Tiiätkö mainoksen? "Onko naama näkkärillä – jäikö aamukeksi välistä?" suht raivostuttava mainos, eikö? Pian joudut seurailee aihetta myös mun face-päivityksistä ja täältä blogista, sillä meitsi pääs Buzzaamaan näitä BelVita-aamupalakeksejä! Sori tyypit, tällä kertaa ei vissiin oo odotettavissa tuotenäytteitä kauheesti muille jakoon, mutta syväluotaavaa analyysia tulossa! Tää kamppis sopiikin mulle ja Kummulle, sillä nykyään on aivan törkee nälkä aamuisin!
PS. Buzzaamisestahan sai lisätietoa täältä: www.buzzador.com - oikein loistokasta pikkupuuhaa! Kerron lisää, jos innostuit! Suosittelijaksi kun nakuttelee Sanna Koon niin pääsee turvaamaan mun pääsyä kamppiksiin jatkossakin, ja kenties osingoille tuotenäytteistä ;)
tiistai 29. tammikuuta 2013
lauantai 26. tammikuuta 2013
Arkea + 3v neuvolatiedot
Hohhoi, vihdoin on saatu joulut ja synttärit ja uudet vuodet ja työmatkat hoidettua, ja arki koittanut ihan toden teolla. Joona alkaa olla taas oma itsensä siinä mielin, että se ei oo enää sellanen ärsyttävän vaativainen, mitä se oli pahimmillaan noiden "erikoispäivien" aikaan. Toisaalta siitä on tullu ihan pikkuvauva, 3v kun tuli täyteen niin sillä meni pari ekaa viikkoa lähes pelkästään sylittelyyn. Toisaalta se on ollu hirmu hellyyttävää, mutta toisaalta aivan äärettömän raivostuttavaakin.
Joona ei oikeen kässää tätä isovelihommaa täysillä, vaan se välillä kyselee, että vieläkö se vauva on masussa tai missä se nyt on. Mutta tittelistä Isoveli se on kyllä edelleen maailman otetuin! Kunhan kohta alkaa tuntua vauvan liikeet ulospäin, niin sitten ois aika käydä hankkimassa se vauvanukke Joonalle hoivattavaks. Vai vieläköhän on liian aikaista? Huomenna kuitenkin jo raskauden maaginen puolväli, tosin pessimistinä mä aattelen, että vielä on puolet ja 2 viikkoa jälellä.
Joonalla oli myös 3v neuvola tuossa vuoden alkajaisiks, hauskaa oli, että päästiin koko poppoo paikalle. Joona oli käyny mun kanssa joulukuun alkupuolella äitiysneuvolakäynnillä, joten terveydenhoitaja ja siltä löytyvä pikkuatolaatikko oli tutussa muistissa. Näöntarkastusta vähän tehtiin, ja periaatteessa ihan riittävästi tuo näki. Siitä Joona ei oikein diggaillut, kun toinen silmä peitettiin ja piti katsella sitten ykssilmäisenä. Hauskaa mun mielestä oli, että kuviot, joissa oli talo, neliö, ympyrä ja sydän, niin Joona luetteli niiden olevan "talo, ikkuna, oo, sydän"! Mistä se sen ikkunan keksikin, vaikka looginen jatkehan se talolle olis! Myös ikätoveri Mio oli kuulemma samalla tavoin kyseisen kuvion nimennyt. Näkötestiin hermostunut Joona ei kuitenkaan suostunut suorittamaan sitä loppuun, vaan vähän väliä käänty anelemaan, että onko pakko ja hän ei halua. Sen jälkeen, kun se ei enää luetellut näkemiään kuvoita vaan alkoi laskemaan niitä, niin terkkari totes, että joo, eiköhän tää riitä.
Näkötestin lisäksi hommaan kuului pallon heittäminen, yhdellä jalalla seisominen ja viivalla kävely. Perushuttua! Myös kuuloa testattiin saman kuuloisilla sanoilla "kukko-kukka-kakku" tyyppisillä testeillä, missä piti osoittaa kuulemaansa sanaa merkitsevää kuvaa. Äidin ja isän yllätykseksi Joonalla kärsivällisyys riitti suurimman osan ajasta. Lopuksi vielä katsottiin mitat. Terkkari pyys Joonaa seisomaan mittanauhan alle, kirjas tuloksen itselleen ylös, punnitsi ja mittasi pään. Istahdettuaan koneelle se oikein ääneen ihmetteli "Oliko se pituus oikeasti SATASEITSEMÄN SENTTIÄ!" Sitten otti vielä uusintamittausta ja kyseli, että onko vielä viimeks mitattu siinä makuulaudalla vai selkä seinää vasten. Uusintamittaus anto ihan saman 107cm tulokseksi, joten se sitten kirjattiin. Joona aiemmin kulkenut aina niin kauniilla +2 käyrällä, mutta nyt hipoi jo kolmosta! (Myöhemmin netistä luin, että +2.5 olisi läheteraja kontrolliin, mutta ei me kyllä lähetettä saatu. Hyvä niin, koska mä oisin varmaan ärähtänyt siitä. Kyse vain parin sentin "oletettua pituutta pidemmästä", niin tuskinpa tuossa mitään ihmeitä on. Jos ois ollu 10cm se erotus, niin sit ois joo ihmetyttäny.) Puntari kellotti lukemat 19.8kg ja päänympärystä en nyt tähän hätään muista, mutta siellä sekin "omalla käyrällään" kulkee. Pituusvertailuna Tommin vastaavat lukemat ollu 105.5/19kg ja mä oon ollu pikkukirppu 97cm/14kg.
Hoitoonpaluu on mennyt hienosti, mitä nyt yks nenäruttu sielläkin aikaansaatu. Joona oli ollut vessassa ennen ulkoilua ja jotain kisailleet siellä toisen pojan kanssa. Ahdas vessa ja 2 jakkaraa + 2 leikki-ikäistä, niin herra Apina oli mennyt nenäedellä roskasankoon. Itku oli kova ja jälki kurjaa, mutta kotona illalla totesin, että ei se kyllä varmasti murtunut voi olla. Lähinnä siis jäin murtuma-asiaa ees ajattelemaan, kun erehdyin hommaa googletella (baaaaad mistake!). Liikuttelin ja tökin nenänvartta ja mustelmakohtia, mutta Joona reagoi siihen ainoastaan sanomalla, että se kutittaa.
Hoidon suhteen pitäis tehdä jotain päätöksiä, että miten Joona meinaa siellä sitten jatkaa kun mammalomat alkaa pyörimään. Mä luulen, että Joonan kannalta paras, että on siellä vielä kesäkuun loppuun (ellei vauva synny aiemmin) ihan entiseen malliin, ja kesän jälkeen sitten ois 2-3 päivää viikossa esim. 5h. Se kuitenkin viihtyy siellä niin hyvin, että ois sääli, jos se pitäis kokonaan pakottaa jäämään pois.
Joona ei oikeen kässää tätä isovelihommaa täysillä, vaan se välillä kyselee, että vieläkö se vauva on masussa tai missä se nyt on. Mutta tittelistä Isoveli se on kyllä edelleen maailman otetuin! Kunhan kohta alkaa tuntua vauvan liikeet ulospäin, niin sitten ois aika käydä hankkimassa se vauvanukke Joonalle hoivattavaks. Vai vieläköhän on liian aikaista? Huomenna kuitenkin jo raskauden maaginen puolväli, tosin pessimistinä mä aattelen, että vielä on puolet ja 2 viikkoa jälellä.
Joonalla oli myös 3v neuvola tuossa vuoden alkajaisiks, hauskaa oli, että päästiin koko poppoo paikalle. Joona oli käyny mun kanssa joulukuun alkupuolella äitiysneuvolakäynnillä, joten terveydenhoitaja ja siltä löytyvä pikkuatolaatikko oli tutussa muistissa. Näöntarkastusta vähän tehtiin, ja periaatteessa ihan riittävästi tuo näki. Siitä Joona ei oikein diggaillut, kun toinen silmä peitettiin ja piti katsella sitten ykssilmäisenä. Hauskaa mun mielestä oli, että kuviot, joissa oli talo, neliö, ympyrä ja sydän, niin Joona luetteli niiden olevan "talo, ikkuna, oo, sydän"! Mistä se sen ikkunan keksikin, vaikka looginen jatkehan se talolle olis! Myös ikätoveri Mio oli kuulemma samalla tavoin kyseisen kuvion nimennyt. Näkötestiin hermostunut Joona ei kuitenkaan suostunut suorittamaan sitä loppuun, vaan vähän väliä käänty anelemaan, että onko pakko ja hän ei halua. Sen jälkeen, kun se ei enää luetellut näkemiään kuvoita vaan alkoi laskemaan niitä, niin terkkari totes, että joo, eiköhän tää riitä.
Näkötestin lisäksi hommaan kuului pallon heittäminen, yhdellä jalalla seisominen ja viivalla kävely. Perushuttua! Myös kuuloa testattiin saman kuuloisilla sanoilla "kukko-kukka-kakku" tyyppisillä testeillä, missä piti osoittaa kuulemaansa sanaa merkitsevää kuvaa. Äidin ja isän yllätykseksi Joonalla kärsivällisyys riitti suurimman osan ajasta. Lopuksi vielä katsottiin mitat. Terkkari pyys Joonaa seisomaan mittanauhan alle, kirjas tuloksen itselleen ylös, punnitsi ja mittasi pään. Istahdettuaan koneelle se oikein ääneen ihmetteli "Oliko se pituus oikeasti SATASEITSEMÄN SENTTIÄ!" Sitten otti vielä uusintamittausta ja kyseli, että onko vielä viimeks mitattu siinä makuulaudalla vai selkä seinää vasten. Uusintamittaus anto ihan saman 107cm tulokseksi, joten se sitten kirjattiin. Joona aiemmin kulkenut aina niin kauniilla +2 käyrällä, mutta nyt hipoi jo kolmosta! (Myöhemmin netistä luin, että +2.5 olisi läheteraja kontrolliin, mutta ei me kyllä lähetettä saatu. Hyvä niin, koska mä oisin varmaan ärähtänyt siitä. Kyse vain parin sentin "oletettua pituutta pidemmästä", niin tuskinpa tuossa mitään ihmeitä on. Jos ois ollu 10cm se erotus, niin sit ois joo ihmetyttäny.) Puntari kellotti lukemat 19.8kg ja päänympärystä en nyt tähän hätään muista, mutta siellä sekin "omalla käyrällään" kulkee. Pituusvertailuna Tommin vastaavat lukemat ollu 105.5/19kg ja mä oon ollu pikkukirppu 97cm/14kg.
Hoitoonpaluu on mennyt hienosti, mitä nyt yks nenäruttu sielläkin aikaansaatu. Joona oli ollut vessassa ennen ulkoilua ja jotain kisailleet siellä toisen pojan kanssa. Ahdas vessa ja 2 jakkaraa + 2 leikki-ikäistä, niin herra Apina oli mennyt nenäedellä roskasankoon. Itku oli kova ja jälki kurjaa, mutta kotona illalla totesin, että ei se kyllä varmasti murtunut voi olla. Lähinnä siis jäin murtuma-asiaa ees ajattelemaan, kun erehdyin hommaa googletella (baaaaad mistake!). Liikuttelin ja tökin nenänvartta ja mustelmakohtia, mutta Joona reagoi siihen ainoastaan sanomalla, että se kutittaa.
Hoidon suhteen pitäis tehdä jotain päätöksiä, että miten Joona meinaa siellä sitten jatkaa kun mammalomat alkaa pyörimään. Mä luulen, että Joonan kannalta paras, että on siellä vielä kesäkuun loppuun (ellei vauva synny aiemmin) ihan entiseen malliin, ja kesän jälkeen sitten ois 2-3 päivää viikossa esim. 5h. Se kuitenkin viihtyy siellä niin hyvin, että ois sääli, jos se pitäis kokonaan pakottaa jäämään pois.
tiistai 15. tammikuuta 2013
Raskaus vie kauneuden ja terveyden
Jonkun uskomuksen mukaan poikaraskaus vie terveyden ja tyttöraskaus kauneuden - entäs tää sitten, kun tuntuu, ettei oo hippustakaan enää kumpaakaan jäljellä? Joonasta en muista muita kauneusmurheita kuin ripsien harventumisen ja suoristumisen, mutta nyt tukka rasvoittuu aivan nanosekunnissa, iho on kuiva kuin korppu ja silti finniä pukkaa sellasta tahtia, ettei mulla oo aiemmassa elämässä varmaan ikinä ollut tällasta määrää yhteensä! Jos mummi opetti mulle lapsena, että kauneuden takia pitää vähän kärsiä, niin tää Mini kyllä opettaa, että vauvahaaveiden takia myös. Terveyskin tosiaan on näemmä mennyttä kalua, koska mä olen tän kahdeksantoista viikon aikana sairastanut jo kaksi yrjötautia (niiden raskausetomisten ja -oksenteluiden lisäksi siis) ja kaks pikkuflunssaa. Raivostuttavaa! Viimeisin hyökkäs päälle viime viikolla työmatkalla, ja se tais olla ihan vanha kunnon norovirus, joka uutisotsikoidenkin mukaan leviää. Onneksi mulla oli sinkkumajoitus omassa huoneessa, mutta kyllä työkavereiden puolesta silti kauhistutti! Harmitti lisäks, että oli vielä aivan huippu koulutustapahtuma, johon olin osallistumassa, ja viimeinen päivä meni aivan harakoille. En uskaltanut myöskään syödä tai juoda oikein mitään, joten kroppa kiitti vielä seuraavat pari päivää aivan armottomalla nestehukalla. Kyyneleet kirvels silmiä ihan tolkuttomasti, kun ei vaan riittänyt enää niihinkään vesivarantoja. Sunnuntaina tauti oli onneksi jo aivan mennyttä elämää, joten selvittiinhän siitäkin sitten, ja vauvakin jaksoi taas jo muljahdella mahassa.
Uusimpana nautintona onkin sitten aivan julmetun kovat nivuskivut. Iskiastyyppistä, "sukkapuikkoja" ja lonkkien muljahtelua sijoiltaan. Sattuu ja särkee, itku usein pääsee kipujen kanssa. Reissussa pääsin nauttimaan kylpyammeesta, ja se olikin aivan taivas - ei oo hetkeen ollut niin täydellisen auvoisaa oloa! Jumppapallo on myös aika suuri rakkaus taas, tosin se tulikin jo Joonaa odottaessa vallan tutuksi. Kunnon tukiliivi pitäis nyt hankkia, Espoossa sellaista ei saa fyssarilta vuokraan/lainaan, joten täytyy vielä kysyä, josko työfyssarin kautta onnistuis. Ja jos ei, niin sijoitan aluksi siihen viidenkympin vyöhön ja pidän option vielä sille triplasti ton hintaselle vyölle, joka on kyllä myös kovin kehuttu vempain. Josko niillä sitten pärjäiltäis!
Mä olin jo haaveillut, että jaksaisin tehdä töitä toukokuun loppuun, koska aivan varmasti tääkin vauva muhii yksiössään yliaikaiseksi, ja mun pää ei kestä sitä tylsää himassa lorvimista! Näillä kivuilla ja saikkujen määrällä jo nyt ei kyllä taida tulla tästä haaveesta mitään. Taidan olla niin perinpohjin Kauris, kun oon nyt ollut tässä sen kahdeksan päivää saikulla, ja kovasti omaatuntoa kolkuttaa ja mielessä pyörii lause "Raskaus ei ole sairaus"... Eipä sillä, jos en oo töissä, niin kukaan muukaan ei niitä töitä tee (paitsi uudet asiakkaat onneks menis muille) ja sitten stressailen kotosalla vaan pohtien sitä hoidettavien asioiden pinoa.
No mutta, onhan tässä sentään ihaniakin asioita! Ihan pian koittaa raskauden maaginen puolväli, ja siitä ei kuulemma pitäis olla enää kuin yksi hujaus äitiysloman alkuun! Jee! Kuun lopulla koittaa myös rakenneultra, ja minä niiiiiiiiin toivon, että nähtäisiin vähän, että kukas meille ois tulossa. Tosin tyttöolo on edelleen aivan todella varma, ja saatoin uskaltautua tekemään jo ensimmäisiä hankintojakin ;) Eli näin vauvamaisen vaaleanpunaisin terveisin päätän tämän, ja palaan pian kertomaan tuosta meidän kolmevuotiaasta isosta vauvasta! ;)
Uusimpana nautintona onkin sitten aivan julmetun kovat nivuskivut. Iskiastyyppistä, "sukkapuikkoja" ja lonkkien muljahtelua sijoiltaan. Sattuu ja särkee, itku usein pääsee kipujen kanssa. Reissussa pääsin nauttimaan kylpyammeesta, ja se olikin aivan taivas - ei oo hetkeen ollut niin täydellisen auvoisaa oloa! Jumppapallo on myös aika suuri rakkaus taas, tosin se tulikin jo Joonaa odottaessa vallan tutuksi. Kunnon tukiliivi pitäis nyt hankkia, Espoossa sellaista ei saa fyssarilta vuokraan/lainaan, joten täytyy vielä kysyä, josko työfyssarin kautta onnistuis. Ja jos ei, niin sijoitan aluksi siihen viidenkympin vyöhön ja pidän option vielä sille triplasti ton hintaselle vyölle, joka on kyllä myös kovin kehuttu vempain. Josko niillä sitten pärjäiltäis!
Mä olin jo haaveillut, että jaksaisin tehdä töitä toukokuun loppuun, koska aivan varmasti tääkin vauva muhii yksiössään yliaikaiseksi, ja mun pää ei kestä sitä tylsää himassa lorvimista! Näillä kivuilla ja saikkujen määrällä jo nyt ei kyllä taida tulla tästä haaveesta mitään. Taidan olla niin perinpohjin Kauris, kun oon nyt ollut tässä sen kahdeksan päivää saikulla, ja kovasti omaatuntoa kolkuttaa ja mielessä pyörii lause "Raskaus ei ole sairaus"... Eipä sillä, jos en oo töissä, niin kukaan muukaan ei niitä töitä tee (paitsi uudet asiakkaat onneks menis muille) ja sitten stressailen kotosalla vaan pohtien sitä hoidettavien asioiden pinoa.
No mutta, onhan tässä sentään ihaniakin asioita! Ihan pian koittaa raskauden maaginen puolväli, ja siitä ei kuulemma pitäis olla enää kuin yksi hujaus äitiysloman alkuun! Jee! Kuun lopulla koittaa myös rakenneultra, ja minä niiiiiiiiin toivon, että nähtäisiin vähän, että kukas meille ois tulossa. Tosin tyttöolo on edelleen aivan todella varma, ja saatoin uskaltautua tekemään jo ensimmäisiä hankintojakin ;) Eli näin vauvamaisen vaaleanpunaisin terveisin päätän tämän, ja palaan pian kertomaan tuosta meidän kolmevuotiaasta isosta vauvasta! ;)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
