No mutta ollaan oltu aika varmoja siitä, että meidän lapsilla tämä periytyvä äännevirhe myös toistuisi. Saanallahan kielijänne oli aavistuksen jäykkä, joten vaikka se ei ihan välttämättä ois toimenpidettä vaatinutkaan, niin asiaa sen kummemmin pohtimatta annoin luvan kielijänteen nipsaisuun jo synnärillä. Joonan jänteeseen ei ole koskettu, mutta olen ajatellut, että saattaa se silläkin olla hieman jäykähkö, kun on kielijumppaa kotosalla peilin edessä joskus tehty. Vielähän tuo natiainen on siinä iässä, että äännevirheet puheessa on aika tyypillisiä, joten ei olla tuota älläksi tai sorahtavaksi äänteeksi taittunutta r-kirjainta edes huomioitu. Kunnes maanantaina mun appivanhemmat tuli käymään ja anoppi totesi, että Joonahan on alkanut sanoa r-kirjainta välillä! Ensin minä (eh, maailman paras äiti ;)) kielsin ja sanoin anopin höpisevän omiaan, mutta jo illalla kuuntelin sitten pojan puhetta enempikin. Sieltä se tuli, oikein kaunis r-kirjain!! Uskomatonta! Tiistaina tämä uusi ilmiö sai jo tahatonta komiikkaa osakseen, kun aamulla hoitoon lähti poika, jonka puheessa d-kirjaimetkin tuli ärränä ja illalla r-kirjaimiksi muuttui myös ällät! Eiköhän se tuosta suttaannu äänteet ihan paikoilleen, mutta kyllä hetkittäin vielä tuon höpinä naurattaa. Ja kuinka uskomattoman ihana sitä on kuunnellakaan! Puheenkehityshän Joonalla oli alkuunsa hirveän hidasta, mun geenejä omaavana alkoi puhua vasta yli 2 vuotiaana. Kuitenkin pian käytössä oli jo vaikka kuinka monisanaiset lauseet ja tällä hetkeää piirun vajaa nelivuotiaana puhuu ihan todella hyvin! Ehdottomasti Joonan "taidoista" huippuluokkaa tuo puhe, monivivahteiset lauseet ja niin mielettömän runsas sanavarasto! Ja käsittääkseni myös aika selkeääkin tuo puhe, enpä muista, että olisin juuri joutunut tuota lasta "tulkkaamaan" kellekään vieraallekaan aikuiselle (paitsi puhelimessa välillä..).
Ihanaa, että näitä uusia taitoja saa nyt kertoa tuosta isommastakin, blogi kun on niin paljon keskittynyt pienempään. Joonasta kerrottakoon vielä sen verran lisää, että meillä on alkanut ihan jäätävän kamala uusi uhmakausi... Päivittäin väännetään jostain. Joona on alkanut purkaa myös fyysisesti aggressioitaan, joten jäähypenkkiä on kulutettu, sillä meidän perheessä on ehdoton nollatoleranssi väkivaltaan. Jäähylle toki voi joutua myös siitä, ettei tottele varoitusta muista tyhmäilyistä (eli jatkuvaa pelleilyä ruokapöydässä tai koko ajan tekemässä jotain kiellettyä muuta). Että kyllä täällä taas ollaan helisemässä! Ensin ajattelin tän liittyvän nyt jotenkin tähän perheen nelihenkisyyden arkeistumiseen, mutta muissakin samanikäisten lasten perheissä on
Eikä se tuo tuoreempikaan painos kovin paljon huonommaksi jää tuolla huomionhakuisuudellaan! Edelleen Saana on aika "itkuisa", eikä hirveän pitkiä aikoja viihdy samoissa puuhissa. Tarvii actionia ja tapahtumaa, mieluusti seurailisi elämää seisoma-asennossa! 5kk neuvolassa terkkari yritti testata Saanan päänkannattelua vetämällä selinmakuulla ollutta lasta käsistä ylöspäin. Tarkoitus olisi siis vauvan päätyä about istuma-asentoon, mutta tämä tirriäinen se vaan ponkasee seisomaan :D Ihan ovat eri puusta tässä asiassa tuohon ekaan painokseen verrattuna! Saana on selkeästi motorisesti taitavampi. Joonan kohdalla ei oikeastaan ole sellaista selkeää merkintää, että koska se olisi kierähtänyt selältä vatsalleen... Saanan kohdalla tämä toteutui 4kk iässä, muutama päivä ennen 5kk täyttymistä (eli 30.10.2013)! Hauska yhteensattuma oli, että istuttiin juuri lattialla leikkimässä, kun tyllerö aivan yhtäkkiä kääntyi kyljelleen, alkoi taivuttaa päätään yläkenoon ja päätyi mahalleen (ja minä luulin tämän tapahtumaketjun olleen puhdas vahinko, mutta ei, se toistui illalla vielä monesti!) - vain pienen hetken myöhemmin postilaitoksemme muisti minua tekstiviestillä, jossa mainosti uutta kampanjaansa; senkin hetken kuulemma olisi voinut ikuistaa postikortiksi! Aikamoista suoramainontaa siis!
No enihoo, Saana siis osaa jo oikein hienosti tuon kääntymisen, lisäksi pyörii matolla paikasta toiseen ja kellonviisarina liikkuu. Ryömimistä en oo nähnyt, mutta jotenkin sekin jo luonnistuu, sillä yöllä se ryömii jalkopäästä pää kiinni toiseen laitaan... Joona samanikäisenä oli oppinut istumaan tuetta (mitä Saana ei ihan vielä hanskaa), ja se oli niin vallan onnellinen istujana, että ei paljon muun opettelu kiinnostanut! Se näissä kyllä on aivan presiis yhtäläistä, että noita uusia taitoja ei juurikaan treenailla (lähinnä tuntuvat ärsyyntyvän, jos yrittää treenauttaa) vaan tekevät sitten, kun itse tahtovat ja aika on kypsä. Ne suoritukset sitten ovatkin vallan ihailtavan onnistuneita! Hyvä näin, ehkä vältymme tämänkin lapsen kohdalla suuremmilta havereilta :)
Viisi kuukautta tuli siis mittariin, ja tokihan kävimme myös kellottelemassa tuoreita mittoja. Edelleen tämä perheemme piskuisin on pituudessa piirun plussakäyrillä ja painossa sopusuhtaisuuden ihannekäyrillä. 68.8 senttiä on pituutta ja painoakin jo 8.3 kiloa. Kaikki tosiaan vallan mallillaan, tirppa ei vielä osaa vierastaakaan, joten neuvolareissut sujuu aika hyvin. Mä kyllä toivon, että toi vierastus tulis kuvioihin mieluummin nyt, kuin sitten esim. kahden vanhana...
Saana on myös päässyt syömisen makuun. Härregud, ette uskoisi, miten paljon voi pieneen tyttöön mahtua safkaa! Joona on syönyt samankokoisia annoksia ehkä vuoden vanhana... Tää tyttö tosin ei sit maitoa enää fanita, tissiä ei juuri suostu päivällä syömään, joten pian taitaa olla aika laittaa kokonaan tissit pussiin ja antaa pullosta vaan. Mitään allergiaoireita ei ole onneksi mistään tullut, vaikka aika haipakkaa on menty (silloin vähän yli nelikuisena kun aloitettiin) ja makuja on vaan ruokalistalla vilahdellut. Ehdoton inhokki tähän asti ollut kesäkurpitsa ja aivan taattu suosikki on mango! Tässä järjestyksessään kavalkadi; bataatti, kesäkurpitsa, luumu, maissi (soseena ja naksuina, tosin Saanasta naksut nyt ei ole mitenkään erityisen ihailtavia, syö, jos joku syöttää...), riisi(puurona), mango, päärynä, porkkana, kukkakaali ja tuoreimpana kaurapuuro. Pitäis noi viljat nyt saada haalittua rekisteriin, että sais sit siirryttyä lihoihin... Aika tahtia tässä tosiaan on saanut mennä, mutta mikäs siinä on mennessä, kun mimmi diggaa! Ainoa, mikä saa pakin vähän jumittamaan, on riisipuuro, mutta sekin on tolla luumulla sit aika hyvin tasapainotettavissa. Saana onneksi suostuu syömään koti
Käytiin myös otattamassa "puolvuotis ja nelivuotis" kuvat vähän etuajassa, kun sattui kohdalle hyvä tarjous. Kas tässä vähän maistiaisia, vaikka voipi olla, että suku ainakin ehtii näitä kuvia ihan painetussakin muodossa vielä mahdollisesti ehkäpä nähdä (ja siksipä maistiaisena se kuvista, mikä ei tule käyttöön myöhemmin) ;)
Kuva: Studio Varasto
