Facebook-synnytys

Rakas pieni tyttäremme on syntynyt, nyt meitä on neljä! Enkä siis todellakaan olisi voinut uskoa, että tyttö päättää tulla näin "aikaisin", viikkoja ehti mittariin kertyä vasta 38+2 ja vielä sairaalasta kotiinpäästyä täällä näytti siltä, että ei tänne ketään vauvaa oo muuttamassa ;)

Haipakkaa on pitänyt, enkä ole ehtinyt päivitellä tänne mitään. Nyt otetaan vahinkoa sen verran takaisin, että jaan kanssanne sen, mitä jaoin synnytyksestä facebookissa kesäkuisten vauvojen odottajien ryhmässä muille. Kyseiset tekstinpätkät on siis kirjattu synnytyksen etenemisestä muille, muiden kirjoittajien kommentit ja nimet poistin heidän yksityisyytensä turvaamiseksi. Siksi siis keskustelumuotoistakin, koska sisältää vastauksiani heille. Tää on tätä nykyaikaa! ;) Samanlaisen olisin voinut julkaista omalla seinälläkin, mutta koska kaverilistalla on monia, joita ei vauvajutut kiinnosta, niin päätin säästää - mutta tältä se facebook-synnytys sitten olisi näyttänyt.


---------------------------------------------------------------------------------------------------------

Tää on kyl aika koomista... tää raskaus on osoittanut mulle, ettei todellakaan saa sanoa ei koskaan. Se alkoi siitä, etten oikeasti uskonut olevani raskaana raskaustestiä pikaisesti tehdessäni - ja kappas, plussathan pärähti. Seuraavaksi väitin, että minähän en muuten osta vaunuja uutena - ja kas, ostinpa. Ja niistä vaunuistahan maksoin liki tuplasti sen, mitä olin luvannut itselleni. Niin ja niissähän on kääntyvät etupyörät ja vaihdettava vaunukoppa ja ratasistuin - juuri sellaiset ominaisuudet, mitä meille ei IKINÄ tule! Ja ne on VIHREÄT!

 Varmasti monta muutakin EI KOSKAAN juttua tähän raskauteen kuuluu (esim. äitiysavustuksen ottaminen rahana!), mutta nenilleni taisin saada pahiten tänään: noin puoli viideltä mulla lorahti eka setti lapsivettä! Ja muutamat lorahdukset sen jälkeen tullut myös! Jorvissa käytiin homma toteamassa, että juu-u, lapsivettähän se ja otettiin käyrää ja crp. Sain valita, että jäänkö köllöttelee vai tuunko himaan, joten valitsin kotiintulon, aamulla ysiltä pitää olla takaisin. Eli mä en todellakaan ole kestämässä laskettuun aikaan, vaan vauva syntynee nyt sitten 39. viikolla! :O

 Äärimmäisen suuret pahoittelut luottamuksen pettämisestä rakkaat ***, ***, *** sekä muut, joiden kanssa olin luvannut vittuuntua!Tykkää ·  · Älä seuraa julkaisua · 2. kesäkuuta kello 22:53

--

Kiitokset tsempeistä, musta tää on ihan koomista. Ja vaikka tikulla totes lapsivesien menneen, niin silti on aika epätodellinen olo - eihän tää nyt voi ees olla totta!

Mutta katsotaan miten homma tästä nyt siis etenee. Huomenna ois se 3.6. jonka mä jossain vaiheessa sanoin, et kelpais meille!  Se ois siis sekä mun isin että kummisedän synttäripäivä, sedällä tasan 50 mittarissa huomenna, joten aika hieno lahjahan se ois :)
2. kesäkuuta kello 23:20 · Tykkää · 17

--

Noni, nyt vaan Mä en kyllä -lausahduksia viljelee!
Rakkaat ***, pahoittelen mielipahaanne!
Ja kaima ***, niin mäkin vielä tänään tasan 38+0 aattelin, että jaa, 2 vkoa laskettuun, ni, en mä vielä silloin lähde.

***, älä venaa, tuu vaikka huomenna? Eiks meiän pitäny kuorsata yhes?
2. kesäkuuta kello 23:39 · Tykkää · 2

--

No mä en edelleenkään sitä sairaalakassia oo pakannu, nopee heitin vaan laturin, kirjan ja vesien takia vaihtovaatteet (aijoo, ja meikkipussin!) matkaan, vauvan vaatteista valkkasin pikapikaa pienistä nopeesti ehkä kelpaavat, mut luulen, et jos Joona aamulla herää riittävän aikasin, niin aion kyllä katsoa vauvan kotiintulovaatteet.
2. kesäkuuta kello 23:43 · Tykkää · 4

--

Tultiin takas Jorviin, kyllä se synnytys nyt vaan lähenee. Illalla oli kanavaa vielä 1.5cm ja auki pari cm, osastolle tullessa kanava hävinny ja reilu pari cm auki. Nyt pötkötellään ja katotaan mitä tapahtuu, starttaako vai saanko vielä palata kotiin oottaa...
3. kesäkuuta kello 5:42 sovelluksesta mobile · Tykkää · 4

--

 No mutta***, enhän mä synnytäkään vielä

Niin on kyllä täysin päinvastainen synnytys ku Joonaa odottaessa... Vauva riehuu ja potkii käyrällä, Joona lahnas vaan. Nyt on oltu sairaalassa jo yli sen ajan ku Joonasta ennen ekaa ihokontaktia, nyt vielä n. 7cm avauduttava - tuskaa! Supistusväli vielä puolisen tuntia, Joonan välejä ei koskaan ehditty kellottaa.. Lämpötyynyllä päästiin tähän asti, mutta äsken sain jonkun kipupiikin reiteen, kun en oo nukkunu ja supistus tulee aina pilaa hyvän yrityksen.

Täällä taidetaan siis olla vielä PITKÄÄN, ja kukaties joudutaan vielä himaanki
3. kesäkuuta kello 7:40 sovelluksesta mobile · Tykkää

--

 Still nothing, sain nukuttua edellisestä viestistä tähän muutamalla siedettävissä olevalla supistuksella. Mies parka vasta nukahti (saatiin tuplasänky täält lepohuoneista) mut pakko kai se on kohta herättää ja pyytää kätilö tilanteen tarkastukseen..

***, kotiin odottelu mun ymmärtääkseni on mahdollisuus, jos tulehdusarvot ok, mut joudutaan siis sit kuitenki tulla viel takas käyrille ja tsekkiin - tämä siis johtuen mm. siitä, että mä en halua käynnistystä ku ihan vasta "pakon" edessä!
3. kesäkuuta kello 10:05 sovelluksesta mobile · Tykkää

--

Kotiin tosiaan laskivat, crp 10 ja käyrä ok (paitsi mun v-käyrä) ja puol viideltä takas, jolloin tehdään päätös käynnistyksestä joko vielä yötä vasten tai vasta aamulla, itse toivon aamua.. Supistelut taas taantuneet, kipeää tekee mut aivan liian lyhyitä ja harvaa..

Näemmä tää kompensoi kestollaan nyt sit näitä aiempia viikkoja, aivan tosi raivostuttavaa!

Kiitos naiset myötäelämisestä, palaan taas tilannekatsausteni kanssa
3. kesäkuuta kello 13:15 sovelluksesta mobile · Tykkää · 7

--


Käytiin käyrillä ja kas kummaa, täällä mä taas olen kotona  Tulehdusarvoissa ei muutosta, lapsivettä lirkkii tyyliin ruokalusikallisia kerrallaan ja limaa sit senki eestä. En halunnut jäädä turhaan Jorviin pötköttelee, vaan tulin miehen matkassa kotiin.
Aamukasiin saakka on aikaa homman käynnistyä itsekseen, ja jos ei, niin joudun sen käynnistyksen vaan vastaanottamaan  En haluis!
Portaita könytty ja lenksaa vedetty, en saa enää ees supistuksia aikaan vaan sellasta helvetin kipeetä paineentunnetta tonne kellariin ja taas vaan sitä samaa häpyluun halkeamiskipua...

Kiukuttaa ja tuskastuttaa, aivan erilaista kuin Joonaa maailmaan pusatessa. Alkaa oikeesti usko omaan kroppaanki loppua, miten on mahdollista, että nää oikeesti voi mennä näin täysin eri tavalla? Tosin edelleenhän on mahdollisuudet, että sit ku homma lähtee kunnon starttiin, niin kaikki eteneekin ihan yhtä nopeesti, koska oltiinhan Joonastakin samat saamarin pari senttiä auki ja kaulattomia viikkotolkulla ja sit rysähti.

Eli tilanneraportti tältä erää tässä, katsotaan mitä seuraavaksi!
3. kesäkuuta kello 19:09 · Tykkää

--

No mä kans tuolta Jorvista lähtiessä nauroin, että periaatteessahan tää tilanne on sama ku Joonasta; yhden vrk aikana useampi käynti Jorvissa ja sit päätös; jäätkö osastolle oottaa vai meetkö kotiin, mut aamulla käynnistetään! Ja siitä kätilön lauseesta kesti se huimat 4h kun eka nappula oli tissillä
Eli kiitos ei, en halua kokea samaa ku ***!
3. kesäkuuta kello 19:25 · Tykkää · 1

--

 Tilannekatsaus, aloin kirjoittamaan supistuksia ylös klo 21.11, sitä ennen jo tuli useampi säännöllinen ehkä 10-15min välein. Nyt listalla supistukset aika liki 10min välein (heittoa 8-13min), väliajat on ihan ok olla, mutta supistus sattuu aivan saatanasti alavatsalla, joskin kohtu ei työskentele kyllä mun mielestä niin tehokkaana kuin ehkä ois syytä, hmm! Vähän jo kiroilututtaa ja laulattaa, mutta yritetään nyt sinnitellä ja katella vielä hetki, apinavahti kyllä tuli jo haettua yöksi meille, jos lähdetään ennen aamua.

Älkäähän venäyttäkö peukkujanne siellä, vielähän tässä voi kestää! 
3. kesäkuuta kello 22:57 · Tykkää · 2

--

Älä sano, alkaa välit taas hiipua. Voi venäjän kevät! Alan olla hieman ärrimurri
3. kesäkuuta kello 23:12 · Tykkää

--

Särkylääkkeet otettu, ja seuraavaksi toivottavasti untakin kuuppaan vielä! Tosin oon koko päivän omasta mielestä vaan nukkunu, ku sen kipupiikin jälkeen menty aivan sumussa  (Se oli kyllä hyvää kamaa! Oon kuulemma saanu viimekski samaa ;))
3. kesäkuuta kello 23:28 · Tykkää · 3

--

Tyttö syntyi viideltä pitkän koettelemuksen päätteeksi!
4. kesäkuuta kello 7:29 sovelluksesta mobile · Tykkää · 32

--

Eli ysiltä aloin kellotella, välillä hiipui ja piteni, taisin torkahtaakin. Joskus yhdeltä iski epätoivo, itkin väsyä ja kipuja, soitto Jorviin ja heltis lupa tulla. Kahdelta otettiin käyrää eka, kaikki ok ja taas crp, supistukset oli tosi kovia mutta hirmu lyhyitä.. Kätilö tutki ja totes, että edelleen vaan 3cm auki, mutta alapooli (=kohdunsuun kohdalta sikiöpussi ja lapsivedet) pullottaa, eli ne voitais puhkasta vielä ja saada homma täysillä käyntiin. Nopeastihan sit taas edettiin loput, anestesialekuri tilattiin ja kalvot puhkaistiin, kivut yltyi vielä enempi (en ois uskonu sen olevan mahdollista!).

Epiduraalin taisin saada neljältä, laittaminen sattui ja kesti ihan sika kauan, etenki ku podin kipeitä suppareita ilman lääkitystä (ilokaasua kätilö lähes pakotti kokeilee, mut ei apua)
Ponnistelut alkoi siis helvetillisten kipujen kanssa 4.50, eppari sovittiin leikattavaksi. Tyttö syntyi lopulta 19min ponnistelulla, epparista huolimatta repesin ja hetken pelättiin että yhtä pahasti, mutta se osoittautui harhaks ja tikit laitettiin ihan vaan salissa. Istukan tulo kesti ja kesti, 20 min... Imetys takkuaa, mutta opetellaan yhdessä homma kuosiin!

Mulls oli muuten kätilönä Naikkarille kuuluva kätilö, loi lisää jännää ku tavaroiden paikat oli hakuses jne
4. kesäkuuta kello 9:47 sovelluksesta mobile · Tykkää · 3

--

Kiitos kaikille onnitteluista, ihania myötäeläjiä täällä 
Mitat lähes identtiset kuin veljellään, eli tyttö 50cm ja 3735g, Joona oli 51/3745
Neiti ei oo tissifani, mutta sylifani on <3 br="">4. kesäkuuta kello 13:35 sovelluksesta mobile · Tykkää · 21