Lunta ja kylmää!

No nyt se talvi on ihan toden teolla tullut... Joona ei oikein tykkää tosta lumesta, äitin poika :D Stigailu on ihan kivaa, ja lumen kaivaminen kaivurilla ihan lystiä. Mutta lumessa tarpominen, eieiei! Yks päivä erehdyin uskomaan apinaa, että voidaan lähteä kävelylle ilman stiigaa. Aivan viimeinen virhe! Se oli ehkä ensimmäisiä niistä oikeesti lumisista päivistä. Oltiin kävelty tonne "kauas" ja sitten Joona päätti, että nyt riittää tää naamalle pyryttävä lumi ja ällö tarpominen, ja se ei halunnutkaan enää kävellä. Itselllä paksut talvivaatteet ja hanskat, Joonalla liukas talvihaalari, ei kovin toimiva kombo! Niskaan en saanut tuota nostettua, ja sylissä ei tota seitsemäntoistakilon kotipakettia jaksa kanniskella liukkaan haalarin kanssa. Muutaman kymmenen metriä kannoin, ja sitten vaan pakotin sen kävelemään. Kotipihalla Joona ei oikein innostu leikkimään, ellei tehdä sitten lumitöitä parkkipaikalla. Silloin se kyllä olisi auttamassa! Ja vaikka ei olis lumitöitä mitä tehdä, niin Joona hakeutuu taloyhtiön lumikolien luokse ja hokee "Auttaa auttaa!". Sanavarasto tuolla on kehittynyt aivan mahdottoman paljon nyt viime aikoina. Varmaan kolmekymmentä sanaa jo, ja yrittää jotain lauseentynkiäkin muodostaa. Viikko sitten Joona pääsi tonne lähikaverille hoitoon ihan yksinään. Mä olin ollut yön töissä, joten Tommi joutui valvomaan Joonan kanssa ipanan päikkäreihin asti. Mulla on Zumba maanantaisin viideltä, käydään ton yhden leikkipuistoäidin kanssa siellä yhdessä. Mä tuskailin, että kenet saisin Joonalle hoitajaksi, ja tämä Petra ehdotti, että veisin Joonan heille. Siellä on siis puoltoistavuotias Ami-poika ja pieni Eelis-vauva, Joona kuulemma menis poikien isän hoidossa siinä oikein hyvin. Vähän jänskätti, että mitähän siitä tulee, kun ei Joona ole heillä koskaan siellä kotona ollut ja tätä Anttiakaan ei tunne. Mentiin puolisen tuntia etukäteen vähän tutustumaan. Sitten Petran kanssa sanottiin heipat ja laitettiin ovi kiinni. Joona itki hetken, mutta oli sitten rauhoittunut katselemaan Muumeja Amin kanssa! Meillä oli siinä varattu "ylimääräistä" aikaa auton putsailuun, että Antti voisi vielä soittaa, jos Joona ei rauhoitu millään, ja sitten oisin vaan jättänyt Zumban väliin. Mutta soittoa ei tullut, joten lähdettiin jumppaamaan. Takas kun tultiin, niin Joona tuli iloisena ovelle halimaan, kanteli heti, että Ami oli häntä päähän satuttanut, mutta muuten oli kuulemma mennyt aivan itkuitta ja kivasti. Jes! Eilen käytiin mun kummitytön Viivin 11v synttärikahveilla. Joona on aivan rakastunut Viiviin! Mun valmistujaisissakin Viivi joutui leikittäjän rooliin heti :) Kylässä Joona ei malttanut edes ruokapöytään tulla, kun oli hienoja rekkoja ja Viivi ja Samu-koira! Kotiin ei ois malttanut lähteä ollenkaan, ja Viivikin sanoi, että ottaisi Joonan mieluusti yökylään :DD Noh, kukaties vaikka Joona sinne menisikin joskus kyläilemään pidemmäksi aikaa. Nyt on sillain ihanaa, että Joona uhmaa aivan julmetun paljon vanhemmilleen ja kotona ollessa, mutta kylässä pääsääntöisesti on aivan enkelimäisen ihana. Ja kylässä viihtyykin hyvin! Mulla itelläni on alkanut epäsäännöllisesti nyt työnhaut, joten pian saattaapi olla, että päivät saa uutta rytmiä päivähoidostakin. Hankala vaan on hakea paikkaa, kun ei yhtään tiedä, että koska hoidontarve alkaisi, ja millaista tarvetta meillä on. Mä saatan tehdä pelkkää päivävuoroa, 2-vuoroa tai 3-vuoroa, ja se tietysti sitten asettaa erilaiset tarpeet myös tuolle pikkumiehelle ja sen hoitopaikalle. Välillä aika turhauttavaa ja ahdistavaa, kun ei yhtään voi suunnitella asioita, niinkuin itse nyt tahtoisi, vaan täytyy vaan odotella ja katsella. Eikä oikein voi Joonaakaan valmistella! Täytyisikin vain ottaa puhelin kouraan ja soitella tonne päivähoitopaikkaan, että mikäs tällasessa tilanteessa olisi kaikista fiksuin ratkaisu? Ja jos se 4kk aika ylittyy, enkä ole löytänyt mieleistä työpaikkaa, niin onko meidän pakko laittaa Joona hoitoon sitten jokatapauksessa, kun paikkaa on haettu, ja siinä ajassa varmasti saatu? Kuitenkaan en tahdo Joonaa hoitoon viedä, jos itse olen kotona, en edes puolipäiväisesti, kun ei siitä mitään hyötyä sille ole. Se kuitenkin saa virikkeitä ja näkee lapsikavereitaan ihan munkin kanssa ollessa, niin hoitopaikka olisi aika turha...

Ihan alkuunsa suuret pahoittelut, että jostain syystä tää teksti muokkautuu yhdeksi pötköksi tuolla lukuikkunassa, vaikka kuinka näitä kappalejakoja tänne laittelisin! Koittakaahan silti päästä lukemisen makuun ;) Kuviakin taas joskus pian, monestihan niitä on jo lupailtu? Mä tulin kertomaan teille meidän juhlien menun, ja oottelen hyväksyntää! Elikkäs, tarkoitus olisi tarjoilla anopin loihtimat voileipäkakut (kinkku- ja kalatäytteillä), sitten olisi kasvispiiras tai kasvispizza (joka eksynee pöytään vasta illalla, koska päivällä ei tule ketään pelkkää kasvissyöntiä harrastavaa), lisäksi suolaista naposteltavaa löytyy poppareista ja nachoista salsalla. Makeaa ajattelin leipasta näin; marjamuffinsseja, pätkiskakkua, appelsiinikääretorttua ja persikka-banaani-suklaatäyskäriä, lisäksi kaupan hyllystä jotain keksilöitä. Juomapuoli hoituu kahvista, teestä ja mehusta, lisäksi tietysti päivällä tuleville skumppalasillinen ja illalla saapuvia viihdytän kahdella boolilla. Ja sitten; voikohan booliin laittaa musta- ja punaherukoita pakkasesta, niinku jäähdykkeeks? Vai onko ne liian voimakkaan makuisia, kun toinen booleista on sour apple-pohjainen? Ja toinen olisi mansikka-vadelmainen? Vai pitäskö vaan tyytyä ihan tavallisiin jääpulikoihin? Muuta jännää elämässä on huomenna odotteleva työhaastattelu! Ja to-pe yö olisi vielä töitäkin tehtävänä... kaiken tämän jännäilyn ja järkkäilyn kruunaa jossain vinhasti lähestymisestään muistutteleva flunssa kuumeineen, o-ou! Yritän nyt selvitä sunnuntaille, sitten voisin pari päivää vaikka sairastaakin... Eilen käytiin Zumbailemassa sen mun hiekkalaatikkokaverin kanssa, jee! Oli kivaa, mutta se edellinen zumbaohjaaja oli parempi, tosin nyt oli eri lafkakin järjestäjänä... Noh, niin tai näin, tuleepahan edes jotain tehtyä! Ja lapsiosuus... toi lapsi on aivan perseestä, ihan näin suoraan sanottuna ja asioita kaunistelematta! Ei ole taas kovin montaa sujuvaa asiaa sen kanssa. Kaikkeen vastataan EI!, vaatteiden pukeminen on aivan hirveää taistelua, jatkuvaa kinuamista keittiön kaapeista (onneksi ruoan se kyllä sentäs syö hyvin, kopkop!), ulkoa ei voi tulla sisään, missään ei totella vanhempien käskyjä (vaan kouhotetaan ympäriinsä vailla järkeä päässä!), nukkumaan ei voida käydä (päikkärit suht sujuvasti sentäs) vaan yöunille käydessä taistellaan 2-3h juosten sängystä koko aika pois nauraen, takas kun kannetaan, niin ei mene montaa sekuntia, kun ovi jo narahtaa... Pari iltaa on menty niin, että tätä taistelua käyty siihen saakka, että isi lähtee töihin ja sen jälkeen mä olen vaan vetänyt koko kämpän pimeäksi ja mennyt itse peiton alle. Joona on tullut sitten makkariin, toissa yönä se suuttui, kun isi ei ollutkaan siellä (vaan töissä) ja kävi 2 kertaa yön aikana tarkistamassa, että oisko se isi jo sänkyyn ilmestynyt, viime yönä se sitten jäi mun viereen. Mulla alko illalla aivan hirveä hedari, ja yritin selvitä ilman särkylääkettä, joten en enää yöllä jaksanut apinaa omaan sänkyynsä käskeä. Aamuneljältä olikin jo pakko käydä ottamassa särkylääkettä! Kasilta kun nahkavekkari herätti, niin olo oli aivan hirveä, ja jouduin perumaan tän päivän menot. Vähän kuumaa juomaa ja särkylääkettä, niin olo on jo aika inhimillinen, kipeäks mä en nyt yksinkertaisesti vaan voi tulla ennen sunnuntaita! Vaan onneks Joonassa on ne hyvätkin puolet.... se oli ihan fiiliksissä tänään, kun kokeiltiin ekaa kertaa muovailuvahaa! En viittinyt ottaa kuin 2 eri väriä (jotta tämä perfektionisti-äiti ei saisi hepulia, että kaikki värit ovat sekaisin ;)) ja niistä sitten muovailtiin. Alkuunsa toki sai kieltää, että ei saa syödä, mutta onnistuihan se sitten kuitenkin. Joonan muovailu oli vähän niin ja näin, mutta ohjatusti se jopa sai laitettua mun tekemät renkaat automalliin kiinni! Ja pääasia tietysti, että se siitä myös nautti! Muita riemunkiljahduksia on aiheuttanut tuo ulkona satanut lumi. Se on Joonan kielellä joko "nunna" tai "lunna". Stigalla on huristeltu, joskin välillä Joonaa ei yhtään kiinnosta hypätä sen kyytiin, mutta istuttuaan se siitä sitten kuitenkin nauttii... ja mäenlasku on K I V A A ! Sanoja tuon suusta kuuluu koko aika enenevässä määrin. Se osoitti nyt mun (ja äitini ;)) veikkaukset vääriksi, ja päätti sittenkin harjoitella noita yksittäisiä sanoja! Neuvolaa varten voiskin laskeskella, että mitä kaikkea se nyt osaa sanoa... Äiti, ischi (isi), anna, kiski (keksi), ekka/ikka (rekka), auto, tiitti (kiitti), kukkuu (nukkuu), kuraa (mutaa ja kakkaa :D), kakka, pissam (pissa), tähti, täti, ummo (mummo), paapa (pappa), että/ittä (vettä), pois, kuu, puu, juna/muna, pupu, kissa, vuff (koira... :D), kato (katso), katto, ettii/ättii (etsii). Ja lisäksi nimistä Tommi, Aaki (Aleksi) ja Ami. Nuo nyt ainaskin, ja välillä yrittää matkia kyllä muitakin. Lauseita ei tule, ja voipi olla, että tuo sanalista ei riitä alkuunkaan neuvolantädille, mutta kuukauden takaiseen tässä on ollut aivan huima ero! Lisäksi ne sanat, mitä tuo lapsi ymmärtää... huh. Joululahjaksi se sai kirjan, missä on autoja. Sieltä se osaa osoittaa yksittäisiä kulkuneuvotyyppejä (rekka, auto, limusiini, lentokone, kuumailmapallo, laskuvarjo, raketti, ilmalaiva, juna, betonirekka, roskisauto, taksi.... mitä näitä siellä onkaan) mutta sen lisäksi se tunnistaa sivulta Porscheja, Lamborghineja, Lincolneja, Kuplia ja ties mitä muuta! Mä olen aivan ällistynyt, koska ei niitä koskaan kysytä samassa järjestyksessä ja itsehän en niitä erottaisi! :D

Uhmaa ja tuhmaa

Jaahas... pitääpä se tulla teillekin kertomaan meidän auvoisasta päivästämme. (Naamakirjassa kävin jo avautumassa, joten tylysti copypastea sieltä!) Joona heräs aamulla ja aattelin, että mennään suoraan kylpyyn. Otettiin vaippa pois ja koska se oli selkeesti just pissannut (lämmin vaippa) niin annoin sen juoksennella hetken nakupellenä. Mä viikkasin telineeltä pyykit ja laittelin ammeen lattialle valmiiks, menin katsomaan, että mikä Joonalla kestää muka niin kauan valita se kylpylelu. Menin Joonan huoneeseen ja se heti kertoi mulle "Äiti! Kato! Kakka!" ja osoitti huoneensa nurkkaa. Jepjep, kikkare ja pötkälehän ne siellä hengaili. Siivosin sotkut ja mentiin kylpyyn, hommat jatkui. Äsken se sitten leikki tuossa lattialla sellaisella isolla Volvolla, josta aukee ovet ja takaluukut jne. Sitten se alkoi väittää, että kakka, ja mä olin vähän ihmeissäni, kun ei vaipassa ollut mitään. Sitten se ronklasi Volvoa hetken ja toi mulle papanan! YÄÄÄK! Se oli aamulla jemmannut sellainen kakkapapanan sinne volvon takakonttiin ja nyt koko helvetin auto haisee! Jännäilin päivän, että joskos sitä muualtakin tulis vastaan, mutta ei haissu nenään eikä löytynyt papanoita... eikä apinakaan paljastanut piilojaan. Ehkä sitä ei muualla siis ole! Ja sitten ne päikkärit. Huoh. Jos Taku on sen verran jääräpää, että lepää (ja todellakin aivan ansaitusti!) päikkäriajan, niin minä tarviin sen oman hetkeni ja juomakupposen päivällä päikkäriaikaan. Joona on nyt ainakin sen kuukauden vai joko parikin tuossa Isojen poikien sängyssä nyt nukkunut, eikä ole vielä kertaakaan sieltä tullut "luvattomasti" pois, kun on ollut uniaika. Tänään näin jätkästä kyllä, että sillä ois ollut vielä virtaa, mutta mulla alko omat verisuonet päässä poksua, että en jaksanut lähteä kuuntelemaan "Joonan omaa aikaa" vaan ihan tällä Suomen Tasavallan ajalla laitoin sen päikkäreille yhdeltä. Joonahan se sitten yhtäkkiä tajuskin, että turhaan hän siellä sängyssä makaa, kun ei häntä nukuta! Omatoimisesti reippaili tuomaan unipupun mulle ja istahti olkkarin lattialle leikkimään! :D Hetken äimistelin, mutta päätin, että kyllä tästä äidin päättämästä päikkäriajasta nyt vaan pidetään kiinni. 10 kertaa sen kannoin takas sänkyyn, lopulta se käänty jo ite huoneensa ovelta kun näki mut istumassa sohvan kaiteella. Sitten se huus hulluna, kävi paiskaamassa rakosellaan olleen oven kiinni ja meni sänkyynsä riehumaan. Nukahti kyllä puolessa tunnissa sitten! Päikkäreiltä herättyään sen huone oli ihan hujan hajan... Meidän uhmis käyttäytyy ku pahainen teini ja viskoo tavaroita ympäriinsä suuttuessaan :DDD Että sellainen kaksvee täällä meillä! Palaan paremmalla ajalla joulu- ja synttärikertomusten kanssa. Joonahan on jo kaksi vuotias! <3