Kesälomareissu 2011

Pieni perheemme toteutti tämän kesän lomareissun autoilemalla hieman ympäri Suomen. Matka suunniteltiin niin, että kävisimme ainakin Tommin sukulaisten luona Mikkelissä, mun isän sukulaisten luona Parikkalassa ja Tommin kaveria perheineen moikkaamassa Nurmeksessa. Näiden kohteiden välillä sitten avattiin S-hotelliketjujen sijaintikartta ja ruvettiin suunnittelemaan! Sokkarin hotellit siksi, koska yöpymistä niissä voidaan harrastaa staff-hintaan.

Reissuun lähdettiin sunnuntai-iltasella kotoota, määränpäänä Tommin vanhempien mökki Kärkölässä. Tietoisesti tähdättiin mökille vasta illalla, jotta emme ehtisi sotkea paikkoja ja tehdä tiskejä, koska aamulla oli tarkoitus saada mahdollisimman aikainen startti. Auton trippimittari näyttää piirua yli 100km siis ensimmäisenä iltana.

Maanantaiaamuun herättiin Joonan tahtiin, kutakuinkin klo 8.20 tais aueta mun silmät. Eli se siitä ”varhaisesta” lähdöstä… ;) Aamupuurot ja –pesut hoidettiin sujuvasti vetoketjuliikkeisesti vuorovedoin isi- ja äitijohtajilla, vanhemmille ei taaskaan aamiaiset maistuneet, joten päästiin hyppäämään yks ”suorite” yli. Pakostikin aikaa menee, kun pitää välillä paimentaa Joonaa ja yhtäaikaisesti pitäis saada mökki siivottua ja auto pakattua, joten taisipa kello olla n. 9.30 kun vihdoin oltiin saatu ovet lukittua ja hypättiin autoon. Aamuautoilu oli Joonasta ekaks hauskaa, mutta eipä oltu kuin tunnin verran ehditty matkaa tehdä, kun takapenkillä oli jo kitattu pullollinen maitoa ja tylsistymiskirkumiset alkoivat… huoh! Jotenkuten saatiin kuitenkin pidettyä desibelit sen verran alhaisina, että päätettiin suosiolla ajella ihan yhtäsoittoa turhia stoppailematta!

Maanantain ensimmäinen etappi oli Mikkelin kyljessä sijaitseva Hirvensalmi tai tarkemmin Väisälänsaari. Siellä tavattiin Tommin täti, setä ja Heidi-serkku, kuten savolaiseen mentaliteettiin kait kuulunee, niin heti laitettiin pöytä koreaksi itsepyydetyistä fisuista keitetyn sopan ja herkullisen ruisleivän kera, luonnollisesti pahoitellen, että ei oo minkäänlaista gourmeta tarjota! Huh, meille kaupunkilaismukeloille se oli ihan vallan juhla-ateria, ei oo tullut meillä tuoretta kalaa pöytään ihan viime aikoina! Kaupan pakastealtaan aarteista ne on meidän sopat tehty, joten vasta pyydetystä ahvenesta keitetty soppa oli kyllä vallan taivaallista! Kolmisen tuntia siinä vierähti sukuloidessa, Joona alku-ujosteluiden jälkeen nautti taas saamastaan huomiosta ja keimaili tyytyväisenä esittäen kaikki parhaat hassutuksensa <3

Ennen Väisälänsaaresta matkan jatkamista kauemmas tehtiin tunnin stoppi vielä Tommin äidin lapsuudenkodin nurkille, jossa Tommin eno vaimoineen edelleen kasvattelee lehmiä ja pyörittää sellaista kioskia. Enolle ei oltu tulosta kerrottukaan, ja kyllä olivat lentää pyllylleen, kun meidät siitä kiskan pihalta bongasivat! Paikalla oli kesälomaa viettämässä myös Tommin toinen serkku, joka kuulemma asuu ihan niinkin kaukana meistä kuin Vantaalla… jep, kyllä se välimatka jo selittääkin, miksi ei olla tavattu tässä vuosien varrella ;) Siinä sitten kuulumisten vaihtoa ja pällistelyä, minä eikä tietysti Joonakaan oltu heitä koskaan tavattu tai mummon kotipaikkoja nähty. Jäätelöt syötiin ja sitten piipahdettiin ihmettelemässä lehmiä, Joona lähti vielä isin ja enon vaimon kanssa katsastamaan traktoria, lehmiä, kissaa ja koiraa vähän lähempääkin.

Lopulta kello oli niin paljon, että mukavista jälleennäkemisturinoista huolimatta oli jatkettava matkaa. Joona simahti saman tien autoon, joten päästiin huristelemaan illan määränpäähän Jyväskyläänkin tehden ainoastaan pikaisen tankkauspysähdyksen jossain välimaastossa. Kellokin oli jo liki kuusi kun päästiin hotellille! Nälkä kurnikin jo vatsoissa, joten hyyyyyvin pikaisen kaupunkikierroksen jälkeen käytiin vaan täyttämässä masut. Päivällispaikaksi valikoitui joku keskustasta löytynyt texmexiä tarjoileva ravinteli, jopa Joona tilasi itselleen ihan oman annoksen (luonnollisesti syötyään ensin jo iltapuuronsa alkupalaksi, pieni pohjaton kaivomme ;)).
Totaalista pikaruokailua harrastettuamme (ruoilla kesti saapua, mutta onneksi maku korvasi odotuksen) kipitimme kaupan kautta hotelliin. Joona ei ollut oikein innostunut jouduttuaan yöpymään samassa huoneessa vanhempien (ja television) kanssa samassa huoneessa, joten uneen vaipuminen vei (reilu?) parisen tuntia, uskomatonta! Enpä muista, koska Joona viimeksi olisi valvonut liki yhteentoista illalla!… :O

Edelliseen saakka kirjoitin Jyväskylässä jo samana iltana, mutta tämä loppu täytyy nyt yrittää vaan päkistellä omasta päästään… Tässä välissä on siis jo reissu koluttu ja kotiin tultu.

Jyväskylässä tosiaan herättiin sitten uuteen aamuun ja suunnattiin hotellin aamupalalle. Yö nukuttiin nukahdettuamme sitten ihan hyvin, aika normaaliin aikaan sitten kasin kulmilla oli Joona-vekkarin herätys. Hotelliaamupala maittoi ekana aamuna vallan hyvin, tosin puuroahan Joona ei suostunut syömään nähtyään kaiken muun tarjolla olevan! Aamupalapöytä löydettiin sopivasti leikkinurkkauksen vierestä kolmen pöydän kabinetista, joten ei ollut niin väliksi, vaikka Joona ei siinä pöydän ääressä juurikaan istuskellut. Lastenpöydässä oli vohveliraudat kuumina ja paistettiinpa siinä aamuherkuksi myös vohvelia, tosin suurin osa vohvelista taisi kadota äidin suuhun, kun Joona ei malttanut ;) Aamupalan jälkeen päätettiin käydä tekemässä vielä kävelylenkki Sokoksen shoppailumaailmaan ja satamaan, jälkimmäisessä ihmeteltiin Jyväskylän rallin valmisteluita ja varikkomeininkejä. Oli rekkaa jos jonkinlaista ja renkaita ja autoja ja kaikkea mahdollista! Joona juoksenteli innoissaan ympäriinsä, vähän holtitonta menoa kaupungissa, jossa näemmä pyöräily on todella suosittua! Satamassa ihasteltiin vähän paatteja ja palattiin takasin hotellin suuntiin, matkalla ehdittiin toki ihastella juna-aseman kupeessa lepäävää vanhaa ja komeeta höyryveturia! Väsytystaktiikka toimi, ja autoon päästyä oli apina untenmailla jo ennen kuin ehdittiin keskusta-alueelta poistua!

Matkaa ajatellen oltiin jätetty Joonan tutinkäytössä pieni takaportti, että autossa saa syödä, vaikka päivällä ei enää muuten saisikaan. Päikkäreillekään se ei autossa sitä vielä edes pyytänyt, mikä oli kyllä ainakin mulle aikamoinen ihmetys! Autossa päikkäreiden nukkuminen toki joudutti matkantekoa, ainoa harmi oli, että Joonan niska ei ollut kovin miellyttävässä asennossa. Joka ikisenä päivänä kun Joona heräsi autoon nukahdettuaan, oli pakko pysähtyä ja nostaa ipana pois turvaistuimesta, koska se itkien vaan koitti saada päätään kääntymään, onnistumatta :(

Saavuimme iltapäivältä jo seuraavaan etappiimme, hotelli Vesileppikseen Leppävirroille. Huoneiden check-in, ipanalle ruokaa ja eiku uimaan! Hotellin yhteydessä oli sellainen ihan pätevä kylpylä, josta löytyikin Joonalle passeli allas. Hassua altaassa oli, että se oli sellainen ”teräksinen” se pohja, joten sehän liukui ihan vietävästi! Kaakelialtaaseen tottuneena Joona joutui vähän totuttelemaan pysyäkseen pystyssä, mutta lopulta siellä pulikointi sujui ihan loistavasti. Äiskä pääsi vähän uimaan keskenään aikuisten altaaseen, kun Joona ja isi jäi lutraamaan lastenaltaaseen ja kokeilivat kuulemma vesiliukumäkeäkin! Kaikki kolme yhdessä hyppäsimme myös porealtaan ja terapia-altaan riemuihin, kummasti siellä lutratessa taas tunti vierähtikin. Tämän hotellin ehdottomasti hyviin puoliin tuon yöpyjille ilmaisen kylpyläosaston lisäksi oli hotelliravintola, jossa oli valittavana noutopöytä! Joonallekin sieltä oli helppo napata salaattia, höyrytettyä parsakaalia, cheddarkalaa ja pottuja, eikä taaperon ruokailu edes maksanut mitään (eivät tainneet tietää, paljonko tuo taapero todellisuudessa syö ;))! Äidin ja isinkin masut saatiin täyteen, vaikka Joona jo ennen jälkkäriä hermostuikin ja lopulta Tommi paineli ipanan kanssa leikkihuoneeseen, että mä sain syötyä loppuun ja palasi itse sitten vahtivuoron vaihduttua syömään annoksensa loppuun. Iltapuhteiksi olimme ajatelleet tutustumista hotellin vieressä olleeseen polkuautokaupunkiin, mutta harmillisesti se olikin jo mennyt kiinni! Onneksi vierestä löytyi kuitenkin tosi kivanoloinen leikkipuisto, jossa oli paljon muitakin lapsia ja Joona sai lainata toisen pojan hiekkaleluja laatikolla. Siinä leikkien tiimellyksessä Joona koitti vaihtaa oman äitinsäkin tähän leluja lainanneen Eetu-pojan äitiin, sen verran hanakasti oli ottamassa sitä vieras-äitiä kädestä kiinni ja raahaamassa omiin leikkeihinsä :D Meitä aikuisia se nauratti, Joona ei millään meinannut uskoa, että eipä taitaisi Eetu-poika oikein yksin selvitä, jos Joona hänen äitinsä veisi. Leikkihetken jälkeen olikin jo aika painua takas hotellille ja alkaa iltapuuhiin. Hotelli taisi olla erilaisten urheilujoukkueiden kesätreenauspaikkana suosittu, sen verran paljon sitä alaikäistä urheilijaa siellä käytävillä viiletti ja iltaa kohden sen kyllä huomasi… Huoneessa ei ollut ilmastointia, joten meidän oli pakko pitää huoneen parvekkeen ovea auki, ja parveke sijaitsi suoraan jäähallille (hotellin yhteydessä kun se oli) päin. Teinit riekkuivat, ajelivat mopoilla ja huudattivat musiikkia, kaikki tämä kantautui iloisesti suoraan meidän huoneeseen ja Joonan oli todella vaikeaa saada unenpäästä kiinni! Kärsivällisesti sen metelin loppumista odotettiin pari tuntia, koska Joona oli kuitenkin jotenkin löytänyt unensa ja hetkittäin jopa sikeähkösti siinä torkkui, mutta puoli yhdeltätoista kävin sitten respassa kysymässä, että eikö niitä pentuja sieltä todellakaan saada hiljennettyä! Olin jo itse valmis menemään ulos saakka sanomaan pari sanaa, mutta respasta kertoivat jo yrittäneensä tunnin verran ja nyt oli paikalle soitettu poliisitkin. Tähän tyydyin ja hiivin takaisin huoneeseen, yhdeltätoista olikin jo sitten aika hiljaista. Yö oli avoimesta parvekkeen ovesta huolimatta ihan tuskaisen kuuma, kaiken kivan lisäksi ötökät olivat tietysti löytäneet avoimen ovemme! Mulla oli jalat ihan jättimäisiä patteja täynnä, edelleen liki viikkoa myöhemmin ne kutisevat ihan vietävästi ja ovat pahimmillaan olleet noin teetassin kokoisia punaisia läikkiä, jotka tällä hetkellä ovat vaihtaneet olomuotonsa lähinnä muistuttamaan mustelmaa… Onneksi ovat yläreidessä, että ei ole tarvinnut ihan niiiiiiiin paljon niitä julkisilla paikoilla esitellä, uimarannallakin ne saa hukutettua veteen ;)

Hikisen yön jälkeen ei maistunut Joonalle sitten aamupala, mutta onneksi päädyimme istumaan terassilla ja naapuripöydässä oli Joonalle ihmeteltäväksi pikkuinen koirakin. Aamupalat saatiin lähes rauhassa syödä, huijattiin Joonaa istumaan nätisti syöttämällä sille nakkeja ja vesimelonia, puuron osalta luovutettiin, kun meidän lautasten sisältö tuntui houkuttelevan lasta niin paljon enempi. Aamupäivä jatkui kurjan pilvisenä, joten päätimme vain tyytyä pakkaamaan laukkumme ja lähtemään kohti seuraavaa etappia – liikennekaupunkikaan ei auennut kuin vasta puolen päivän jälkeen, eikä siellä tosiaan vaikuttanut olevan muuta mukavaa puuhaa :( Ennen lähtöä kävimme kuitenkin kurkkaamassa hotellin yhden vetonaulan, ympärivuorokauden auki olevan hiihtotunnelin! Saatiin parit hauskat kuvaräpsyt napattua, kun Joona hellevaatteissaan seikkailee keskellä lumimaata! Jos olisi ollut lämpöistä taminetta päällä, niin siellä olisi päässyt laskemaan myös pulkkamäkeä! Hauskaa! Ja sinne tosiaan pääsi ihan suoraan hissillä hotellin aulasta!

Nurmekseen matkasimme myös hyvin pitkälti suorilta tein, ainoastaan pienen tuliaisostostelureissun teimme matkan varrella, seuraavan yön isäntäväen lapsia lahjoaksemme siis ;) Aikuisille nappasimme hotellista suihkumyssyt tuliaisiksi! Jälleen maittoi uni ipanalle autossa, matkaa ei heräämisen jälkeen enää ollut taitettavana kuin puolisen tuntia! Nurmekseen saavuttuamme taivas aukesi ja tuli ihan hillitön rankkasade! Autoakaan emme heti purkaneet, kun siinä hetkessä olisimme kastuneet, mutta eipä niitä pilviä tarvinnut kauaa sisällä paossa olla. Nurmeksessa majoittajamme olivat siis Tommin vanha työkaveri (Mika), joka on Espoosta muuttanut kotikonnuilleen naisen (Marika) perässä ja asustelevat siellä Nurmeksen keskustassa Marikan pojan Jimin (5v) sekä yhteisen tyttärensä Hiljan (10kk) kanssa. Me ei oltu noita muita ehdittykään koskaan tavata, joten oli siinä sitten tutustumista puolin ja toisin! Lisäksi heillä oli kylässä Marikan siskonpoika 2v Matias, joten Joonalla riitti leikkiseuraakin kivasti, luonnollisesti Jimillä oli ihan huippuja leluja ja sinne huoneeseen kadottuaan sitä ei paljon näkynytkään ;) Miehet lähtivät piipahtamaan eräällä toisella kaverillaan, joten me raahattiin lapset leikkipuistoilemaan. Illaksi oli tarkoitus vielä lähteä uimarantaan, mutta Matiaksen visiitti hieman venähtikin, eikä me sitten viitsitty enää iltamyöhään rantaan lähteä, kun piti saada lapset unillekin. Miehet lähtivät saunomaan, joten lasten mentyä unille jäätiin Marikan kanssa kaksistaan turisemaan, ja olipa tosi luonnollista ja helppoa jutella ihan niitä näitä siinä! Aika samanmoinen ajatus- ja arvomaailma vaikutti olevan, joten oli helppoa jutella ja aika kiisi siivillä. Puolita öin päästin Marikan unille ja lähdin vielä hetkeksi istumaan ukkojen seuraan pihalle, jonne olivat viritelleet tulet nuotiopaikalle ja käristelivät makkaroita. Eivätpähän äijätkään olleet toisiaan taas jokuseen vuoteen nähneet, joten puhuttavaa riitti heilläkin! Siinä sitten yön tunteina virisi ajatus, että josko jäisimmekin toiseksi yöksi vielä Nurmekseen, niin saisivat rauhassa fiilistellä siinä yömyöhään, kun ei tartteisi surra jo seuraavan päivän ajoja ja lähtöaikatauluja.

Nurmes viihdytti meitä siis alkuperäissuunnitelmista poiketen vielä toisenkin päivän, joten ehdimme käydä vähän ihmettelemässä kyliä pienimpien lasten päikkäreiden jälkeen. Päästiinpä myös sinne uimarannalle muurahaisten syötäväksi ja leikkipuistoon sekoittamaan sekä lasten että aikuisten päitä ties mihin härveleihin! Ihan tosi mahtava puisto siellä nimittäin oli, alue liittyi jotenkin Sokos hotelliin, mutta ilmeisesti on kuitenkin kaikille avointa, tuntui siellä uimarannalla ja leikkipuistossa nimittäin paikallisiakin olleen… Hulppea miljöö, vaan lähestyvä nukkumaanmenoaika pakotti taas jättämään leikit kesken ja palaamaan puuropöytään! Toinen ilta katseltiin kaikki aikuiset yhdessä elokuvaa ja herkuteltiin sipseillä ja limpparilla, elämän pieniä iloja kai se on suotava pienlapsiperheillekin ;) Hyvin tuntui kaikille uni maistuvan jo aika aikaisin illalla, joten seuraavana aamuna olikin sitten jo todella levännyt olo!

Matkaan se oli viihtymisestä huolimatta lähdettävä, joten hyvästien jälkeen käännettiin nokka kohti Lieksassa sijaitsevaa Pikku-Kilin elämyspihaa. Mika sitä meille suositteli ja todettiin se luontevaksi välistopiksi, Joensuuhun kun ei sinänsä ollut mikään kiirekään. Elämyspiha oli rakennettu jonnekin ihan keskelle perämetsää, mutta siellähän sitä sitten olikin tilaa! Vaaran laelta oli upeita näkymiä, eläimillä raitista ilmaa ja ulkoilumaastot hienot! Sielläkin ilmeisesti oli jotain leirintämökkimahdollisuuksia, lisäksi olisi voinut kalastaa ja savustaa lohta lammesta. Me kuitenkin tyydyttiin ”kevytversioon” paikasta ja kierreltiin katselemassa eläinaitauksia ja maisemia. Hiki valui norona auringon paahtaessa kirkkaalta taivaalta, tuulta ei ollut nimeksikään, eikä asiaa ollenkaan helpottanut Joona, joka vaati saada olla sylissä tai matkarattaiden painona, ja ne ylösalas jyrkästi poukkoilleet, pehmyestä hiekasta rakennetut tiet olivat aika tuskaista kulkea. Mutta oli se kyllä sen arvoista, niin paljon Joona tykkäsi! Ens alkuun tuntui turhauttavalta, kun eläimetkin olivat aitauksissaan paossa päivän paahdetta, lampaat ja laamat mölläsivät pikkutalleissaan, eikä luvatuista villisioista näkynyt merkkiäkään. :( Lopulta löysimme vähän innokkaampina pomppivia peuroja ja pupuja, joiden syöttäminen oli Joonasta ihan huippua! Samoin poroa ihmeteltiin ja minipossua houkuteltiin röhkimään (onnistuneesti!) kilpaa kanssamme. Parhaat elikot Joonan mielestä kuitenkin vissiin olivat jotkut käyräsarviset pässielikot, jotka taistelivat siitä, kumpaa Joona ja Tommi syöttää ruohotupoillaan! Joona ei olisi millään malttanut siitä lähteäkään eteenpäin, vaan olisi ainoastaan kököttänyt sen aitauksen edessä. Onneksi mäen päällä oli myös jättimäisiä valkoisia lehmiä, joista yksi oli erittäin seurallisella tuulella ja nautiskeli mieluusti Joonan tarjoamista voikukka-annoksista! Joona nauraa kihersi, kun lehmä lipoi pitkällä kielellään heinää ja välillä kai Joonan kättäkin, yhtään ei sitäkään pelännyt, vaikka välillä säpsähtikin märän kielen osuessa omaan käteensä.

Pääsipä Joona kiipeämään isin kanssa myös näköalatorniin äidin jäädessä tavaravahdiksi alas, sieltä oli kuulemma komeat näkymät, joista äiti pääsi osalliseksi ainoastaan kuvien kera. Loppurundille osui vielä erinäisiä kana- ja kukkoeläimiä, aaseja ja lintuja, joita ei kuitenkaan uskallettu päästää Joonaa syöttämään, että ei tuu reikää linnun nokasta. Heppoja sentään käytiin vähän paijaamassa, ne oli Joonasta niin jänniä, että tuttavuutta tehtiin ainoastaan äidin sylistä. Emuja ja strutseja, joutseniakin, nähtiin, kunnes saatiin kierros loppuun ja oli enää aika evästauolle. Väsyneinä, mutta onnellisina lähdettiin suuntaamaan kohti Joensuuta, seuraavan yömme majapaikkaa. Joensuun hotelli oli jälleen aivan kaupungin keskustassa, joten ruokapaikkaa ja viihdykettä haettiin suoraan kaupungilta. Rossossa syötiin, ja täytyy kyllä sanoa, että vaikka itsellä on ollut aikamoisia ennakkoluuloja sitä paikkaa kohtaan, niin ainakin kyseinen Rosso saa ehdottomasti täydet pisteet tämän reissun onnistumisen osalta! Pöytä saatiin isohkon leikkialueen vierestä, lastenlista oli ihan todella hyvä ja aikuisillekin löydettiin sopivat annokset! Toisin kuin täällä kotinurkilla käydessä lähes missä vaan ravintolassa, tuolla oli sama tarjoilija koko ruokailun ajan ja osasi kyllä hommansa! Ehkä sitä täytyy uskaltautua Rossoon taas toistekin syömään! Joonakin tykkäsi, söi innolla ruokaansa ja leikki todella nätisti leikkinurkkauksessa. Ruoan päälle oli hyvää aikaa käydä vielä vähän käpsyttelemässä kaupungilla, kierrettiin katselemassa vähän jokea ja palattiin kaupan kautta iltapuurohommiin hotellille. Täydet pisteet täytyy antaa myös hulppeasta huoneesta, jossa oli parveke suoraan torin ja kirkon suuntaan ja Joonan sängynkin sai näppärästi eteiseen, jolloin telkkarin katselu ei häirinnyt ipanan unta. Huone tosin taisi olla vähän paremman tason huone, sillä siellä oli myös nojatuolin, sohvan ja sohvapöydän istuskeluryhmä, eli tilaa oli normihuonetta hiukan enempi.
Iltapesujen jälkeen mä jäin laittelemaan Joonaa nukkumaan ja Tommi lähti piipahtamaan saunassa, aika pian se uni ipanan onneksi veikin, vaikka Tommi ehti palata juuri ennen kuin Joona oli syvään uneen vaipunut, ja se vähän siihen havahtui. Mä olin sopinut terassitreffit Joensuussa asuvan ystäväni Saran kanssa ysiksi, ja siihen mennessä Joonakin oli onneksi jo ihan sikeässä unessa, eikä ole tajunnut tuon taivaallistakaan äidin poistumisesta. Joonalla on reissussa tullut ihan mieletön eroahdistus, ja pari kertaa, kun Tommi on jäänyt hakemaan jotain autosta ja tullut perässä huoneeseen, on Joona saanut ihan järkyttävän ahdistuskohtauksen ja vaan itkenyt ja karannut juoksentelemaan pitkin käytäviä! Kahdesti sama alahuulenväpätys on tullut, kun ollaan Joonan kanssa oltu pois autosta (kerran bensa-asemalla taukoa pitäessä Tommi siirsi auton pois mittarikentältä ja tänään Tykkimäellä Tommi siirsi auton parkkipellolla syrjempään), Joona mun sylissä ja se on nähnyt Tommin käynnistävän auton ja liikkuvan sen muutaman metrin matkan… Uskomatonta, miten sillä voi tulla siinä sellainen itkuparku, vaikka kuitenkin on munkin sylissä ja kuinka koitan sille kertoa, että ei hätää, isi vaan siirtää autoa ja tulee ihan just meidän luokse! Voikohan tollaisia tulla ”muuten vaan” vai johtuuko ne jostain traumakokemuksesta, että Joona on säikähtänyt, että jätetään se?? :O (Enkä kyllä keksi, että se olisi koskaan joutunut sellaista kokemaan! Oisko sitten reissujännitystä, kun paikat vaihtuu?)

Mä palasin siis kuitenkin hyvissä ajoin ennen puolta yötä takas hotellille, jossa uni jälleen vei ihan salamannopeasti. Seuraavan aamun aamupala oli iiiiiihan tuskaista, Joonaa ei huvittanut syödä käytännössä mitään, sitä ei kiinnostanut istua siinä pöydässäkään ja tuntui, että meistä ei kukaan saa syödä rauhassa! Leikkialue olisi varmasti pelastanut paljon, mutta tällä kertaa sellaista ei nyt ollut saatavilla, eikä pöytään tuoduista puuhakirjoista ja värikynistäkään ollut iloa. :( Jotenkuten koitettiin vaan saada pikaisesti ahdettua omat mahamme edes puolilleen, ja jälleen kerran Tommi sitten lähti huutavan ipanan kanssa pois ruokasalista, kesken oman aamiaisensa… Onneksi sillä ei ollut kuin kahvi enää juomatta, ja sattumalta kahvikoneen päällä oli pahvikuppeja take awayta varten, joten sain vietyä Tommille kahvin huoneeseenkin. Koitettiin hillitä apinanraivoa ja lähdettiin käymään torilla ja kirkkopuiston leikkialueellakin, mutta Joonaa kiinnosti jälleen vaan ihan juoksennella päättömänä ympäriinsä. Annettiin sen sitten purkaa tarmoaan, mä lähdin pakkaamaan meidän tavaroita ja pojat jäivät vielä käymään kaupoilla täyttämässä eväsvarastoaan ja olivat ostaneet Joonalle uuden autonkin matkaviihdykkeeksi. Tommi on ihana, kun se haluaa Joonallekin tollasia kivoja lomajuttuja, kun se ei vielä niin tosta reissaamisesta ehkä ymmärrä!

Joensuun jälkeen naviin näpyteltiin mun iskän sukulaisten kotiseudut Parikkalassa, jonne ajettiin hörppäämään kahvit mun iskän serkun ja mun pikkuserkun seuraan. Kovasti oli maisemat muuttuneet, mä en oo tainnut liki kymmeneen vuoteen siellä nurkilla käydäkään! Tällä kertaa ei käyty niissä mulle kaikista rakkaimmissa maisemissa, joita olisin ehkä halunnut Joonallekin näyttää, mutta siellä ei enää asu kuin yksi mummin siskoista, jonka luokse ei viitsitty ihan tuollaiselle yllärivisiitille pistäytyä. Joona pääsi taas maistelemaan vähän marjoja suoraan luonnosta ja juoksentelemaan pitkin pihoja, olisi se uimaankin yrittänyt (siellä rannassa mä sentään oon ollut skidinä, vaan ei yhtään muistunut sekään rantasauna mieleen :( ), mutta ei nyt tällä kertaa sitten päästetty. Kovasti tuntui Joona ihastuneen myös mun pikkuserkku-Ellaan (11v), sitä se otti pihalla koko ajan kädestä kiinni ja halus kävellä yhdessä, hih! Visiitin jälkeen lähdettiin suuntaamaan kohti viimeistä yöetappia, Lappeenrantaa, jossa kohteena oli sama hotelli, kuin viime vuonnakin tämän perheemme ensimmäisellä kesälomareissulla! Nostalgiaa siis, tuleekohan tästä perinne! ;) Hotelli Lappee on kyllä äärettömän miellyttävä sekin, lisäksi siellä on todella kiva leikkinurkkaus ja mahdollisuudet biliksenkin pelaamiseen. Illalla käytiin taas kävellen pieni kaupunkikierros, mutta nälkä kurni vatsassa ja oli pakko päästä syömään – jostain syystä kaupungissa oli tunkua ja monessa keskustan ruokapaikassa oli todella paljon väkeä?! Onneksi löydettiin vahingossa hieman syrjemmästä toinen todella kiva ravintola, jossa oli pihviviikot meneillään ja aivan loistava palvelu sielläkin! Ruoka oli ihan superhyvää ja Joonakin jaksoi istua ja syödä annostaan – tälläkään kertaa tosin sitä ei kiinnostanut se lautasella lötkötellyt lohi, vaan ipana keskittyi syömään lähinnä ranskalaisiaan! Hassua, että koko reissussa ei Joonan annoksissa ollut muita perunavaihtoehtoja kuin ne ranskalaiset, vaikka luulisi Suomesta (ja etenkin itä-suomesta?) saavan muussiakin!
Mahat pullollaan taaperrettiin hotellille vielä hetkeksi leikkinurkkailemaan, puuro syötiin hotellin kahvilassa ja lopulta huoneessa uni vei pienen miehen ihan alta aikayksikön!

Viimeisen aamun kunniaksi aamupalailu oli todella tuskaista, eikä lapselle vaan yksinkertaisesti maistunut yhtään mikään! Leikkinurkka vei voiton, suuhun saatiin huijattua muutama murunen pyttipannua, pari pikkunakkia, pari vesimelonia ja haukku karjalanpiirakkaa – puuroakin hain sille kahteen kertaan, mutta tarjolla ollut ruispuuro ei Joonalle maistunut jugurtilla (Joona siis syö puuronsa jugurtilla, niin oudolta kuin se kuulostaakin! :D) eikä myöskään mun epätoivoisella yrityksellä, kun laitoin sille ison mansikkahillosilmän siihen… Eipä siinä auttanut mikään, pakkosyöttökään kun ei oikein onnistu. Huoneen luovutuksen jälkeen ajettiin auto sataman suuntaan ja käytiin katsastamassa kaikkien hehkuttamat Hiekkalinnat! Ne meidän oli tarkoitus käydä viime vuonnakin vilkaisemassa, mutta sillon ei iltasella niitä sieltä löydetty heti, ja luovutettiin – tänään selvisi, että vuosi sitten oltaisiin linnoille päädytty, jos olisi kävelty n. 100m pidemmälle! :D Kuinka ollakaan, hiekkalinnoilla oli vaikka mitä puuhaa ja kojua, Joona parkkeerasi heti alkuunsa jättiläismäiselle hiekkalaatikolle, jossa oli tuhottoman paljon ihania hiekkaleluja! Puolisen tuntia se siinä kai touhusi lelujen kanssa ennen kyllästymistä, harvoin hiekkalaatikko niin kauaa innostaa kerrallaan! Löytyihän sieltä myös ilmainen pikkuruinen sähköjuna ja keinukarusellikin, ja juu-u, luit oikein, ILMAINEN! Juna oli Joonan mielestä ihan hitti, se olisi varmaan istunut siinä puol päivää! Polleana se istuskeli etupenkillä ja paineli junan äänitorvea, ei yhtään edes yrittänyt hypätä kesken kaiken kyydistä pois! Ihana ipana! Huuto tuli ainoastaan kun nostettiin pois kyydistä ja tehtiin seuraaville tilaa, se ei olisi Joonalle sopinut ollenkaan! Lopulta ipanakin oli jo sen verran väsynyt, että päätimme vilkuttaa heiheit Lappeenrannallekin ja kääntää auton nokan kohti kotia, tosin Tykkimäen kautta!

Tykkimäellä oli noin tuhat ja miljoona muutakin, mikä ei tosin yllättänyt, kun päivä oli aurinkoisen kuuma ja sunnuntaikin vielä… Laitteisiin ei tällä kertaa Joonaa laitettu, tuntui ryöstöhintaiselta ostaa 5e/kpl hintaisia laitelippuja lastenlaitteisiin!! Joona ei vielä edes osannut vaatia, vaan kaikista jännimmät isojen hulivililaitteet olisi olleet mageita, mutta niihinhän tuolla ei onneksi vielä ole hetkeen asiaa ;) Nauratti kyllä, että monessa yksinistuttavassa lastenlaitteessa oli pituusraja 90cm, jonka puolesta Joona olisi niihin jo päässyt, mutta ei se kyllä vielä olisi osannut niissä edes olla :D Tästä sen kai taas huomaa, että pitkä poikahan tuo on, ei voi minkään! Käytiin myös vähän katselemassa eläinalueella taas lampaita ja possuja, kanat ja poni ei tällä kertaa kiinnostaneet yhtään, tosin nepä siellä kovin flegmaattisena vaan köllivät kuumuudessa ja ihmishälinässä. :( Joonan laitehuvittelut ei kuitenkaan ihan nolliin jääneet, vaan pääsi se kahdesti sellaiseen kolikkoautoon, mitä markettien eteisissäkin on, ja laitettiinpa ihan jopa rahaa sisään, että saatiin ne liikkeelle! 2e panostuksella saatiin Joonalle hyvä mieli, eikä tarvinnut jonotella niihin laitteisiin. :) Parin tunnin jälkeen oltiinkin jo valmiita suuntaamaan takas autolle ja ajelemaan kotiin, Joona ei suostunut syömään mitään Tykkimäelläkään, joten tiedettiin sen nälän tulevan ennen pitkää! Ja niinhän siinä sitten kävi, että ajomatka Kouvolasta kotiin oli koko reissun tuskaisin, Joona kiukkus takapenkillä ja vaati jatkuvaa viihdytystä, välillä hellyin jo antamaan sille maitoakin sekä vähän rusinoita ja cheerioseja, että ei ihan tartteis nälkäänsä huutaa. Vaan selvittiinpä siitäkin, ehkä jonain päivänä tuo kapina vielä tajuaa, että sillon se on syötävä, kun ruokaa on nenän edessä! Kotonakaan sille ei kyllä ruoka maistunut ennen iltapuuroa, vaikka monesti kysyin, että tuleeko syömään! Ehkä se oli Joonastakin ihan kivaa palata kotiin omien lelujen ääreen, sillä Tommi sai purkaa auton ja lähteä kauppaan ilman protestihuutoja, eikä Joona pyörinyt munkaan edessä kun laittelin pyykkiä ja purin meidän matkatavaroita!

Kaiken kaikkiaan reissussa sitten meni 7 vuorokautta ja matkaa tuli auton mittariin 1433.7km lisää ajoa. Pääsääntöisesti Joona oli ihan huippuhyvää matkaseuraa ja kaikki meni aika mallikkaasti, vaikka toki aina poissa kotoa ne turhautumiset eskaloituu sitten vielä… Mutta tästä selvittiin ja seuraavaan lomaan on kuitenkin vielä vuosi ;) Kuvasatoa vähän myöhemmin!

Kesäjuttuja

Tännekin voisi yhtä ja toista kai koittaa välillä naputella, mutta jotenkin ei oo tuntunut olevan mitään tähdellistä kerrottavaa silloin, kun on aikaa, ja silloin kun jotain voisi kirjoittaa, niin aikaa ei vain tunnu olevan.

Jälleen tämäkin kesä on startattu ihan kunnolla ja hellettä tuntuu riittävän! Meidän perheessä oikeastaan kukaan ei niin välittäis näin kuumista ilmoista... Tommia ei kai muuten haittaisi, mutta niillä töissä sitten tulee kuulemma niin älyttömän kuuma ja hiostava siitä ilmastosta, että ei työnteosta tuu sitten yhtään mitään!
Tälle kesälle lisäks on päänvaivaa aiheuttanut jatkuvat varoittelut uv-kertointen korkeudesta, onpa jopa suositeltu, ettei pienten lasten annettaisi leikkiä ulkosalla päivän tukalimpina hetkinä! Me ollaan kyllä oltu ulkonakin, mutta varjossahan Joona ei sitten suostu pysymään enää millään... alkukesästä pyrittiin pitämään pitkälahkeisia ja -hihaisia ohkasia vaatteita, mutta lopulta siitäkään ei tullut enää mitään, joten otettiin suosiolla ihan vaan kesäkledjut käyttöön. Joonan nahka ei oo vielä onneks kertaakaan kärtsännyt, ihanaa! Liekö kiitos huolellisten rasvausten vai oisko tuon valkonahkaisen ihossa sittenkin enempi isin "geenejä" (Tommi on ärsyttävä, se ei pala juuri koskaan!), mun iho kun on samoista rasvamääristä huolimatta hyvinkin punainen... Pahasti en kyllä onneks oo itsekään kärtsännyt, eipä oo tullut istuskeltua tunti tolkulla paahteessa, vaan ulkoilut tuon taaperon kanssa on jokseenkin olleet rajoitettuja.

Juhannus päästiin viettämään ihan lapsiperheiden malliin! Mun kummipoika perheineen (niiden esikoinen on Joonaa viikon nuorempi) tuli viettämään juhannusta meidän seuraksi mökille, ja oli kyllä ihanaa katsella miten Joona ja Bestis nauttivat toistensa seurasta! Vedettiin aidatkin kiinni ja mukana ollut hauvakin sai juoksennella vapaasti ympäriinsä! Syötiin itsemme ähkyyn useampaan otteeseen ja elämä oli aika nautinnollista, huolimatta kahdesta uhmaikäisestä, yhdestä vauvasta ja välillä piinanneista vesisateista ;) Isot pojat leikkivät monesti kuravaatteet päällä, nurtsipihalla kun tuo kuivaminen sateen jälkeen kestää haasteellisen kauan... Menoa kuravaatteet eivät haitanneet kuitenkaan! Vieraiden piti alunperin olla vaan yksi yö, mutta heilläpä olikin niin viihtyisää ja lapsetkin nauttivat, niin saatiin pitää heidät seuranamme koko juhannuksen verran!
Nukkumissysteemit olivat vähän haastavia, Joona kun oli ekana yönä sitä mieltä, ettei aamulla suostu nukkumaan.. Me tietysti Tommin kanssa oltiin valvottu saunalla johonkin puol neljään, vaikka muut olivat kaikonneet jo aikoja aiemmin unille... Joonan herääminen joskus kai ennen kuutta oli sitten ehkä maailman hirvein ylläri! Tommi nous antamaan sille vähän maitoa, mutta ei kelvannut, laps vaan huus ja huus ja huus... halus ulos, mutta ei halunnutkaan ja mikään ei kelvannut. Lopulta Tommi päätti vetää itselleen ja ipanalle vaatteet päälle ja lähteä tihkusateeseen ulos, jotta muut mökissä nukkuvat sais jatkaa uniaan. Luojan kiitos se kirkuminen ei herättänyt myös mökin toisessa päässä nukkuvia, mä itse tietysti olin koko sen episodin myös hereillä ja vielä joku hetki sen jälkeenkin pyörin ja arvoin, et pitäiskö mun vaan itse nousta ja käydä käskemässä Tommi unille... Mut herätettiin sitten puolilta päivin ja oli vähän hölmistynyt olo :D
Toka yö meni jo onneks kivuttomasti ja pian sunnuntaina sitten vieraat lähtivätkin, näki selvästi Joonasta, kuinka omituista olikin olla taas ilman leikkiseuraa ja ilman sitä seurana pyörinyttä kultasta noutajaa! (Ja oli kyllä onni, että oli koira tuolla, ja just se nimenomainen yksilö. Joona on aiemmin päässyt tutustumaan niin rajatusti eläimiin, mutta nyt tätä haukkua uskals tutkailujen jälkeen itsekin lähestyä ja silitellä ja halia. Muiden koirien kanssa Joona on osoittanut kiinnostusta, mutta sitten kuitenkin "pelännyt" liikaa, kun koira onkin yrittänyt tulla tutustumaan...)

Kesälomareissuja tässä ei oo vielä ehditty tekemään, Tommi kun aloittaa lomansa vasta tossa ens viikolla. Sitten ois tarkoitus tehdä jotain, ainakin itäiseen Suomeen ois tarkoitus suunnata jne. Itse en haluis tehdä liian tarkkoja matkasuunnitelmia, mutta meidän on mentävä ehkä niiden kaupunkien mukaan, joissa on tarjolla hotelli, josta saa henkilökunta-alet... Hassua, että henksualehintaisilla hotelleilla säästää niin paljon, kun taas itse oisin jopa ehkä halunnut vaan katella leirintäaluemajoituksia, mutta ne on nykyään ihan tuskaisen kalliita useassa paikassa - ja kovin kovin loppuunmyytyjäkin näin heinäkuussa! :O Noh, katsotaan mihin mennään, paljon riippuu myös siitä, kuinka paljon Joona jaksaa istuskella autossa! Itsellä kiinnostais kuitenkin käydä mun maalaissukujuurilla iskän puolen sukulaisilla, niillä nurkilla, missä itsekin muutamat kesäpäivät tullut vietettyä!

Tossa viime viikonloppuna päästiin kokeilemaan myös sitä, mitä elämä ois kahden taaperon vanhempina. Yks mun mammakavereista on saamassa elokuussa toisen, ja luvattiin ottaa niiden esikoistyttönen meille iltapäivähoitoon, jotta saavat laitettua juttuja uudelle tulokkaalle kuntoon. Onneks tää kyseinen pikkuneiti on kylässä varmasti yks helpoimmista tapauksista, ei tullut itkun itkua edes siitä, kun vanhemmat vilkuttivat ovella heiheit tai kun oli aika käydä päiväunille! Joona luonnollisesti riehui ja kränttyili senkin edestä, että oli ihan kiva, kun Tommi oli apukäsinä... Ainoa haasteenpaikka ois voinut olla just päikkäreille laitto, hoitoneiti kun ei nuku kuin sisällä ja Joona ainoastaan ulkona. Lopulta sekin ois varmasti sujunut, tyttöselle riitti pelkästään vieminen pinnasänkyyn tutin kanssa ja Joonaa vähän partsilla saa kiikuttaa vaunuissa. Muuten päivä sujui ripeästi, tosin molemmat olisivat hirveästi halunneet istua tietysti just sen sylissä, johon toinen oli kiivennyt... Näemmä myös puoltoistavuotias osaa valkata leikkiseuransa, ja ilmeisesti just nyt tässä ikäkaudessa ei sitten ollenkaan sovi leikkiä tyttö ja poika keskenään :D Niinpä ipanat leikki sitten eri puolilla huonetta, mitä nyt välillä suuttuivat, kun toinen tuli viemään just sen parhaan leluauton, jolla toinen oli leikkimässä...

No mutta juu. Sellaista kai tänne pääasiallisesti! Seuraava iso etappi olis luopua tutista, nyt päätettiin ihan tietoisesti rajoittaa sitä päiväkäytössä. Eli kohta lähtee sekin helpotus! Annettiin vielä sen verran aikaa, että saadaan tuo autoloma vietettyä, koska autossa se tutti saattaa pelastaa paljon ;) Pian sitten on aika luopua kokonaan! Ja samoin pitäis luopua tuttipulloista ja ruveta tosissaan miettimään sitä ison pojan sänkyä!