Mammapalstalla joku kysyi, että "paljonko vauva maksaa", joten tässä huvin vuoksi rupesin ynnäilemään, että paljonko meillä on nyt tohon lapseen käytetty tähän mennessä rahaa. Copypastetaanpa tämä huviksi tännekin! :)
Odotusaikana ultrareissuja/polikäyntejä oli meillä vissiin neljä, eli noin satanen meni niihin. Synnärillä vietetyt vuorokaudet + muutama päivä myöhemmin jouduin käymään polilla rinta ja kohtutulehduksen takia, niistä laskut olivat n. 200e. Eli mulla lääkärikäynnit yhteensä 300€.
Pinnasänky (uutena): 90€
Rintapumppu (uutena): himpun vajaa 50€
Pullot, tutit, huvitutit (uutena): n. 45€
Vauvan peitto + lakanat + froteemuovit (uutena): n. 40€
Pinnasängyn patja (uutena): 20€
Uutena ostetut vaatteet: n. 100€
Kirppiksiltä ostetut vaatteet (niitä on aika tavalla!): n. 60€
Lelukaari (uutena): 20€
Mobile (uutena): 35€
Vaunut (käytettynä, mukana mm. verkkokassi, talvimakuupussi, sadesuoja, rengassuojat, hoitolaukku, vm. 04): 150€
Rintareppu (uutena, tarjouksessa): 30€
Hoitoalusta (uutena): 10€
Amme (uutena): 10€
Lahjaksi on lisäksi saatu aika kivasti vaatteita, sitteri ja itkuhälyttimet lainaan. Turvakaukalon äitini maksoi, anoppi on maksanut vauvan vakuutuksen (syntyneen vauvan, raskausaikana meille ei vakuutusta myönnetty mun korkean BMIn takia). Sitterit uutena maksaa varmaan jokusen kympin, itkuhälyttimet vissiin 50e->, turvakaukalot (suosittelen ostamaan uutena, tai tutuilta että voi olla varma kolaroimattomuudesta!) kai satasesta ylöspäin. Päälle tietysti ihana äitiyspakkaus, jossa todella on paljon tarpeellista, vaikka osa vaatteista ei tietysti aina miellytä vanhempien silmää... Hoitopöytä/vaatelipasto on sukuperuja, samaa oon itse "käyttänyt" vauvana.
Meillä ei imetys oikeen onnistunut maidon vähyyden ja oman "laiskuuden" takia se jäikin kokonaan kun poika oli 9vkoa, nyt kolmeen kuukauteen mennessä voisin veikata korviketta kuluneen n. 150€ edestä (voiko tää pitää paikkaansa? Ei edes käytetä mitään hypoallergenikkiä! Tosin poika syö tällä hetkellä n. 1300ml vrk, laskin että viikossa menee n. 3 pakettia jauhetta, á 5e/pkt, plus reissuille mukaan otetaan niitä valmismaitotetroja.. Eli imetys on tässäkin suhteessa tosi ihana asia onnistuessaan!). Nyt harjoitellaan jo kiinteitä, mutta niihin ei nyt tietysti vielä oo juurikaan kulunut, kun keitän ja valmistan juureksista itse..
Vaippoja en nyt osaa ajatella, oiskohan tähän mennessä kulunut vajaa 100€ jo?? Lisäksi maitohappovalmisteet (40€), d-tipat (?? joku 10e?) ja cuplaton (10e?). Digikuumemittari maksoi n. 10€. Nenäfriida (niistäjä) 8€ + n. 3€ siihen kuuluvat sellaiset vaihtojutut... Putsaukseen baby wipes 15€, vanulaput ja pumpulipuikot n. 10€. Lisäksi poikaa varten on ostettu särkysuppoja (4€?) ja desinfiointiaine (4€?) , näitä ei vielä oo sillain tarvittu, mutta on hyvä olla valmiina kun mahdollisesti tarvii.
Harrastukset on vauvojen kanssa kalliita, mutta uskoakseni jokaisen pennin arvoisia. Vauvauinnit/jumpat/muut maksanee n. 100€/kausi (eli kevät tai syksy). Me ei ohjatusti harrasteta, kun itsekin voidaan :)
Eli jos tästä laskis, mitä kaikkea on nyt hankittu raskausaikana ja lapsen 3:n ensimmäisen elinkuukauden aikana (huomioitavaa, että monia käyttötavaroista käytetään pitkään ja ovat seuraavaa/-ia lapsia ajatellen myös hankittu, vaatteitakin on jokunen varastossa vielä isompia kokoja), niin meillä on mennyt rahaa n. 1324€ (vaikka oon osasta asioista aika tarkka-markkailija, mutta joskus sitä ei oo yhtään kattonut hintoja vaan ostanut suosiolla kaupasta uutena, eikä kiertänyt kirppiksiä ja säästänyt).
Moni saattaa saada ton kokonaissumman menemään ihan jo pelkästään vaunut+turvakaukalo+pinnasänky -kuluihin ;) Säästöä siis syntyy pitkästä imettämisestä (jos siihen paneutuu, niin useimmillahan sen pitäisi onnistua ja riittää ihan ok), kirppislöydöistä ja turhien juttujen välttämisestä. Ja vauvaa odottaessa, sen synnyttyä ja ristiäisissähän niitä lahjoja tuntuu tulvivan aika paljon, joten kannattaa sitäkin hyödyntää ja ihan rohkeasti vinkata, että mitä sitä oikeasti tarvitsee!
tiistai 30. maaliskuuta 2010
sunnuntai 28. maaliskuuta 2010
Joona on alkanut saamaan ihan ihme kiukkukohtauksia! Perjantaina meni suunnitelmat ihan täysin uusiks, kun Joona raivos ja huus suoraa kurkkua, eikä suostunut rauhottumaan edes vaunuissa, vaikka sinne se yleensä nukahtaa saman tien.
Illalla oli taas ihan normaali oma ittensä, eikä kiukutellut... Eilen toistui taas tuollainen suoraa huutoa kirkumiskohtaus, ihan yllättäen tuli, eikä taas auttanut pullokaan! Ilmeisesti ne on sitten ne hampaat, tai ikenet paremminkin, mitkä sitä hiertää... Sylkeä tulee enempi ku Beethovenilta ja mikä tahansa suuhun eksyvä kalutaan hyvin tarkkaan.
Kiinteiden kanssa ollaan nyt palattu lähtöruutuun... Ei oikein tunnu maistuvan, ihanku se ois yhtäkkiä unohtanut, miten syödään! Ruoka vaan jää pyörimään suuhun, eikä se tajua nielasta sitä... Kokeiltiin tossa bataatin jälkeen yks päivä perunaa, mutta sit pelkäsin noiden kiukkukohtausten johtuvan siitä (moni sanoi sen olevan vähemmän vatsaystävällinen lajike), joten keittelin tänään sille sitten porkkanaa. Ei se sitä irvistele tai muuten näytä siltä, että olis pahaa, mutta ei vaan suostu nielemään. Kokeilin sitten tänään jopa laittaa porkkanamössöt pulloon ja saada vellitutin kanssa menemään, mutta ei tuottanut toivottua tulosta sekään; porkkana vaan tukki sen suuaukon ja lopulta Joona hermostu koko hommaan, kun sieltä ei tullut paria tippaa kummemmin ja mä jouduin vähän väliä ottamaan pullon siltä pois. Yritin sitten vielä hörpyyttää sille sitä porkkana-maitoa, mutta siitähän vasta riemu repeskin, kun nälkäinen ja närkästynyt pikkupoika sähels siinä omien käsiensä kanssa ja välillä sai kipattua vähän liikaakin juomaa suuhun! Istuttiin tietysti silloin olkkarissa, mutta onneks sohva säästyi sotkuilta, kun käytännössä kaikki oli vaan meidän päällä!
Nooh, jos jossain mennään takapakkia, niin edistyypä muut asiat; Joona on alkanut tarttumaan esineisiin hienosti ja saa jo paremmin leluista kiinni. Toissapäivänä se istuskeli mun sylissä ja kateltiin kuvakirjaa, johon Joona sitten tarttuikin ite kiinni ja koitti sivujakin käännellä. Siitä siis kuvakin! :)
Illalla oli taas ihan normaali oma ittensä, eikä kiukutellut... Eilen toistui taas tuollainen suoraa huutoa kirkumiskohtaus, ihan yllättäen tuli, eikä taas auttanut pullokaan! Ilmeisesti ne on sitten ne hampaat, tai ikenet paremminkin, mitkä sitä hiertää... Sylkeä tulee enempi ku Beethovenilta ja mikä tahansa suuhun eksyvä kalutaan hyvin tarkkaan.
Kiinteiden kanssa ollaan nyt palattu lähtöruutuun... Ei oikein tunnu maistuvan, ihanku se ois yhtäkkiä unohtanut, miten syödään! Ruoka vaan jää pyörimään suuhun, eikä se tajua nielasta sitä... Kokeiltiin tossa bataatin jälkeen yks päivä perunaa, mutta sit pelkäsin noiden kiukkukohtausten johtuvan siitä (moni sanoi sen olevan vähemmän vatsaystävällinen lajike), joten keittelin tänään sille sitten porkkanaa. Ei se sitä irvistele tai muuten näytä siltä, että olis pahaa, mutta ei vaan suostu nielemään. Kokeilin sitten tänään jopa laittaa porkkanamössöt pulloon ja saada vellitutin kanssa menemään, mutta ei tuottanut toivottua tulosta sekään; porkkana vaan tukki sen suuaukon ja lopulta Joona hermostu koko hommaan, kun sieltä ei tullut paria tippaa kummemmin ja mä jouduin vähän väliä ottamaan pullon siltä pois. Yritin sitten vielä hörpyyttää sille sitä porkkana-maitoa, mutta siitähän vasta riemu repeskin, kun nälkäinen ja närkästynyt pikkupoika sähels siinä omien käsiensä kanssa ja välillä sai kipattua vähän liikaakin juomaa suuhun! Istuttiin tietysti silloin olkkarissa, mutta onneks sohva säästyi sotkuilta, kun käytännössä kaikki oli vaan meidän päällä!
Nooh, jos jossain mennään takapakkia, niin edistyypä muut asiat; Joona on alkanut tarttumaan esineisiin hienosti ja saa jo paremmin leluista kiinni. Toissapäivänä se istuskeli mun sylissä ja kateltiin kuvakirjaa, johon Joona sitten tarttuikin ite kiinni ja koitti sivujakin käännellä. Siitä siis kuvakin! :)
keskiviikko 24. maaliskuuta 2010
Reissumiespoika
Hurjan paljon taas on uutta opittu! Tällä viikolla päivät on vierähtänyt puuhaillessa yhtä ja toista, Joona kasvaa, oppii ja kehittyy nyt ihan hurjaa vauhtia! Oon saanut taas pakkailla pieniä vaatteita pois seuraavaa käyttäjää varten ja nyt alkaa näyttää jo hieman heikolta tän hetkisten sopivien vaatteiden suhteen... Pitäis siis päästä kirppiksiä koluamaan ja uutta ostamaan, kun ei tolle paljoo viittii ihan bränikkänä mitään ostella, kun se kasvaa niistä kuitenkin heti ulos. (Joona lähettää vaarille terveisiä, että enää ei mahdu ees Jokerit-puku! :( )
Joona on tässä nyt jokunen päivä sitten oppinut hamuilemaan kauempanakin olevia esineitä, ja varmasti kimmokkeena tollaseen motoriseen kehitykseen on ollut toi leikkikaari. Se on kyllä ollut ihan huippu, vaikka Joona ei lattialla köllötellessä yletäkään niitä leluja sohimaan, mutta sitterissä istuen niihin ylttää just hyvin! Lisäksi se on alkanut havittelemaan sille näyttämiäni helistimiä ja kuu-ukko soittorasiaa, niistä ei vaan tahdo saada kunnon otetta, mutta silloin tällöin se on saanut ne suuhunkin asti vedettyä. Eilen illalla sitten tajusin, että siinä äitiyspakkauksessahan oli se (ruma..) retro-helistin, mikä ei olis kovin painava ja siitä saattaisi pienetkin sormet yltää ottamaan kiinni! Ja niinhän se sitten oli vielä siinä ennen iltapesuja laatikosta kaivettava, ja Joona tajus heti, mikä oli homman nimi! Annoin sen sille lähelle, se nappas siitä itse kiinni ja alkoi helistelemään! Sai sen vedettyä suuhunsakin pureskeltavaks, ja tietysti sohittua itseään silmään ja otsaan... Oli niin kivaa sen kanssa puuhata, ettei meinannut malttaa edes iltahommiin alkaa!
Tänään pikkupoika näyttikin jo ihan isolta mieheltä, kun laiotin sille ihanat farkkulappuhaalarit päälle! Ohhoh, kuinka ne vaatteet voikaan muuttaa lasta! Enkä edes taida viitsiä paljastaa, että lappiksien kokolapussa lukee "6-9kk"... :D
Eikä sitä uuden oppimista puuttunut tältäkään illalta! Oon aina yrittänyt kylppärissä näyttää Joonalle peiliä, mutta sen mielestä sieltä on ollut paljon hauskempaa tuijotella vaan äidin naamaa tai hammastahnatahroja... MUTTA NYT! Nyt se vihdoin katseli itseään, tuumaili hetken ja sitten väläytti hurmaavan hymynsä itselleen. Siinä se sitten vaihteli hymystä tuumailevaan naamaan, lopulta alkoi hekottaa ääneen! Itseäkin hieman nauratti, ja harmitti ihan, ettei ollut videokameraa siinä kuvaamassa tota toimitusta!
Ollaan Joonan kanssa nyt kahdesti oltu tuolla "naapurissa" kyläilemässä, eli noin 10 minuutin kävelymatkan päässä asuu yks toinen perhe, joilla on viikon Joonaa nuorempi Aleksi. Me ollaan sen Ninan kanssa jutskailtu nettipalstalla paljon, ja nyt tietysti tässä viimeisten kuukausien aikana treffailtukin vähintään viikottain. Ihanaa, kun on lähellä joku, jonka kanssa käydä vaunukävelyillä ja tollain toisen kanssa kotosalla aikaa viettäessä pääsee pojatkin (hereillä ollessaan) ihan eri tavalla kontaktiin toisen vauvan kanssa. Eipä tuolla meidän mammatreffeillä kaupungilla voi noita mukeloita laittaa makoilemaan minnekään... Joona ja Aleksi on lähes saman kokoiset fyysisestikin, niin on hauskaa katsella niiden touhuavan maassa makoillen. Vielä ne ei toisistaan hirveästi tajua, mutta ainakin äideillä on seuraa :) (tää on vaan aika petollista, koska eilenkin sitten innostuttiin leipomaan yhdessä, ja tehtiin sellainen ihana suklaakakku, jossa oli varmaan puolet koko kakun painosta ihan aitoa suklaata!)
Vihdoin Joona alkaa näyttää väsymyksen merkkejä... liekö ois mennyt ulkona nukkuessa päikkärit pitkiksi, kun tossa nyt sitten taas piti saada seurustella ja leikkiä äidin kanssa pitkät pätkät. Tähän aikaan ollaan kuitenkin normaalisti jo punkan pohjalla ja pikkumies höyhensaarilla! Nyt ei oo vielä suostunut iltamaitoakaan juomaan, vaan pöhisee tossa sohvalla vieressä. Ollaan pyritty pitämään kiinni kuitenkin ilta- ja aamutoimista ihan tietyssä rytmissä, että ois sitten helpompaa rakentaa tulevien kuukausien aikana muutoin tietty päivärytmi. Ja onhan tässä jo lisätty apinan rytmiin se kiinteiden syönti, mikä pyritään ottamaan aamupäivästä just ennen pitempiä päikkäreitä. Nyt kun poika on saanut ulkonakin nukkua vaunuissa ihan omalla pihalla keskenään, niin on tuntunut siltä, että osaan jo aika hyvin lukea noita merkkejä! Vielä ei vaan auta kelloa tuijotellen unille laittaa, vaan ihan muista merkeistä sen näkee. Nyt on kuitenkin selkeästi aika iltamaidon ja kauniiden unien!
Joona on tässä nyt jokunen päivä sitten oppinut hamuilemaan kauempanakin olevia esineitä, ja varmasti kimmokkeena tollaseen motoriseen kehitykseen on ollut toi leikkikaari. Se on kyllä ollut ihan huippu, vaikka Joona ei lattialla köllötellessä yletäkään niitä leluja sohimaan, mutta sitterissä istuen niihin ylttää just hyvin! Lisäksi se on alkanut havittelemaan sille näyttämiäni helistimiä ja kuu-ukko soittorasiaa, niistä ei vaan tahdo saada kunnon otetta, mutta silloin tällöin se on saanut ne suuhunkin asti vedettyä. Eilen illalla sitten tajusin, että siinä äitiyspakkauksessahan oli se (ruma..) retro-helistin, mikä ei olis kovin painava ja siitä saattaisi pienetkin sormet yltää ottamaan kiinni! Ja niinhän se sitten oli vielä siinä ennen iltapesuja laatikosta kaivettava, ja Joona tajus heti, mikä oli homman nimi! Annoin sen sille lähelle, se nappas siitä itse kiinni ja alkoi helistelemään! Sai sen vedettyä suuhunsakin pureskeltavaks, ja tietysti sohittua itseään silmään ja otsaan... Oli niin kivaa sen kanssa puuhata, ettei meinannut malttaa edes iltahommiin alkaa!
Tänään pikkupoika näyttikin jo ihan isolta mieheltä, kun laiotin sille ihanat farkkulappuhaalarit päälle! Ohhoh, kuinka ne vaatteet voikaan muuttaa lasta! Enkä edes taida viitsiä paljastaa, että lappiksien kokolapussa lukee "6-9kk"... :D
Eikä sitä uuden oppimista puuttunut tältäkään illalta! Oon aina yrittänyt kylppärissä näyttää Joonalle peiliä, mutta sen mielestä sieltä on ollut paljon hauskempaa tuijotella vaan äidin naamaa tai hammastahnatahroja... MUTTA NYT! Nyt se vihdoin katseli itseään, tuumaili hetken ja sitten väläytti hurmaavan hymynsä itselleen. Siinä se sitten vaihteli hymystä tuumailevaan naamaan, lopulta alkoi hekottaa ääneen! Itseäkin hieman nauratti, ja harmitti ihan, ettei ollut videokameraa siinä kuvaamassa tota toimitusta!
Ollaan Joonan kanssa nyt kahdesti oltu tuolla "naapurissa" kyläilemässä, eli noin 10 minuutin kävelymatkan päässä asuu yks toinen perhe, joilla on viikon Joonaa nuorempi Aleksi. Me ollaan sen Ninan kanssa jutskailtu nettipalstalla paljon, ja nyt tietysti tässä viimeisten kuukausien aikana treffailtukin vähintään viikottain. Ihanaa, kun on lähellä joku, jonka kanssa käydä vaunukävelyillä ja tollain toisen kanssa kotosalla aikaa viettäessä pääsee pojatkin (hereillä ollessaan) ihan eri tavalla kontaktiin toisen vauvan kanssa. Eipä tuolla meidän mammatreffeillä kaupungilla voi noita mukeloita laittaa makoilemaan minnekään... Joona ja Aleksi on lähes saman kokoiset fyysisestikin, niin on hauskaa katsella niiden touhuavan maassa makoillen. Vielä ne ei toisistaan hirveästi tajua, mutta ainakin äideillä on seuraa :) (tää on vaan aika petollista, koska eilenkin sitten innostuttiin leipomaan yhdessä, ja tehtiin sellainen ihana suklaakakku, jossa oli varmaan puolet koko kakun painosta ihan aitoa suklaata!)
Vihdoin Joona alkaa näyttää väsymyksen merkkejä... liekö ois mennyt ulkona nukkuessa päikkärit pitkiksi, kun tossa nyt sitten taas piti saada seurustella ja leikkiä äidin kanssa pitkät pätkät. Tähän aikaan ollaan kuitenkin normaalisti jo punkan pohjalla ja pikkumies höyhensaarilla! Nyt ei oo vielä suostunut iltamaitoakaan juomaan, vaan pöhisee tossa sohvalla vieressä. Ollaan pyritty pitämään kiinni kuitenkin ilta- ja aamutoimista ihan tietyssä rytmissä, että ois sitten helpompaa rakentaa tulevien kuukausien aikana muutoin tietty päivärytmi. Ja onhan tässä jo lisätty apinan rytmiin se kiinteiden syönti, mikä pyritään ottamaan aamupäivästä just ennen pitempiä päikkäreitä. Nyt kun poika on saanut ulkonakin nukkua vaunuissa ihan omalla pihalla keskenään, niin on tuntunut siltä, että osaan jo aika hyvin lukea noita merkkejä! Vielä ei vaan auta kelloa tuijotellen unille laittaa, vaan ihan muista merkeistä sen näkee. Nyt on kuitenkin selkeästi aika iltamaidon ja kauniiden unien!
perjantai 19. maaliskuuta 2010
Neljäntenä päivänä bataatti ei sit enää maistunutkaan... Saattoi tosin johtua siitä, että kun ensin yritin kymmenisen minuuttia syöttää bataattia (ja vatsaan asti pääsi ehkä puolikas lusikallinen..) niin päätin vaan antaa suosiolla pelkän pullon ja Joonahan sitten meinas nukahtaa siihen syömiseen. Hassua, vaikka se ei ennen ruokailua edes aloittanut sitä perinteistä nälkä-väsy kitinäänsä, mikä tähän aikaan päivästä aina koittaa! Noh, maitoa massussa ja poika päiväunilla ihan vaan sisällä sohvalla. Katotaan kauanko uni maistuu! Täällä ollaan taas siirrytty jopa päiväunien nukkumiseen, muutaman kerran ulkona vaunuissa mennyt se pari tuntia ja välillä sisälläkin malttaa kerätä hetken unta! Yöt on jo reilun viikon mennyt upeasti; pikkumies vetää unta napaan sen 9-10h, herää syömään, ölisee ja naureskelee yksin sängyssään ehkä vartin-puol tuntia ja jatkaa siitä sitten vielä kolmisen tuntia unta.
Kokeillaan illemmalla sitten uudestaan, että maistuisko se bataatti kuitenkin tänään :)
Kokeillaan illemmalla sitten uudestaan, että maistuisko se bataatti kuitenkin tänään :)
torstai 18. maaliskuuta 2010
Ruokaa!
Laitetaanpa parit kuvat meidän bataatin puputtajasta! Suu ammollaan oottelee lisää, ja sotku on aikamoinen, kun pienet kädet ehtivät äitiä nopeammin levittämään sitä mössöä ympäriinsä. Tänään syöntipuuhissa mukana rättejä ja baby wipeseja, mutta silti bataattia löytyi myös lapsen "hiuksista"...
tiistai 16. maaliskuuta 2010
Meillä syötiin bataattia!
Tilannepäivitys; Joona on saanut elämänsä ensimmäisen kerran bataattia! Olin ehkä vähän pettynyt, kun ei tullut niitä perinteisiä naamanväänteitä, mitä yleensä vauvoissa uudet maut saa aikaan... Tää auko suutaan ja rääky lisää safkaa kuin vanha tekijä, höh! Ja koska äiti oli liian hidas lapioimaan lisää, niin jätkä päätti tunkea sitten nyrkkinsä suuhun välillä ja niinhän sitä oranssia mömmöä oli koko vauva, äiti, isi ja sitteri täynnä. Ihana pieni mies! <3
Hyvin näytti siis maistuvan, vaikka vähän maiskutellessa sitä pyrkikin tunkemaan myös huulien välistä ulospäin.
Vinkkinä muuten muille vauvojen omistajille, jotka blogia saattaa lukea, että toi blenderi ei ollut paras mahdollinen työväline tohon pienen bataattimäärän työstämiseen... sai koko aika availla kantta ja haarukalla tunkea mössöä paremmin terien väliin sekottumaan. Eli suosittelen kyllä sitä sauvasekotinta tai jotain muuta keinoa! :)
Hyvin näytti siis maistuvan, vaikka vähän maiskutellessa sitä pyrkikin tunkemaan myös huulien välistä ulospäin.
Vinkkinä muuten muille vauvojen omistajille, jotka blogia saattaa lukea, että toi blenderi ei ollut paras mahdollinen työväline tohon pienen bataattimäärän työstämiseen... sai koko aika availla kantta ja haarukalla tunkea mössöä paremmin terien väliin sekottumaan. Eli suosittelen kyllä sitä sauvasekotinta tai jotain muuta keinoa! :)
Bataatin keittoon!
Huomenta!
Täällä on terve ja iloinen pikkumies, ei siis ykäilyt jatkuneet sen kummemmin yöllä ja näytti se tolla puolikkaalla iltapala-annoksellaankin nukkuvan sen liki 9h putkeen! Perheen rautamaha siis on löytynyt ja se on tuo pikkumies!
Käytiin sitten neuvolassakin toteamassa, että toi apina on kyllä sen luokan suurmies, että ei ihmekään, jos kiukuttaa ja kasvaminen sattuu. 2 kuukautta, 2 viikkoa ja 2 päivää vanhana tämä jätkä oli 63,5cm ja 6.610kg painava. Eli syntymä pituuteen tullut se 13,5 senttiä 11 viikon aikana ja painokin lähes tuplaantunut. Eli ei ihmekään, jos selkää ja hartioita välillä vähän jomottelee, kun tota kantaa pitkin päivää. Päänympäryskin onneksi kasvaa suhteessa, se oli 41cm, eli ihan vaan inan jäljessä muuten niin sopusuhtaista kroppaa. Pää muutenkin on mennyt sitten vähän littaan, kun toi tapittelis vaan toiselta puolelta... noh, se onneks korjaantuu! :)
Kiinteiden aloittamisesta sitten puhuttiin, neuvolatäti sanoi, että kyllä tolla kasvuvauhdilla saa alottaa jo heti tänään, eikä todellakaan tarvii ootella enää yhtään lähemmäs sitä kolmea tai neljää kuukautta. Eli näin se sitten neuvoi bataatista, mutta pätee tietysti sekä porkkanaan että perunaan; keitetään pikkuruinen juures pestynä KUORINEEN, sitten soseutetaan tosi tasaiseksi sauvasekoittimella (itse laitan blenderiin, kun ei oo sauvasekotinta). Siis kuoret jätetään edelleen päälle! Sitten otetaan lautaselle/pikku kippoon siitä sellainen kolmen teelusikallisen annos, ja VAIN siihen pieneen annokseen laitetaan korviketta ja saadaan siitä sellainen tosi löysä muussi. Loput keitetystä ja soseutetusta juureksesta (eli ILMAN sitä korviketta) laitetaan kaappiin, ja taas seuraavalla kerralla laitetaan vain siihen syötävään annokseen vähän korviketta. Tällainen kolmen teelusikallisen annos annetaan mielellään aamupäivästä, sitten seurataan päivä vauvan vointia ja jos ei aiheuta kummempia vatsanväänteitä/kipuitkuja, niin seuraavana päivänä otetaan uudestaan kolme lusikallista. Kolmannenkin päivän voi kuulemma kokeilla sillä kolmella lusikallisella, tai jos vauva ei oo oireillu, niin voi antaa viis teelusikallista! Yhtä ruoka-ainetta sitten maistellaan tosiaan se vähintään 10 päivää, mutta ulostamista pitää myös seurata. Vatsa ei siis saisi mennä tosi kovaksi, ja jos menee, niin pitäisi taas rajoittaa sitä annosta siihen kolmeen tai vaikka pitää taas jokusen päivän tauko. Ens kerralla 9.4. saadaan joku kirjanen, missä on sitten erilaisia vauvanruoka reseptejä. Meidän pikkuvauva ei oo enää sitten ihan pikkuvauva, kun jo kiinteitä saadaan maistella, ihan hassu tunne itsellä!
Täällä on terve ja iloinen pikkumies, ei siis ykäilyt jatkuneet sen kummemmin yöllä ja näytti se tolla puolikkaalla iltapala-annoksellaankin nukkuvan sen liki 9h putkeen! Perheen rautamaha siis on löytynyt ja se on tuo pikkumies!
Käytiin sitten neuvolassakin toteamassa, että toi apina on kyllä sen luokan suurmies, että ei ihmekään, jos kiukuttaa ja kasvaminen sattuu. 2 kuukautta, 2 viikkoa ja 2 päivää vanhana tämä jätkä oli 63,5cm ja 6.610kg painava. Eli syntymä pituuteen tullut se 13,5 senttiä 11 viikon aikana ja painokin lähes tuplaantunut. Eli ei ihmekään, jos selkää ja hartioita välillä vähän jomottelee, kun tota kantaa pitkin päivää. Päänympäryskin onneksi kasvaa suhteessa, se oli 41cm, eli ihan vaan inan jäljessä muuten niin sopusuhtaista kroppaa. Pää muutenkin on mennyt sitten vähän littaan, kun toi tapittelis vaan toiselta puolelta... noh, se onneks korjaantuu! :)
Kiinteiden aloittamisesta sitten puhuttiin, neuvolatäti sanoi, että kyllä tolla kasvuvauhdilla saa alottaa jo heti tänään, eikä todellakaan tarvii ootella enää yhtään lähemmäs sitä kolmea tai neljää kuukautta. Eli näin se sitten neuvoi bataatista, mutta pätee tietysti sekä porkkanaan että perunaan; keitetään pikkuruinen juures pestynä KUORINEEN, sitten soseutetaan tosi tasaiseksi sauvasekoittimella (itse laitan blenderiin, kun ei oo sauvasekotinta). Siis kuoret jätetään edelleen päälle! Sitten otetaan lautaselle/pikku kippoon siitä sellainen kolmen teelusikallisen annos, ja VAIN siihen pieneen annokseen laitetaan korviketta ja saadaan siitä sellainen tosi löysä muussi. Loput keitetystä ja soseutetusta juureksesta (eli ILMAN sitä korviketta) laitetaan kaappiin, ja taas seuraavalla kerralla laitetaan vain siihen syötävään annokseen vähän korviketta. Tällainen kolmen teelusikallisen annos annetaan mielellään aamupäivästä, sitten seurataan päivä vauvan vointia ja jos ei aiheuta kummempia vatsanväänteitä/kipuitkuja, niin seuraavana päivänä otetaan uudestaan kolme lusikallista. Kolmannenkin päivän voi kuulemma kokeilla sillä kolmella lusikallisella, tai jos vauva ei oo oireillu, niin voi antaa viis teelusikallista! Yhtä ruoka-ainetta sitten maistellaan tosiaan se vähintään 10 päivää, mutta ulostamista pitää myös seurata. Vatsa ei siis saisi mennä tosi kovaksi, ja jos menee, niin pitäisi taas rajoittaa sitä annosta siihen kolmeen tai vaikka pitää taas jokusen päivän tauko. Ens kerralla 9.4. saadaan joku kirjanen, missä on sitten erilaisia vauvanruoka reseptejä. Meidän pikkuvauva ei oo enää sitten ihan pikkuvauva, kun jo kiinteitä saadaan maistella, ihan hassu tunne itsellä!
maanantai 15. maaliskuuta 2010
2+2+1
Kaksi kuukautta, kaksi viikkoa, yksi päivä... huh, apinan pitäis vielä olla ihan pikkuruinen sylivauva, mutta eihän se enää oo! Leffareissulla huomasin, ettei toi enää mahdu kunnolla nukkumaan mun sylissä :D
Täällä on sitten ikävä vatsatauti-epidemia menossa... Saattaa jopa olla ihan sitä pirun noro-virusta, mutta eipä tosta tiiä ilman testejä ja mitä niitä nyt enää testaamaankaan. Mä sairastuin pe-la yönä, ikinä ei oo sellasia kramppeja ollut ja niin tehokkaasti elimistö tyhjentänyt kaikkea yli- ja alimääräistäkin ulos. Lauantaina nous sitten ihan jumalaton kuume, joka onnistui kaiketi tappamaan pöpöt, koska sunnuntaina olin jo puolilta päivin ihan ookoo. Parhaani yritin, desinfioin ja pyykkäsin lakanoita ja yökkäriäni 90c:ssä, mutta ei auttanut. Tarttui Tommiinkin, joka sairastui nyt sitten viime yönä ja on tän päivää potenut, tosin sekin on jo nyt ihan hyvässä kunnossa. Lähes jo ehdin huokaista helpotuksesta, että Joona selvisi ilman tätä hirveyttä, mutta nyt en enää ookaan ihan satavarma; tunti sitten se oksens ihan oikeesti niinku kunnon oksennuksen limoineen kaikkineen ekaa kertaa elämässään. Oon kyllä antanut sille ehkä vähän tavallista enempi maitoa tänään, kun on ollut niin kiukkuinen ja nukkunut taas huonosti päivällä, että toivottavasti se nyt ois vaan siitä johtuvaa! Mittasin jo siltä lämmötkin, kun on ollut niin kuuman oloinen koko päivän, mutta ne oli ihan normeissa onneks. Nyt sitten jänskätään... kuinkahan mä osaan tai uskallan nukkua ollenkaan, jos toi lapsi oksentaa tuolla sängyssään... tosin hienosti se on kyllä puklutkin aina saanut ulos asti, eikä oo jäänyt korisemaan.
Tai sit täytyy vaan ottaa se sieltä viereen nukkumaan, jos ei muuten tuu mitään.
Huomenna aamulla ois sitten neuvola ja rokotteetkin, eli lisää huutamista tiedossa ehkäpä... Kiva kyllä nähdä, paljon poika on taas kasvanut!
Täällä on sitten ikävä vatsatauti-epidemia menossa... Saattaa jopa olla ihan sitä pirun noro-virusta, mutta eipä tosta tiiä ilman testejä ja mitä niitä nyt enää testaamaankaan. Mä sairastuin pe-la yönä, ikinä ei oo sellasia kramppeja ollut ja niin tehokkaasti elimistö tyhjentänyt kaikkea yli- ja alimääräistäkin ulos. Lauantaina nous sitten ihan jumalaton kuume, joka onnistui kaiketi tappamaan pöpöt, koska sunnuntaina olin jo puolilta päivin ihan ookoo. Parhaani yritin, desinfioin ja pyykkäsin lakanoita ja yökkäriäni 90c:ssä, mutta ei auttanut. Tarttui Tommiinkin, joka sairastui nyt sitten viime yönä ja on tän päivää potenut, tosin sekin on jo nyt ihan hyvässä kunnossa. Lähes jo ehdin huokaista helpotuksesta, että Joona selvisi ilman tätä hirveyttä, mutta nyt en enää ookaan ihan satavarma; tunti sitten se oksens ihan oikeesti niinku kunnon oksennuksen limoineen kaikkineen ekaa kertaa elämässään. Oon kyllä antanut sille ehkä vähän tavallista enempi maitoa tänään, kun on ollut niin kiukkuinen ja nukkunut taas huonosti päivällä, että toivottavasti se nyt ois vaan siitä johtuvaa! Mittasin jo siltä lämmötkin, kun on ollut niin kuuman oloinen koko päivän, mutta ne oli ihan normeissa onneks. Nyt sitten jänskätään... kuinkahan mä osaan tai uskallan nukkua ollenkaan, jos toi lapsi oksentaa tuolla sängyssään... tosin hienosti se on kyllä puklutkin aina saanut ulos asti, eikä oo jäänyt korisemaan.
Tai sit täytyy vaan ottaa se sieltä viereen nukkumaan, jos ei muuten tuu mitään.
Huomenna aamulla ois sitten neuvola ja rokotteetkin, eli lisää huutamista tiedossa ehkäpä... Kiva kyllä nähdä, paljon poika on taas kasvanut!
torstai 11. maaliskuuta 2010
2. leffakäynti ja lelupäivä!
Tänään käytiin Joonan kanssa taas leffassa, tällä kertaa seurana oli Elisa ja Kaapo. Kaapo on vissiin pari viikkoa Joonaa vanhempi, mutta näyttää ihan miniltä meidän örmyn vieressä! Huh, taitaa tää meidän apina tosiaan olla tollanen isomman kaliiberin vauva! Sen verran nätisti kyllä syö ja nukkuu, että ei oo ihmekään että kasvaa. Ens viikolla onkin taas neuvola, nähdään sitten, että paljonko sitä kasvua on oikeesti tullut! Mä veikkaisin mitoiks 63cm ja 6.5kg, katotaan osuuko yhtään oikeeseen! Ensimmäisiä 62 senttisiä vaatteita oon jo saanut pakkailla pois vaatekaapista...
Viimeks naputtelinkin Joonan nauruista, ja ne on jatkunut. Ukkeli taitaa kutista kainaloista eniten, koska välillä kun tekee aamu-/iltapesuja ja nostaa sen vaippasilteen kainaloiden alta pitäen ylös, niin poika alkaa nauramaan ihan hysteerisesti. En kyllä silti aina tajua sitä logiikkaa, koska joskus kun sitä yrittää saada nauramaan, niin eihän sieltä tuu pihahdustakaan, vaan se suuttuu... ja sit toisinaan kun koitaa vaan kiireesti saada systeemit valmiiks, niin siitä ei tuu mitään, kun ukkeli vaan nauraa!
Joonalla oli tänään lelupäivä! Se sai vähän virike- ja aktivointileluja, jospa saatais tota motoriikkaakin kehittymään kaiken muun kehityksen mukana. Lelukaari lattia ja sitteriköllöttelyihin ja mobile pinnasänkyyn. Oli ihan silmät pyöreinä ja onnesta soikeana, kun niitä ihmeteltiin! Toivottavasti noiden avulla se malttais olemaan välillä aloillaankin ;)
Kohta on onneksi kevät, ja sit pääsee ulos nukkumaan päikkäreitäkin, ja mä toivottavasti pääsen vihdoinkin opintojeni kimppuun. Nyt ei oo toivoakaan, kun Joonan käsitys päiväunista kotona on se 30-60min, ja joskus useampia torkkuja. Eipä siinä paljon muuta ehdi, kun vähän siivota jälkiä ja ehkä käydä vessassa, ruoanvalmistus on pakko kans laskea ja ajottaa aina sellasiin hetkiin, kun Tommi ehtii hetken olla apinan kanssa. Onneks voi sit viikonloppusin tehdä vähän isompia satseja noita vaativampia ruokalajeja, niin viikolla voi sitten syödä tollasia, mitkä ei sitä aikaa tai valmistamista niinkään vaadi. Lainattiin tonne "naapureille" meidän rintareppuakin koekäyttöön (pohtivat, että ostaako itselleen sellainen vai ei), joten ei nyt voi ottaa Joonaakaan siihen mukaan killumaan... ja muutenkin sen kanssa on kyllä vähän hankalaa ruokaa laitella, kun ei näe pilkkoa, ja sit paistaessa yms. pelkään koko aika, että roiskuu rasvaa tai kiehuvaa vettä sen päälle.
Nyt pikaisesti itsekin kömmin untenmaille! Viime yönä oli ihan luksusta, kun Joona vetäs sitten 10h unta palloon heräämättä välillä syömään! Olin aamulla ihan ihmeissäni ja pohdin, että oonko mä vaan herännyt syöttämään sen enkä muista... Mutta ihan tosiaan se oli sit vaan nukkunut!
Viimeks naputtelinkin Joonan nauruista, ja ne on jatkunut. Ukkeli taitaa kutista kainaloista eniten, koska välillä kun tekee aamu-/iltapesuja ja nostaa sen vaippasilteen kainaloiden alta pitäen ylös, niin poika alkaa nauramaan ihan hysteerisesti. En kyllä silti aina tajua sitä logiikkaa, koska joskus kun sitä yrittää saada nauramaan, niin eihän sieltä tuu pihahdustakaan, vaan se suuttuu... ja sit toisinaan kun koitaa vaan kiireesti saada systeemit valmiiks, niin siitä ei tuu mitään, kun ukkeli vaan nauraa!
Joonalla oli tänään lelupäivä! Se sai vähän virike- ja aktivointileluja, jospa saatais tota motoriikkaakin kehittymään kaiken muun kehityksen mukana. Lelukaari lattia ja sitteriköllöttelyihin ja mobile pinnasänkyyn. Oli ihan silmät pyöreinä ja onnesta soikeana, kun niitä ihmeteltiin! Toivottavasti noiden avulla se malttais olemaan välillä aloillaankin ;)
Kohta on onneksi kevät, ja sit pääsee ulos nukkumaan päikkäreitäkin, ja mä toivottavasti pääsen vihdoinkin opintojeni kimppuun. Nyt ei oo toivoakaan, kun Joonan käsitys päiväunista kotona on se 30-60min, ja joskus useampia torkkuja. Eipä siinä paljon muuta ehdi, kun vähän siivota jälkiä ja ehkä käydä vessassa, ruoanvalmistus on pakko kans laskea ja ajottaa aina sellasiin hetkiin, kun Tommi ehtii hetken olla apinan kanssa. Onneks voi sit viikonloppusin tehdä vähän isompia satseja noita vaativampia ruokalajeja, niin viikolla voi sitten syödä tollasia, mitkä ei sitä aikaa tai valmistamista niinkään vaadi. Lainattiin tonne "naapureille" meidän rintareppuakin koekäyttöön (pohtivat, että ostaako itselleen sellainen vai ei), joten ei nyt voi ottaa Joonaakaan siihen mukaan killumaan... ja muutenkin sen kanssa on kyllä vähän hankalaa ruokaa laitella, kun ei näe pilkkoa, ja sit paistaessa yms. pelkään koko aika, että roiskuu rasvaa tai kiehuvaa vettä sen päälle.
Nyt pikaisesti itsekin kömmin untenmaille! Viime yönä oli ihan luksusta, kun Joona vetäs sitten 10h unta palloon heräämättä välillä syömään! Olin aamulla ihan ihmeissäni ja pohdin, että oonko mä vaan herännyt syöttämään sen enkä muista... Mutta ihan tosiaan se oli sit vaan nukkunut!
tiistai 2. maaliskuuta 2010
Kuvia
Tässä pieni mies on kastemekossaan, juuri nimen saaneena ja edelleen niin ihanan rauhallisena! Ensimmäisessä kuvassa on saatu jo kastejuhlaan vaatteet päälle ja vieraat pääsevät herkuttelemaan kahvipöydän antimilla!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
