RV 41+5 Kontrollikäynti äippäpolilla

Aamupäivä vietettiin sitten äippäpolilla. Kasilta oli kontrolliaika varattu, laittoivat ensin n. 20min istumaan käyrää ottamassa ehkä maailman epämukavimmassa keinutuolissa. Sehän sitten aiheutti julmetusti protestointia vauvan osalta, ja se liukuilu koko aika pois anturin alta, joten jouduin lopulta omin käsin painamaan sitä anturia ja liikuttelemaan sitä vauvan mukana. Myös supistuksia saatiin piirtymään ihan näppärästi, ja johan ne sattuikin!

Käyrältä lääkärin luo ultraan ja sisätutkimukseen. Eipähän yllättänyt, että kaula hävinnyt ja oltiin jo 3cm auki! Sen verran kipeetä kyllä tehnytkin! Totesi, että alateitse sieltä kyllä hienosti tullaan ja pää jo syvällä kanavassa tuloillaan. Ultratessakin kaikki näytti muutoin ihan hyvältä, paitsi vauva ei vaan suostunut olemaan hereillä ja liikkumaan... Sain käskyn käydä aamupalalla ja tulla takasin, koska lääkäri halus nähdä liikkeet, ja olin aiemmin sanonut, että hiljaista sen liikkeet on olleet tässä jo viikon ainaski... Aamupalan jälkeen uusiks käyrään, siinä istuin yhteensä 40min, ja taas tunsin liikkeitä ja ihan hyvää käyrää piirtyi... Sitten ultraan lääkärille, jossa ei vieläkään liikkeitä näkynyt. Meinasi jo, että pitäiskö siirtää osastolle ja puhkasta kalvot, mutta kun muutoin kaikki näytti olevan niin hienosti, ja olin aamullakin jo itse liikkeitä ihan satavarmasti tuntenut (ja ilmeisesti sellaisia viitteitä näki myös käyrästä?), niin laittoivat kotiin. Huomenna aamulla mennään sitten äippäpolille takas, tietysti siis mikäli hommat ei nyt ala etenemään itsestään ja jouduttais tänään vielä palaamaan sinne synnärille puskemaan poika maailmaan :) Painoarvioksi saatiin 3,8kg, eikä sen ihan jättiläispitkäkään kai pitäis olla, että oikeestaan aika tyytyväinen saa olla...

Kivut ja supistukset jatkuneet ja pahentuneet sen sisätutkimuksen jälkeen, hieman nauratti, kun lääkäri käski käymään "reippaalla kävelyllä". Hittovie, ei näiden kipujen kanssa edes pienestä marketista meinannut itkuitta selvitä, ja jos vahingossa löytää asennon, jossa ei satu ehkä minuuttiin, niin saan olla onnellinen. Kävelylenkkiä en todella taida kyetä tekemään, en ainakaan reipasta sellaista! Mutta katsellaan nyt sitten, että kuin tässä käy. Vielä elätellään "toiveita", että vauva malttaisi olla tammikuun puolelle yksiössään, kerran siellä tähänkin asti niin hyvin viihtynyt. Eipä sitten nurise nuoruuttaan!

Huomenna olisi sitten se kontrollikäynti Jorvissa. Juteltiin Tommin kanssa, että jos saadaan vaikuttaa käynnistyspäivään itse, niin melkein voisi venyttää sen ensi vuoden puolelle. Eipähän poika sitten vikisisi, että miks hän on aina luokkansa nuorin ;)
Ja oishan siinä sit vähän pelivaraa, että sais vaikka itsekseen päättää vielä tulla, kun en käynnistystä kuitenkaan oikeestaan halua... Vähän jänskää myös, että entä jos sieltä tuleekin päätös jäädä suoraan osastolle? Tai joudutaan sopimaan sektiolle päivä? Sektioasia on alkanut jossain määrin pelottaa, kun en sitä haluaisi joutua kokemaan...

Tehtiin myös päätös ristiäisten siirtämisestä, kun ei viitsi pariviikkoista kastettavaksi ehdoin tahdoin laittaa. Olis joutunut joka tapauksessa karsia niin rankalla kädellä vieraslistaa, ja silti vieras paikka ja kuitenkin sellainen määrä ihmisiä, niin ei olisi ehkä kovin hyvästä vauvalle... Ja muutenkin, ehtii toinen sitten edes hetken tottua maailman menoon, ennenkun joutuu sellaiseen mylläkkään. Tänään laittelin jo tekstarilla kaikille ilmoitusta, ja huomenna pitäisi sitten saada soitettua sinne kappeliin ja papille, että näin nyt joudutaankin tekemään... Toivottavasti ymmärtävät, vähän nolottaa itseä perua kun on tilavaraukset ja kaikki tehty.

Toivottavasti ens yönä nukuttaa, viime yönä heräsin viideltä julmettuihin särkyihin ja kramppeihin, mutta ei niitä supistuksia näy eikä kuulu vieläkään sillain kunnolla. Melkein olin jo valmiudessa lähtöön, ja Tommistakin huomas, että se koko päivän jänskäs, että koska mä sanon, et nyt mennään!

Huomenna sitten selviää paljon asioita, vihdoin saadaan sellainen päivä tietoon, että koska viimeistään ollaan sitten Oikea Perhe! Toivottavasti ei kuitenkaan huomenna, koska mä haluan pitää ihan omat synttärini ;)

RV 41+3

Huoooh, päivät vaan matelee!
Tää on ollut ehkä elämäni oudoin joulu... eikä oo oikeestaan joululta edes tuntunut.

Tiistaihin tuntuu olevan vielä ihan ikuisuus, enkä mä osaa enää olla... Ajatukset vaan pyörii ja pyörii ja pyörii, ja päässä on miljoona hyvää ajatusta, mutta samalla sitä pohtii myös niitä kauhuskenaarioita.. Synnytystä en oo pelännyt, mutta kyllä sekin alkaa pelottaa! Mulla ei oo mitään arviota vauvan koosta, joten pelkään, että se on näiden viikkojen takia jo ihan jättisuuri ja aiheuttaa sitten lisää ongelmia! Huolestuttaa myös istukan toimintakyky, koska se heikkenee koko ajan. Koittaa siinä sitten pysyä itse rauhallisena, kun vauva ei enää mahdu liikkumaan, kivut on kovat eikä tunne edes möyrimisiä...

Äidin etiäisetkään eivät osuneet oikeaan, hän kun veikkasi tätä päivää syntypäiväksi. Huomenna olisi viattomien lasten päivä, ja se on jostain syystä ollut mun "lempparini", kun vauva ei itsenäisyyspäiväksi tullutkaan :)

Avaan kuukauden ties kuinka monennen suklaarasian ja jatkan sitä, mitä oon tehnyt koko ajan: television turhan tarjonnan tutkimista. Toivottavasti pian pääsis sinne synnärille, niin ois jotain tekemistä!

Ensi jouluna saan tehdä joulua pienelle lapselleni. Luulin jo tänä vuonna olevani maailman onnellisin, vastasyntyneen vauvan Äiti, mutta toisin kävi. En saanutkaan maailman parasta joululahjaa, en myöskään kertoa ilouutisia tätä lasta niin kovasti odottavalle lähipiirille. Olo on haikea, pettynytkin, joulumieltä joudun ensimmäistä kertaa elämässäni oikeasti etsimään!

RV 40+6

Se ois huomenna sitten neliykköset, byää!
Ennen puolta päivää on puhelin soinut viidesti ja kysytty, että jokojokojoko! En mä varmaan ihan oikeesti hei unohda kertoa... Lähinnä tulee itelle sellanen olo, etten mä enää kohta halua vastata puhelimeenkaan kohta, kun en vaan jaksa käydä sitä samaa keskustelua kaikkien kanssa monesti päivässä. Nyt on lievää turhautumista siis ilmassa ;)

Ja tänään neuvolassa sain käskyn soittaa yliaikaiskontrollia, omalle synttäripäivälle ens viikon tiistaille sain sen ajan, ja siitähän nyt sitten ei ees tiedä, et koska ne käynnistää, kun eka vaan kontrolloivat... Musta oli myös hassua, että kontrolli on äippäpolilla, mutta jos meen synnyttää siihen viereiselle osastolle synnärille, niin mun täytyy muistaa itse perua se kontrolliaika tai tulee sitten se peruuttamattajättämismaksu! Ihan hölmöä! Ja varmaan se onkin siinä sit päälimmäisenä mielessä... ärr. Tommille sanoinkin, että sen täytyy sit muistaa tää, että joko kävelee ite sinne viereiselle osastolle tai sitten sanoo kätilöille, että eikö ne nyt tosiaan voi sitä peruuttaa.

Neuvolassa meinas jo säikähdys tulla, kun täti sai eka mulla veren alapaineeksi 90 (eli vahva viite raskausmyrkytyksen mahdollisuuteen)! Sitten se vielä jotain sääti vauvan sydänäänten kanssa, ja vaikka ne kuulu ihan hyvin ja selkeinä, niin tosi pitkään vaan kuunteli ja oli hiljaa. Sit se pyys mua istumaan, ja kuunteli lisää sillain, että mä istuin?! Mutta ei siellä mitään outoa ollu, 120 ja päälle vauvan sydän tykytteli, ja meillä se on ollut ihan normaaliarvo tällain aamusin, kun vauva on yleensä neuvolassa nukkunut vielä... Niin, ja verenpaineetkin sitten oli toisella mittauksella ihan normeissa, että tiiä mikä sähläys senki kanssa sitten. Oli siis sijaistäti, kun oma terkka on lomalla tän viikon. Muuten kyllä oli ihan symppis ja mukava :)

Meille ei muuten varattu ollenkaan aikaa seuraavaan neuvolaan?! Eli voinko nyt vihdoin sanoa, että seuraavan kerran neuvola kutsuu kera vauvan??

RV 40+3

Huh, ei vieläkään mitään! Tuntuu niin epäreilulta! Suurin osa vauvoista syntyy raskausviikoilla 40+2, meillä se oli eilen. Eikä ees ollut sellaista tunnetta, että kohta en enää selviä... kyllä kipuja on ja supisteleekin, mutta vielä mä ne selätän ihan tyytyväisesti vähän asentoja vaihtelemalla ja hengittelemällä, puhuminenkin kiroiluitta onnistuu.

Kohta on joulukin, enkä mä halua olla silloin laitoksella... Enkä kyllä välipäivinäkään, enkä synttäripäivänäni, et sitten ois kivempi, jos vauva pysyis vaikka ens vuoden puolelle. Mutta mä en usko, että sen annetaan olla niin pitkään, kun vähän epäilen, että ei tää nyt ihan minivauvaksi oo jäämässä... pitkää poikaa ainaski ite oottelisin, koska se pystyy helposti punkemaan itseään kohdun ylä- ja alapäähän samanaikaisesti ja mulla ei enää vaan kroppa anna periks. Mietin niitä, jotka on keskiruumiistaan paljon lyhyempiä, että kuinka niitä varmaan korpeaa sellainen punkeminen ja myllerrys, kun mäkin oon jo hermojani menettämässä ja suunnilleen tunkemassa vastaan, että vauva rauhottuisi.

Meidän ihana neuvolantäti sanoi jo pari viikkoa sitten, että kyllä näillä viikoilla voi ihan hyvin käydä synnärillä kääntymässäkin, ilman huonoa omaa tuntoa. Sais tietoa vauvan tilanteesta, kokoarviota ja samalla siitä, että onko mun kroppani nyt saanut edellisen neuvolalääkärin tutkimuksen jälkeen mitään "valmistautumista" tehtyä. Olisin aika varma, että on jotain tapahtunut, mutta niinhän sekä minä että lääkäri oltiin varmoja siitä, ettei tää vauva välttämättä edes laskettuun asti pysy sisällä, vaan tulis aiemmin. Ehkä Tommi oli oikeassa, kun manasi, että tällaisten puheiden ja ajatusten jälkeen vauva ihan piruuttaan aikoo pysyä tosi pitkään tuolla nahkakuulassaan!

Luntakin tulee taukoomatta, ja jo kauppaan lähteminen oli yks hiton operaatio! Aattelin vaan, että jos tuliskin yhtäkkiä hoppu lähtö, niin ei täältä enää viidessä minuutissa Jorviin ajelisi...

Noh, ei auta kuin tuskastella ja venttailla. Nykyään päivät menee siihen, että mä tuijotan kelloa, et koska pääsen nukkumaan (silloin aika sentään vielä menee kohtuu nopeasti) ja sitten aamulla herään pettyneenä, että taas heräsin uuteen aamuun ilman supistuksia tai muita lähdön merkkejä. Ärsyttävää!

RV 40+0

Neljänkympin neuvola takana. Vauvalla ja mammalla kaikki hyvin, eli ei oo mitään syytä panikoida tai tehdä päätöstä vauvan ulostuottamiseksi ennen ku vauva itse tahtoo...

Tässä vaiheessa ei oikeestaan oo muuta sanottavaakaan, olen hieman närkästynyt ja huonotuulinen kaikesta tästä Tylsyydestä ja Odottamisesta.

Huomenna tulee sitten neljänkympin rajapyykki vastaan... Mä luulin, et oltiin sovittu ihan vauvanki kanssa, et se ois ollu tässä vaiheessa jo syntynyt!
En halua mennä huomiseen neuvolaan, en tahdo!

Kaikenlisäks sain äsken varattua kastekeskustelun sen ristiäispapin kanssa, ja se käski ottaa jotkut paperit mukaan. Joo, niitä papereita ei siis tulosteta itse mistään, vaan ne lähetetään sit virastosta 2-3 vkoa lapsen syntymän jälkeen, ja meidän kastekeskustelu on jo heti loppiaisen jälkeen! Argh!

Ajattelin tulla kertomaan, että ei, vauva ei ole vieläkään tullut ja ei, ei me todennäköisesti unohdeta kertoa sitä, kun se sitten syntyy.

Puhelimen soidessa tai piipatessa aattelee, että "Jee, sosiaalista elämää ja seuraa!" ja sitten joku soittaa vain ihmetelläkseen, että eikö se vauva nyt ole vielä tullut!

Ärtymys asiasta alkaa olemaan aika kova itselläkin, kun kaikki merkit antoi kuitenkin olettaa näille päiville jo jotain ihan muuta kuin tätä ODOTUSTA!

TJ 5

Höh, iskäkin valitteli, että mä en päivitä tätä blogia, joten päivitellään nyt sitten.

Mulla on tylsää.. ja tylsää... ja tylsää... Ja kauhea makeanhimo! Elän pääasiallisesti siis hedelmäsokerilla ja suklaalla, kun ei oo oikeesti enää mitään muuta tekemistä ja täällä neljän seinän sisällä on vaan niin helppoa aina hipsutella keittiöön ja roudata jotain natusteltavaa mukaansa sohvalle :D

Meille muutti tänään uusi sohva, joten nyt ei sitten kiitos niitä lapsivesiä ennen sairaalaa! Tai ei ainakaan tähän sohvalle... ja uusia mattojakin ja vanhoja pestyinäkin on, että ei kyllä oikeestaan mielellään niitä limavesiä tänne muutenkaan haluta. Vauva kyllä saisi jo tulla!

Mä en tajua tän lapsen huumorintajua, kun se on jo yli kuukauden antanut merkkejä, että on tuloillaan, mutta ei nyt sit näemmä vaan suostu tulla! Ja mä kun luulin, että näitä päiviä en enää pallomahana näkisi, vaan kotona tuoksuisi puklauksille ja vauvanpyykkiä olisi joka puolella roikkumassa! Tietty on vauvan kannalta hyvä, että kasvaa ja kehittyy tuolla nahkayksiössään, mutta vois se vähän ajatella muakin!

Ristiäissuunnitelmat on nyt sitten tehty, ja sukunimestäkin päästy yhteisymmärrykseen. Ja onhan ne varsinaiset nimetkin olleet jo aika pitkään hyvin vahvoina selvillä, mutta edelleen ootan, että nähdään vauva, sitä ennen ei tehdä satavarmaa päätöstä. Oon makustellut kyllä sitä kutsumanimeä ja tykkään siitä kovasti, musta tuntuu, että se sopii meidän vauvalle tosi hyvin! Eli pliis beibe, voisitko sit näyttää myös siltä nimeltä! :D

Tommi ja muutamat muut ei millään suostu ymmärtämään tätä mun hössötystä ristiäisten suhteen. Monesti oon jo sanonut Tommillekkin, että perutaan sitten kaikki suunnitelmat ja kärsikööt sitten mun kiukuttelut, kun haluan Jupen olevan paikalla! Ulkopuolisille blogin lukijoille siis tiedoksi, että kiirehdin ristiäisiä, koska mun isoveljeni on lähdössä 25.1. vaihtoon, ja tietysti mulle on tärkeää, että se on läsnä. Ja tää on ihan mun oma tahto, eikä veljeni... mutta sitä ei tunnu tuo mieskään välillä ymmärtävän, mur. Plus että mä olen vain iloinen, kun oon saanu tehdä näitä suunnitelmia ja varauksia ja kaikkea, koska muuten mulla ei olis mitään tekemistä! :)

Josko sitä sitten taas koittais keskittyä vaikka telkun tuijottamiseen... ja jatketaan tätä tutuksi tullutta Odottamista! Hirveen hankalaa yrittää asennoitua mihinkään, kun ei voi oikeesti tietää, että koska se lähtö tulee...!

Tasan viikko laskettuun!

Noniin, tässä sitä ollaan... viikko enää laskettuun aikaan jäljellä, enkä oikeasti tiedä, että koska tää mukula suvaitsee syntyä!

Kipuja, supistuksia ja hassuja olotiloja ollut kyllä, mutta niitähän tässä on jo kuukauden podettu. Ihan oikeasti kuvittelin, että tää tulis jo ennen tätä 40. raskausviikkoa, mutta ei nyt sitten ilmeisesti vain suostu tulemaan. Vaan niinhän Tommikin sanoi, kun lääkärikin arvuutteli, että tuskin päästään laskettuun asti, että ihan varmasti ja kiusallaan tää vauva jää sitten ihan fiilistelemään tonne nahkayksiöönsä! Tietysti viikossa ehtii tapahtua yhtä ja toista, mutta aika epätoivoinen olo alkaa olla...

Tänään olin reipas, ja selvittelin jo ristiäisasioita! Tila on varattu tammikuun 16., huomenna pitää soittaa vielä pappi varaukseen, mutta sen nyt ei pitäisi olla iso juttu. Sitten pappi pitää kuulemma tavata ennen ristiäisiä livenä ja suunnitella kaikki... Tommi vihaa kaikkia isoja juhlia ja edustamista, joten en vielä viittinyt sille kertoa, että se itse toimituskin pitää suunnitella! :D Juhlien muu suunnittelu varmaan on mun vastuulla, kun ei tuntunut herralla olevan mielipidettä paikanvalintaankaan... Samalla tajusin, että hitto vie, mähän tuun olemaan vielä ihan turpea ristiäisissä, että ei kovin edustavia otoksia saada musta kyllä silloin! Äitillekin sanoin tän puhelimessa, ja se vaan nauroi, että eiköhän mulla oo ihan oikeus olla sillon vielä "just synnyttäneen" näköinen. ;)
Ja ristiäisten kanssa oon siis höyrynny nyt jo ihan vaan sen takia, että haluan isoveljeni pääsevän osalliseksi juhlia - sitten se lähteekin 25.1. jo vaihtariksi, eli ei tässä ihan kauheesti ois aikaa jäänyt. Toisaalta kivakin ollut tänään suunnitella ja pohtia, kun näille päiville ei oikeesti muuta tekemistä oo!

Kello on siis puoli kolme aamuyöllä, ja meillä on kahdeksalta neuvola. Menin jo puolilta öin sänkyyn, mutta rupes tuntumaan hassulta, eikä uni tullut... en tiedä, että tihkuttaako jopa lapsivettä, vai mitä ihmettä tapahtuu. Kipuja on vähäsen, supistuksia ei juuri nimeksikään, mutta silti oli jo pakko laittaa Tommille viesti, että nyt se puhelin lähellä.
Ei kyllä oikeesti oo ihan sellanen olo, että tästä tänä yönä oltais lähdössä ponnistelemaan, mutta mistä ton beiben ajatuksista tietää, ei se tähänkään asti oo ihan loogisimpia "valintoja" tehnyt ^^

Josko sitä hipsis takas peiton alle kirjan pariin, toivottavasti tää väsymys vaihtuu nukutukseksi pian, ja ehtis ees jonkun hetken vetää zetaa ennen ku Tommi tulee herättämään neuvolaan lähtijäksi... Melkein jopa toivon, et neuvolassa ois jotain probleemia löydettävissä, et mun ois pakko lähteä synnärille ja tää ois pakko käynnistää - siis MELKEIN toivon, parasta ois, jos vauva itse tajuais aikansa tulleen :)