Tänään vaihtui taas viikko odotuksessa, nyt käydään jo 20. viikkoa! Ensi viikon perjantaina ollaan siis jo ylitetty maaginen puolenvälin rajapyykki...
Aamulla myös Tommi palasi Saksan reissultaan, ja ilmeisesti pienokainen innostui kovasti, kun isi tuli kotiin. Löhöttiin sängyllä ja makoilin kyljelläni, jalat koukussa vatsaa vasten... sitten tuntui sitä jännää möyrintää, mitä on jo tuntunut muutaman hetken, mutta mä en selkeästi ole sitä liikkeiksi ymmärtänyt. Hetken päästä tunsin pari pientä napautusta ja sitten ihan selkeän potkun, suoraan virtsarakkoon! Ihan säpsähdin sitä, mutta heti alkoi kovasti hymyilyttää!
Tänään myöhemmin illalla tunsin uudelleen muutaman töytäisyn. Ihan super jännää!
torstai 23. heinäkuuta 2009
sunnuntai 19. heinäkuuta 2009
Näin sitä mennään... kuvittelin tosiaan pahoinvoinnin olevan jo kaukana takana, mutta kuinkas kävikään...! Muistaakseni viime viikolla sain yhden tosi kovan pahoinvointikohtauksen illalla, ku oltiin jo menty sänkyyn. Nousin vielä käymään pissillä ja alko tuntua, että vois ottaa varuilta edes muovipussin siihen viereen. Ei menny ku hetki, kun jo ryöppysi ihan julmettu kasa nesteitä pihalle! Onneks Tommi oli himassa, ja sai sit tuotua mulle sangon ja vietyä pussin roskiin.. kouristeli sen verran, että teki pahaa vielä puol tuntia jälkeenkin.
Tänä aamuna tein tossa sitten safkoja valmiiks, että on evästä vielä maanantain ja tiistain aamuvuoroillekin. Olin kyllä herättyäni syöny viilin ja banaanin, mutta yhtäkkiä iski ihan älytön nälkä! Ja oon huomannu, että nyt raskaana ollessa kaikki tunnetilat, jotka iskee ihan yhtäkkiä, iskee sitten niin kovina, ettei niille oikeesti pysty laittamaan vastaan. Niinpä aloin tehdä leipiä ja kaataa mehua, saatuani ne nostettua pöydälle ja itse istuttuani antimien ääreen olikin noustava samantien ylös. Juoksuaskelin vessaan kaulailemaan tuota valkoista tuolia...
Täytyy toivoa, että loppupäivä menee paremmin, kun pitäisi töissäkin kyetä olla. Sunnuntai- ja iltalisiä ei viitsi vaihtaa minimaaliseen sairasajanpalkkaan ;)
Vauva kasvelee kovasti ja mun maha alkaa myös näyttää sen mukaiselta, ihanaa! Tapasin ton yhden mammapalstan muita joulukuun odottelijoita kahvilassa keskiviikkona, ja oli kivaa huomata, että siellä oli monella jo ihan selkeitä mahoja! Tosin eipä tää munkaan ihan kakkoseksi jää, eilenillalla oli lökähousut ja sellanen a-linjanen toppi päällä ja erehdyin katsomaan peiliin - näytin taas siltä, että olisin ihan viimeisimmilläni! Otin kuvankin ja lähetin Tommillekin ihasteltavaksi :)
Viikkoja meillä on nyt jo takana 18 ja 3 päivää. Alle kahden viikon päästä ollaan ylitetty puoliväli raskautta! Ja aika on kyllä tuntunut menevän nopeesti, vaikka välillä jo odottelisi jotain uutta ja jännää tapahtuvaksi...
Meillä ei siis ole vielä liikkeet tuntuneet, vaikkakin välillä oon kyllä ounastellut, josko jotkut hassut tuntemukset mahan pohjalla sellaisia olisivat olleet. Mutta ei tässä vielä mitään hätää ja hoppua ole, saattaa vielä mennä tosiaan kuukausikin, että liikkeet hahmottaa selvästi! Vaan kuten tiedätte, mä oon aika huono ja kärsimätön odottelija...
Sikiön puolustautumisjärjestelmä alkaa myös toimia ja tuottaa vasta-aineita. Lisäksi sen suolisto alkaa keräillä ensimmäisiä jätöksiä, ja sitten joulukuussa se kakkii ne ulos. Aika pitkään joutuu toinen pidätellä ;)
Pituutta koko sikiöllä on jo n. 18cm ja painoakin n. 220g. Ihan on iso poika jo, malttamattomana odottelen taas elokuun alussa olevaa seuraavaa ultraa, että pääsee katsastamaan tämän monsterin. Toivottavasti vauva jaksais olla käyrillä, eikä olis liian iso tai pieni...
Tän mamman tän hetkisin suurin ongelma alkaa olla, että vaatteet käyvät pieneksi. Vielä on muutamat housut/verkkarit, jotka jalkaan menevät, mutta mihin ihmeeseen mä verhoudun syksyllä!? Oon kovasti yrittänyt katsella kaikkia vaatekauppoja ja sumplia jotain sopivaa päälle pantavaa, mutta kun ei vaan meinaa mitään löytyä... Eli vinkkejä hyvistä räätäleistä, joilla on syksyllä aikaa, otetaan vastaan ;)
Tänä aamuna tein tossa sitten safkoja valmiiks, että on evästä vielä maanantain ja tiistain aamuvuoroillekin. Olin kyllä herättyäni syöny viilin ja banaanin, mutta yhtäkkiä iski ihan älytön nälkä! Ja oon huomannu, että nyt raskaana ollessa kaikki tunnetilat, jotka iskee ihan yhtäkkiä, iskee sitten niin kovina, ettei niille oikeesti pysty laittamaan vastaan. Niinpä aloin tehdä leipiä ja kaataa mehua, saatuani ne nostettua pöydälle ja itse istuttuani antimien ääreen olikin noustava samantien ylös. Juoksuaskelin vessaan kaulailemaan tuota valkoista tuolia...
Täytyy toivoa, että loppupäivä menee paremmin, kun pitäisi töissäkin kyetä olla. Sunnuntai- ja iltalisiä ei viitsi vaihtaa minimaaliseen sairasajanpalkkaan ;)
Vauva kasvelee kovasti ja mun maha alkaa myös näyttää sen mukaiselta, ihanaa! Tapasin ton yhden mammapalstan muita joulukuun odottelijoita kahvilassa keskiviikkona, ja oli kivaa huomata, että siellä oli monella jo ihan selkeitä mahoja! Tosin eipä tää munkaan ihan kakkoseksi jää, eilenillalla oli lökähousut ja sellanen a-linjanen toppi päällä ja erehdyin katsomaan peiliin - näytin taas siltä, että olisin ihan viimeisimmilläni! Otin kuvankin ja lähetin Tommillekin ihasteltavaksi :)
Viikkoja meillä on nyt jo takana 18 ja 3 päivää. Alle kahden viikon päästä ollaan ylitetty puoliväli raskautta! Ja aika on kyllä tuntunut menevän nopeesti, vaikka välillä jo odottelisi jotain uutta ja jännää tapahtuvaksi...
Meillä ei siis ole vielä liikkeet tuntuneet, vaikkakin välillä oon kyllä ounastellut, josko jotkut hassut tuntemukset mahan pohjalla sellaisia olisivat olleet. Mutta ei tässä vielä mitään hätää ja hoppua ole, saattaa vielä mennä tosiaan kuukausikin, että liikkeet hahmottaa selvästi! Vaan kuten tiedätte, mä oon aika huono ja kärsimätön odottelija...
Sikiön puolustautumisjärjestelmä alkaa myös toimia ja tuottaa vasta-aineita. Lisäksi sen suolisto alkaa keräillä ensimmäisiä jätöksiä, ja sitten joulukuussa se kakkii ne ulos. Aika pitkään joutuu toinen pidätellä ;)
Pituutta koko sikiöllä on jo n. 18cm ja painoakin n. 220g. Ihan on iso poika jo, malttamattomana odottelen taas elokuun alussa olevaa seuraavaa ultraa, että pääsee katsastamaan tämän monsterin. Toivottavasti vauva jaksais olla käyrillä, eikä olis liian iso tai pieni...
Tän mamman tän hetkisin suurin ongelma alkaa olla, että vaatteet käyvät pieneksi. Vielä on muutamat housut/verkkarit, jotka jalkaan menevät, mutta mihin ihmeeseen mä verhoudun syksyllä!? Oon kovasti yrittänyt katsella kaikkia vaatekauppoja ja sumplia jotain sopivaa päälle pantavaa, mutta kun ei vaan meinaa mitään löytyä... Eli vinkkejä hyvistä räätäleistä, joilla on syksyllä aikaa, otetaan vastaan ;)
perjantai 3. heinäkuuta 2009
Taas pari viikkoa hypähti ihan ohimennen, enkä sanaakaan ehtinyt naputella!
Tänään raskausviikkoja on takana jo 16+1 päivä! Hurjaa, mitä vauhtia sitä nyt sitten kiidetäänkään. Juuri vasta odoteltiin kahtatoista viikkoa täyttyväksi, että saisi huokaista, ja nyt siitä on muka jo kuukausi! Viidennelle kuulle siirtyminen tuntuu jännältä, ja täytyy myöntää, että se alkaa myös jo näkyä! Tuntematon vielä saattaa katsoa, että on vain ylipainoa kertynyt reippaammanlaisesti, mutta asiasta tietävien uskon jo hahmottavan, että selkeä vauvamasu tässä nyt on! Pari päivää on tätä uudenmallista masua nyt saanut ihastella, ja täytyy myöntää, että se on kovin kaunis! Jotkut paidat laskeutuvat tehden kummusta tasaisen pyöreän, ja silloin voisin tuijotella peiliin tuntikausia... istuessa vatsa leviää sivuillekin, mutta silti näyttää jo siltä, mitä olen kaipaillutkin :)
Eilen oli myös neuvola. Mua nauratti, kun pulssi oli vain 70, vaikka jänskättää aina ennen sydänäänten kuuntelua ihan simona! Verenpaineetkin edelleen kauniin tasaiset, 104/73, eli saan jatkaa salmiakin syöntiä huoletta. Hemoglobiini jatkaa tippumistaan, ja oli "enää" 135! Se mua hieman "huolettaakin", kun sen huomaan vaikuttavan jaksamiseeni kovastikin. Ei tunnu sydän ehtivän pumpata sitä määrää verta, mitä mä tartteisin. Vielä ei kuitenkaan kannata huolehtia, voi olla, ettei mulla ikinä tipu alle sen 120:n, minkä jälkeen pitäisi siirtyä rautavalmisteisiin. Ja vaikka joutuiskin, niin todennäköisesti se "korjaantuu" taas ennalleen synnytyksen jälkeen.
Vauvankin olotilaa tutkailtiin kuuntelemalla sydänääniä, ja vahva sykehän sieltä löytyi! Tää oli ensimmäinen kerta, kun saatiin kuunnella niitä oikein sillain pitkään - viimeks ultrassa se kätilö piti sitä vaan hetken volyymeillä, eikä siinä ehtinyt oikeastaan edes nauttia. Nyt taas kyyneleet vieri pitkin poskia, kun vauva pumppaili menemään 134-140:n tahtia! Oli kuulemma neuvolatädin mielestä yllättävän helppoa löytää äänet, että harvoin näillä viikoilla edes löytyy niin salamannopeasti, saatikka kuuluu niin loistavasti. Poitsu taisi siis olla juuri sopivasti selkä doppleriin päin.
Saatiin myös ajanviejiä lokakuulle. Yhteensä 5 perhevalmennus tapaamista olisi edessä! Ihanaa päästä tapaamaan tässä lähellä asustelevia muitakin samassa tilanteessa olevia! Ehkä sitä saa bongattua jotain tulevia leikkikavereitakin - niin vauvalle, kuin itsellenikin ;) Valmennuksissa keskustellaan vanhemmuudesta, synnytyksestä ja kivunlievityksestä, imetyksestä, parisuhteesta vauvaperheessä ja varhaisesta vuorovaikutuksesta. Näyttää tosi hyvältä siis! Harmi vaan, että noi on iltaisin hassusti, ja Tommin pitäisi taas syksyllä saada nukkua just tohon aikaan... Mutta täytyy pohtia sitä sit sillon, ihanaa olisi, jos Tommi pääsis myös mukaan!
Tällä viikolla vauvan kehityksessä ei sinänsä ole mitään uutta ja mullistavaa; jalat ja kädet kehittyy, hiljalleen alkaa jalat olemaan käsiä pitemmät! Pissimistä ja nielemistä harrastetaan edelleen kovasti, eli mun täytyis muistaa juoda paljon paljon paljon, että on sitten nestettä, mistä myös puhdas lapsivesi tilalle vaihtaa. Pituutta on kertynyt jo n. 16cm, painoakin 135g!
Maanantaina käytiin ottamassa myös vähän tuntumaa ihan pieneen nyyttiin. Tommin ystävä sai vaimonsa kanssa kolme viikkoa sitten pienen prinssin, ja käytiin tutustumassa tähän pieneen herraan. Voi hurja kun se oli suloinen! Pojan itku kuulosti lähinnä jokeltelulta, ja hyvällä ruokahalulla söikin! Sylkkyyn ei tällä kertaa päässyt, kun oli poika tarkoitus saada vähän uinumaan. :)
Tänään raskausviikkoja on takana jo 16+1 päivä! Hurjaa, mitä vauhtia sitä nyt sitten kiidetäänkään. Juuri vasta odoteltiin kahtatoista viikkoa täyttyväksi, että saisi huokaista, ja nyt siitä on muka jo kuukausi! Viidennelle kuulle siirtyminen tuntuu jännältä, ja täytyy myöntää, että se alkaa myös jo näkyä! Tuntematon vielä saattaa katsoa, että on vain ylipainoa kertynyt reippaammanlaisesti, mutta asiasta tietävien uskon jo hahmottavan, että selkeä vauvamasu tässä nyt on! Pari päivää on tätä uudenmallista masua nyt saanut ihastella, ja täytyy myöntää, että se on kovin kaunis! Jotkut paidat laskeutuvat tehden kummusta tasaisen pyöreän, ja silloin voisin tuijotella peiliin tuntikausia... istuessa vatsa leviää sivuillekin, mutta silti näyttää jo siltä, mitä olen kaipaillutkin :)
Eilen oli myös neuvola. Mua nauratti, kun pulssi oli vain 70, vaikka jänskättää aina ennen sydänäänten kuuntelua ihan simona! Verenpaineetkin edelleen kauniin tasaiset, 104/73, eli saan jatkaa salmiakin syöntiä huoletta. Hemoglobiini jatkaa tippumistaan, ja oli "enää" 135! Se mua hieman "huolettaakin", kun sen huomaan vaikuttavan jaksamiseeni kovastikin. Ei tunnu sydän ehtivän pumpata sitä määrää verta, mitä mä tartteisin. Vielä ei kuitenkaan kannata huolehtia, voi olla, ettei mulla ikinä tipu alle sen 120:n, minkä jälkeen pitäisi siirtyä rautavalmisteisiin. Ja vaikka joutuiskin, niin todennäköisesti se "korjaantuu" taas ennalleen synnytyksen jälkeen.
Vauvankin olotilaa tutkailtiin kuuntelemalla sydänääniä, ja vahva sykehän sieltä löytyi! Tää oli ensimmäinen kerta, kun saatiin kuunnella niitä oikein sillain pitkään - viimeks ultrassa se kätilö piti sitä vaan hetken volyymeillä, eikä siinä ehtinyt oikeastaan edes nauttia. Nyt taas kyyneleet vieri pitkin poskia, kun vauva pumppaili menemään 134-140:n tahtia! Oli kuulemma neuvolatädin mielestä yllättävän helppoa löytää äänet, että harvoin näillä viikoilla edes löytyy niin salamannopeasti, saatikka kuuluu niin loistavasti. Poitsu taisi siis olla juuri sopivasti selkä doppleriin päin.
Saatiin myös ajanviejiä lokakuulle. Yhteensä 5 perhevalmennus tapaamista olisi edessä! Ihanaa päästä tapaamaan tässä lähellä asustelevia muitakin samassa tilanteessa olevia! Ehkä sitä saa bongattua jotain tulevia leikkikavereitakin - niin vauvalle, kuin itsellenikin ;) Valmennuksissa keskustellaan vanhemmuudesta, synnytyksestä ja kivunlievityksestä, imetyksestä, parisuhteesta vauvaperheessä ja varhaisesta vuorovaikutuksesta. Näyttää tosi hyvältä siis! Harmi vaan, että noi on iltaisin hassusti, ja Tommin pitäisi taas syksyllä saada nukkua just tohon aikaan... Mutta täytyy pohtia sitä sit sillon, ihanaa olisi, jos Tommi pääsis myös mukaan!
Tällä viikolla vauvan kehityksessä ei sinänsä ole mitään uutta ja mullistavaa; jalat ja kädet kehittyy, hiljalleen alkaa jalat olemaan käsiä pitemmät! Pissimistä ja nielemistä harrastetaan edelleen kovasti, eli mun täytyis muistaa juoda paljon paljon paljon, että on sitten nestettä, mistä myös puhdas lapsivesi tilalle vaihtaa. Pituutta on kertynyt jo n. 16cm, painoakin 135g!
Maanantaina käytiin ottamassa myös vähän tuntumaa ihan pieneen nyyttiin. Tommin ystävä sai vaimonsa kanssa kolme viikkoa sitten pienen prinssin, ja käytiin tutustumassa tähän pieneen herraan. Voi hurja kun se oli suloinen! Pojan itku kuulosti lähinnä jokeltelulta, ja hyvällä ruokahalulla söikin! Sylkkyyn ei tällä kertaa päässyt, kun oli poika tarkoitus saada vähän uinumaan. :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
