreille se on paristi käynyt ihan ok, ja niistä onkin "ylläriautopussista" uuden auton saanut, mutta mun alunperin tutista luopumislahjaksi ostettu iso paloasemasetti odottaa vielä meidän saunan lauteilla, että saisin jonkun tekosyyn sen pojalle antaa. Joona osaa odottaa tätä lahjaa, ja välillä arvuutteleekin, että onkohan se paloauto vai roska-auto vai mikähän kiva ja ihana, mutta riittävä motivaattori se ei kuitenkaan tunnu olevan, kun unille ei suostu käymään... Noh, ehkä se lelu voi sitten olla päivähoidonaloittamislahja isolle ja reippaalle pojalle! ;)

Hups, päivähoitohakemus tuli tehtyä!

Mä tossa sain just sähköpostia, ja voisin päästä nuorisoklinikka nupoliin töihin, tosin tekee vaan loppuvuoden kestävää sijaisuutta... Oon nyt näemmä ajautunut ihan täysillä tähän töiden ettimiseen, rupee riittää tää kitkuttelu. Soitin sitten tonne varhaiskasvatusneuvontaan ja hupsis, päädyin tekemään päivähoitohakemuksen! Hölmöä vaan, että enhän mä voi sinne mitään laittaa hoidontarpeeseen, että tarvitaanko osa-aikainen vai ympärivuorokautinen ja kuinka monta tuntia viikossa ja mistä alkaen, kun en mä vielä tiedä mistään mitään! Totesin vaan, että JOS mä saisin ton nupolipaikan, sen päätyisin vastaanottamaan, niin se alkais jo 13.2. eli ihan just! Ja 2vkoa on kuitenkin se aika, minkä kaupunki voi käskeä hoitamaan apinaa jotenkin muuten... Sain myös meidän alueen lapsivalintatyypin numeron, ja sille kun koitin soittaa, niin meni taas vaihteeseen (johon siis puhelu meni eka silloinkin, kun koitin siihen varhaiskasvatusjuttuun soittaa) - ja se vaihteen tyyppi siellä varmaan naureskelee mun hölmöilylle. Totes jo vähän kyllästyneenä "Niiin, tää tuli nyt taas tähän vaihteeseen. Ketähän koitit nyt tavoitella?" :D Ja hauskaa varmaan piisaa tolla hakemuksen vastaanottajallakin, kun mä koitin siihen 250 merkkiin typistää tän meidän tilanteen, että ei oo tietoa aloituksista ja hoidon tarpeistakaan... jep. Ainoa kiva asia tässä on, että näyttää siltä, että palkat on nousseet viimesen parin vuoden aikana alalla! Voisin siis jopa tehdäkin vaan nuorisonohjaajanhommia, kun siitäkin peruspalkka on jo 2100e, eikä se n. 1800e, mitä se oli vähän aikaa sitten. Toki toi ei oo mitään nuorisotalohommaa, vaan ohjauspalveluiden puolella, joten se tietty saattaa vaikuttaa... Puhetulva. Äh ja puh! Perjantaina kävinkin jo siellä haastattelussa SPR:n Nuorten turvatalolle, mutta he olivat päättäneet ottaa hakijoista toisen, jolla oli pidempi kokemus. Hakemuksia oli tullut siis useampi kymmen, haastatteluun kutsuivat mun lisäks 2 muuta. Ärsyttää, että jos kerran ajattelivat jo silloin, että haluavat mua vanhemman (26v on heidän mielestään vissiin aika nuori, kuulemma työtiimi on pääsääntöisesti tuplasti mun ikäistä! Kysyivätkin, että miltä tuntuisi työskennellä sellaisessa tiimissä. Höh, hassua, en mä oo edes ajatellut, että sillä vois olla mitään merkitystä?!) ja kokeneemman. Naapurinrouvan kanssa tossa sitten törmätessä juttelin, hän on mun äitini ikäinen ja samassa tilanteessa kuin äitini - töihin haluaisi kovasti, mutta työnantajat taas kokevat, että yli viiskymppinen on liian vanha! Uskomatonta hommaa, minkä ikäinen olisi sitten sopivan ikäinen? On tää vaan hankalaa, kun ei yhtään tiedä, että mitä elämä on kuukaudenkaan päästä! :O

Lunta ja kylmää!

No nyt se talvi on ihan toden teolla tullut... Joona ei oikein tykkää tosta lumesta, äitin poika :D Stigailu on ihan kivaa, ja lumen kaivaminen kaivurilla ihan lystiä. Mutta lumessa tarpominen, eieiei! Yks päivä erehdyin uskomaan apinaa, että voidaan lähteä kävelylle ilman stiigaa. Aivan viimeinen virhe! Se oli ehkä ensimmäisiä niistä oikeesti lumisista päivistä. Oltiin kävelty tonne "kauas" ja sitten Joona päätti, että nyt riittää tää naamalle pyryttävä lumi ja ällö tarpominen, ja se ei halunnutkaan enää kävellä. Itselllä paksut talvivaatteet ja hanskat, Joonalla liukas talvihaalari, ei kovin toimiva kombo! Niskaan en saanut tuota nostettua, ja sylissä ei tota seitsemäntoistakilon kotipakettia jaksa kanniskella liukkaan haalarin kanssa. Muutaman kymmenen metriä kannoin, ja sitten vaan pakotin sen kävelemään. Kotipihalla Joona ei oikein innostu leikkimään, ellei tehdä sitten lumitöitä parkkipaikalla. Silloin se kyllä olisi auttamassa! Ja vaikka ei olis lumitöitä mitä tehdä, niin Joona hakeutuu taloyhtiön lumikolien luokse ja hokee "Auttaa auttaa!". Sanavarasto tuolla on kehittynyt aivan mahdottoman paljon nyt viime aikoina. Varmaan kolmekymmentä sanaa jo, ja yrittää jotain lauseentynkiäkin muodostaa. Viikko sitten Joona pääsi tonne lähikaverille hoitoon ihan yksinään. Mä olin ollut yön töissä, joten Tommi joutui valvomaan Joonan kanssa ipanan päikkäreihin asti. Mulla on Zumba maanantaisin viideltä, käydään ton yhden leikkipuistoäidin kanssa siellä yhdessä. Mä tuskailin, että kenet saisin Joonalle hoitajaksi, ja tämä Petra ehdotti, että veisin Joonan heille. Siellä on siis puoltoistavuotias Ami-poika ja pieni Eelis-vauva, Joona kuulemma menis poikien isän hoidossa siinä oikein hyvin. Vähän jänskätti, että mitähän siitä tulee, kun ei Joona ole heillä koskaan siellä kotona ollut ja tätä Anttiakaan ei tunne. Mentiin puolisen tuntia etukäteen vähän tutustumaan. Sitten Petran kanssa sanottiin heipat ja laitettiin ovi kiinni. Joona itki hetken, mutta oli sitten rauhoittunut katselemaan Muumeja Amin kanssa! Meillä oli siinä varattu "ylimääräistä" aikaa auton putsailuun, että Antti voisi vielä soittaa, jos Joona ei rauhoitu millään, ja sitten oisin vaan jättänyt Zumban väliin. Mutta soittoa ei tullut, joten lähdettiin jumppaamaan. Takas kun tultiin, niin Joona tuli iloisena ovelle halimaan, kanteli heti, että Ami oli häntä päähän satuttanut, mutta muuten oli kuulemma mennyt aivan itkuitta ja kivasti. Jes! Eilen käytiin mun kummitytön Viivin 11v synttärikahveilla. Joona on aivan rakastunut Viiviin! Mun valmistujaisissakin Viivi joutui leikittäjän rooliin heti :) Kylässä Joona ei malttanut edes ruokapöytään tulla, kun oli hienoja rekkoja ja Viivi ja Samu-koira! Kotiin ei ois malttanut lähteä ollenkaan, ja Viivikin sanoi, että ottaisi Joonan mieluusti yökylään :DD Noh, kukaties vaikka Joona sinne menisikin joskus kyläilemään pidemmäksi aikaa. Nyt on sillain ihanaa, että Joona uhmaa aivan julmetun paljon vanhemmilleen ja kotona ollessa, mutta kylässä pääsääntöisesti on aivan enkelimäisen ihana. Ja kylässä viihtyykin hyvin! Mulla itelläni on alkanut epäsäännöllisesti nyt työnhaut, joten pian saattaapi olla, että päivät saa uutta rytmiä päivähoidostakin. Hankala vaan on hakea paikkaa, kun ei yhtään tiedä, että koska hoidontarve alkaisi, ja millaista tarvetta meillä on. Mä saatan tehdä pelkkää päivävuoroa, 2-vuoroa tai 3-vuoroa, ja se tietysti sitten asettaa erilaiset tarpeet myös tuolle pikkumiehelle ja sen hoitopaikalle. Välillä aika turhauttavaa ja ahdistavaa, kun ei yhtään voi suunnitella asioita, niinkuin itse nyt tahtoisi, vaan täytyy vaan odotella ja katsella. Eikä oikein voi Joonaakaan valmistella! Täytyisikin vain ottaa puhelin kouraan ja soitella tonne päivähoitopaikkaan, että mikäs tällasessa tilanteessa olisi kaikista fiksuin ratkaisu? Ja jos se 4kk aika ylittyy, enkä ole löytänyt mieleistä työpaikkaa, niin onko meidän pakko laittaa Joona hoitoon sitten jokatapauksessa, kun paikkaa on haettu, ja siinä ajassa varmasti saatu? Kuitenkaan en tahdo Joonaa hoitoon viedä, jos itse olen kotona, en edes puolipäiväisesti, kun ei siitä mitään hyötyä sille ole. Se kuitenkin saa virikkeitä ja näkee lapsikavereitaan ihan munkin kanssa ollessa, niin hoitopaikka olisi aika turha...

Ihan alkuunsa suuret pahoittelut, että jostain syystä tää teksti muokkautuu yhdeksi pötköksi tuolla lukuikkunassa, vaikka kuinka näitä kappalejakoja tänne laittelisin! Koittakaahan silti päästä lukemisen makuun ;) Kuviakin taas joskus pian, monestihan niitä on jo lupailtu? Mä tulin kertomaan teille meidän juhlien menun, ja oottelen hyväksyntää! Elikkäs, tarkoitus olisi tarjoilla anopin loihtimat voileipäkakut (kinkku- ja kalatäytteillä), sitten olisi kasvispiiras tai kasvispizza (joka eksynee pöytään vasta illalla, koska päivällä ei tule ketään pelkkää kasvissyöntiä harrastavaa), lisäksi suolaista naposteltavaa löytyy poppareista ja nachoista salsalla. Makeaa ajattelin leipasta näin; marjamuffinsseja, pätkiskakkua, appelsiinikääretorttua ja persikka-banaani-suklaatäyskäriä, lisäksi kaupan hyllystä jotain keksilöitä. Juomapuoli hoituu kahvista, teestä ja mehusta, lisäksi tietysti päivällä tuleville skumppalasillinen ja illalla saapuvia viihdytän kahdella boolilla. Ja sitten; voikohan booliin laittaa musta- ja punaherukoita pakkasesta, niinku jäähdykkeeks? Vai onko ne liian voimakkaan makuisia, kun toinen booleista on sour apple-pohjainen? Ja toinen olisi mansikka-vadelmainen? Vai pitäskö vaan tyytyä ihan tavallisiin jääpulikoihin? Muuta jännää elämässä on huomenna odotteleva työhaastattelu! Ja to-pe yö olisi vielä töitäkin tehtävänä... kaiken tämän jännäilyn ja järkkäilyn kruunaa jossain vinhasti lähestymisestään muistutteleva flunssa kuumeineen, o-ou! Yritän nyt selvitä sunnuntaille, sitten voisin pari päivää vaikka sairastaakin... Eilen käytiin Zumbailemassa sen mun hiekkalaatikkokaverin kanssa, jee! Oli kivaa, mutta se edellinen zumbaohjaaja oli parempi, tosin nyt oli eri lafkakin järjestäjänä... Noh, niin tai näin, tuleepahan edes jotain tehtyä! Ja lapsiosuus... toi lapsi on aivan perseestä, ihan näin suoraan sanottuna ja asioita kaunistelematta! Ei ole taas kovin montaa sujuvaa asiaa sen kanssa. Kaikkeen vastataan EI!, vaatteiden pukeminen on aivan hirveää taistelua, jatkuvaa kinuamista keittiön kaapeista (onneksi ruoan se kyllä sentäs syö hyvin, kopkop!), ulkoa ei voi tulla sisään, missään ei totella vanhempien käskyjä (vaan kouhotetaan ympäriinsä vailla järkeä päässä!), nukkumaan ei voida käydä (päikkärit suht sujuvasti sentäs) vaan yöunille käydessä taistellaan 2-3h juosten sängystä koko aika pois nauraen, takas kun kannetaan, niin ei mene montaa sekuntia, kun ovi jo narahtaa... Pari iltaa on menty niin, että tätä taistelua käyty siihen saakka, että isi lähtee töihin ja sen jälkeen mä olen vaan vetänyt koko kämpän pimeäksi ja mennyt itse peiton alle. Joona on tullut sitten makkariin, toissa yönä se suuttui, kun isi ei ollutkaan siellä (vaan töissä) ja kävi 2 kertaa yön aikana tarkistamassa, että oisko se isi jo sänkyyn ilmestynyt, viime yönä se sitten jäi mun viereen. Mulla alko illalla aivan hirveä hedari, ja yritin selvitä ilman särkylääkettä, joten en enää yöllä jaksanut apinaa omaan sänkyynsä käskeä. Aamuneljältä olikin jo pakko käydä ottamassa särkylääkettä! Kasilta kun nahkavekkari herätti, niin olo oli aivan hirveä, ja jouduin perumaan tän päivän menot. Vähän kuumaa juomaa ja särkylääkettä, niin olo on jo aika inhimillinen, kipeäks mä en nyt yksinkertaisesti vaan voi tulla ennen sunnuntaita! Vaan onneks Joonassa on ne hyvätkin puolet.... se oli ihan fiiliksissä tänään, kun kokeiltiin ekaa kertaa muovailuvahaa! En viittinyt ottaa kuin 2 eri väriä (jotta tämä perfektionisti-äiti ei saisi hepulia, että kaikki värit ovat sekaisin ;)) ja niistä sitten muovailtiin. Alkuunsa toki sai kieltää, että ei saa syödä, mutta onnistuihan se sitten kuitenkin. Joonan muovailu oli vähän niin ja näin, mutta ohjatusti se jopa sai laitettua mun tekemät renkaat automalliin kiinni! Ja pääasia tietysti, että se siitä myös nautti! Muita riemunkiljahduksia on aiheuttanut tuo ulkona satanut lumi. Se on Joonan kielellä joko "nunna" tai "lunna". Stigalla on huristeltu, joskin välillä Joonaa ei yhtään kiinnosta hypätä sen kyytiin, mutta istuttuaan se siitä sitten kuitenkin nauttii... ja mäenlasku on K I V A A ! Sanoja tuon suusta kuuluu koko aika enenevässä määrin. Se osoitti nyt mun (ja äitini ;)) veikkaukset vääriksi, ja päätti sittenkin harjoitella noita yksittäisiä sanoja! Neuvolaa varten voiskin laskeskella, että mitä kaikkea se nyt osaa sanoa... Äiti, ischi (isi), anna, kiski (keksi), ekka/ikka (rekka), auto, tiitti (kiitti), kukkuu (nukkuu), kuraa (mutaa ja kakkaa :D), kakka, pissam (pissa), tähti, täti, ummo (mummo), paapa (pappa), että/ittä (vettä), pois, kuu, puu, juna/muna, pupu, kissa, vuff (koira... :D), kato (katso), katto, ettii/ättii (etsii). Ja lisäksi nimistä Tommi, Aaki (Aleksi) ja Ami. Nuo nyt ainaskin, ja välillä yrittää matkia kyllä muitakin. Lauseita ei tule, ja voipi olla, että tuo sanalista ei riitä alkuunkaan neuvolantädille, mutta kuukauden takaiseen tässä on ollut aivan huima ero! Lisäksi ne sanat, mitä tuo lapsi ymmärtää... huh. Joululahjaksi se sai kirjan, missä on autoja. Sieltä se osaa osoittaa yksittäisiä kulkuneuvotyyppejä (rekka, auto, limusiini, lentokone, kuumailmapallo, laskuvarjo, raketti, ilmalaiva, juna, betonirekka, roskisauto, taksi.... mitä näitä siellä onkaan) mutta sen lisäksi se tunnistaa sivulta Porscheja, Lamborghineja, Lincolneja, Kuplia ja ties mitä muuta! Mä olen aivan ällistynyt, koska ei niitä koskaan kysytä samassa järjestyksessä ja itsehän en niitä erottaisi! :D