Vihdoin ja viimein niitä kuulumisia!

Hupsista keikkaa, pienimuotoinen päivityskatkoshan se tässä on tullut!

Taisin lupailla viimeksi kuulumisia tuossa kesännurkilla, mutta kesäpä oli ja meni, ja näin ollaan taas jo joulukuussa!

Aika on mennyt kuin siivillä, osittain ehkä siitä johtuen, että ensin kesällä lomailtiin ihan koko poppoo oikein perusteellisesti, sitten elokuussa kun palailtiin arkeen, niin mulla alkoi työnhakuruljanssi ja Tommi ottikin kotivastuun. Tästä meidän jaosta kun kertoo ihmisille, niin aika moni on hyvin ihmeissään, että ihanko oikeasti isäihminen aikoo olla kotona taaperon kanssa vuoden! Vaan kyllä, ihan aidosti ja oikeasti! Musta se on ihan äärettömän hienoa, että meillä on tähän ollut nyt tän tokan ipanan kohdalla taloudelliset mahdollisuudet, kiitos vuorotteluvapaakuvioiden. Joku hyvä syy siihen, että miksi luoda sitä uraa ennen lastenhankintaa ;)

Mitähän kertoisin meidän kesästä? Joonallekin mahdollistettiin pitkä ihana kesäloma, joten meillä oli oikeasti aikaa. Lopultahan me nyt ei mitään ihmeellisyyksiä tehty, mutta nautiskeltiin siitä rauhaisasta yhteiselosta, niin mökillä, tienpäällä kuin kotonakin. Isona asiana tietysti heti kesäkuussa meidän Saanan yksivuotissynttärit! Hitsi vie, nyt puoli vuotta myöhemmin tuntuu, että siitähän on jo aivan ikuisuus! Kaverisynttäreitä luonnollisesti ei vielä pidetty, vaan synttärit juhlistettiin ihan perinteisesti perheen ja kummien kesken. Sillähän olikin sitten ihana polkaista kesä käyntiin, haudata vauvavuosi taakse ja toivottaa tervetulleeksi touhukas pikkutaapero! Saanahan oppi kyllä kävelemään jo aiemmin, ihan niinkuin edellisessä kirjoituksessa kerroinkin. Kesäkuussa kävely oli jo oikein vakaata, ja olipahan neitokaisen pakko tsempata myös hyppelehtimisessä. Kiipeilyjuttuja unohtamatta! Mieletöntä seurata tätä toista painosta geenipoolistamme, miten erilainen tyyppi se onkaan kuin ensimmäinen! Saanalla on julmetun paljon temperamenttia, ja se on kyllä sitä aina osoittanut, mutta ekan vuoden täytyttyä siitä on alkanut huomata, että se ihan oikeesti tahtomalla tahtoo asioita. On sen kanssa oltu välillä jo helisemässäkin, mutta toistaiseksi tuntuu, että nuo tunteenpurkauksetkin on helpompia kestää, kuin Joonan kanssa aikanaa. Saana on myös tsempannut ihan eri tavalla tuossa puheentuottamisessa. Kesän aikana sille alkoi ensimmäisiä sanoja ilmestyä, oppi sanomaan Auto, Kukka, Kakka, Kuka, Nenä, Pää, "Koia" (eli koira) ja "Kiia" (eli kirja). Naurettiinkin, että hän on kovin K-kirjain orientoitunut!

Eksyin aiheesta, koska kesästähän meidän piti puhua! Meillä oli aika ihana kesä - ainakin näin jälkikäteen muisteltuna! Molempien lasten kanssa on yritetty puuhastella kivoja juttuja; käyty tapaamassa kavereita, vietetty aikaa puistoissa ja uimarannoilla. Budjetti me pyrittiin pitämään kesällä aika paljon maltillisempana kuin aiempina vuosina, mutta onneksi sattuman kautta löytyi sellainen hyvä budjettiratkaisu. Naapurinrouvallamme oli ilmaisia lippuja Muumimaailmaan, joka nyt tietysti on monen tämänikäisen suosikkikohteita. Meillähän ei Joona hirveästi kyseistä paikkaa fanittanut, joten maksullisesti emme olisi varmasti sinne menneet, mutta ilmaisliput otettiin riemulla vastaan. Päätettiin sitten varata samalla pari hotelliyötä kylpylähotelli Edenistä, koska Joona oli toivonut pääsevänsä sinne uudestaan. Vaikka harmittavasti tuo Saanan tahtoikä ja Joonalla joku omituinen uuden uhman kausi nosti päätään, niin oli näiden kahden kanssa silti aika kiva reissata. Saana nukkuu onneksi päiväunensa missä vaan, joten reissunpäällä pärjää, kunhan on vaan rattaat matkassa! Yksi päivä vietettiin sitten siellä Naantalissa Muumimaailmaillen, ja samanlaista "läpijuoksuahan" se taas oli. Ei malta Joona juurikaan paikkoja tutkia ja katsella, vaan on hirveä kiire eteenpäin. Ehdittiin siellä vähän veneitä uittaa, parit hahmot halia ja hiekassa rakentaa. Lisäksi käytiin Joonan kanssa tutkimassa Muumitalo sisältä, mutta siellä oli kyllä niin superkuuma etenkin yläkerrassa, ettei haitannut hirveästi, kun Joona puski sielläkin menemään huoneesta toiseen.
Turku-reissun yhteyteen olin ehdottanut retkeä Turun linnaan. Se oli meidän porukalle oikein nappivalinta! Toki sitä hieman haittasi tuo rattaattomuus, koska niin hyvin Saana ei vielä kävele, että olisi siellä pärjännyt. Meillä oli kyllä Manduca-matkassa, mutta jostain syystä Tommi päätyi kantamaan Saanaa sylissään koko ajan. Minä taas toimin kameravastaavana, joten reissulta on kyllä miljoona kuvaa! :)
Kylpylä tais olla kuitenkin koko perheen suuri suosikki, ja siellä kyllä vietettiin aika paljon aikaa. Mä olin pääasiassa Saanan kanssa, Tommi ja Joona hurjasteli kuulemma myös niissä K8-vesiliukumäissä! Jaiks! :) Äitin sydän tietysti pamppaili tarinaa kuultuani, mutta hienostihan siellä oli mennyt. Onneks noi isit uskaltaa aina välillä tehdä vähän semmoistakin, mitä hannariäidit ei ;)

Turku-reissun lisäks tehtiin päiväreissuja. Linnanmäellä käytiin useampaan otteeseen, ihan jo senkin takia, että siellä oli ilmaisista laitteista iloa! Joona olis kyllä kovasti halunnut kokeilemaan yhtä ja toista, mutta nyt linjattiin, että pysytellään vielä niissä ilmaisissa. Saanakin pääsi joihinkin matkaan, ja sekin kyllä näytti nauttivan vauhdinhurmasta. Äitin murut! Mä oon ite aina rakastanut mahdollisimman kovaa pyöritteleviä ja vispaavia laitteita! Tosin nyt täytyy ikäväkseni myöntää, ettei mun polla enää tunnu näiden raskauksien (vai ikävuosien??) myötä enää niin hirveesti kestävän. Yhyy, mitä jos mäkään en enää 10v päästä uskalla mennä mihkään härveleihin noiden kanssa! :)

Myös Puuhamaa valloitettiin, ja täytyy kyllä sitäkin hehkuttaa! Se paikka on niin huippu! Ite siellä penskana monet kerrat käynyt, ja vaikka sitä nykyään jotenkin vähätellään ja tunnutaan karttavan, niin täytyy kyllä sanoa, että meidän porukalle se on aivan täydellinen kesälomakohde! Niin paljon kaikkea puuhaa löytyi molemmille, että siellä ois kyllä taas kulunut vaikka se toinenkin päivä! Ja jälleen kerran kärryt pelastivat koko reissun, sillä välillä Saana veteli unosiaan ja välillä puuhas matkassa. En malta odottaa ens kesää, kun Saanakin jo pääsee ihan eri tavalla moneen puuhaan mukaan! :)
Moottorilaitteet tietysti on Puuhamaassa Joonan suosikkeja, ja vaikka ikää ei ollut kuin se 4v niin pituutensa puolesta se pääsi jo vaikka ja mihin! Toisiin laitteisiin pääsi sistten aikuinenkin matkaan, mutta monessa kundi kävi rohkeasti ihan itsekseen. On kyllä niin upeeta nähdä, miten Joona on rohkaistunut aivan hurjasti tässä vuoden aikana! En tiedä, onko se isoveljeys vai mikä, mutta se meidän arkaileva pieni poika on vaihtunut sellaiseen reippaasti ja ennakkoluulottomasti uusia asioita kokeilevaan kundiin! Toki se nyt ei oo vieläkään mikään rämäpää, vaan edelleen aika harkitsevainen, mutta aivan huima muutos, ja mun mielestä ehdottomasti vain positiivisempaan suuntaan!

Kesällä ehdittiin myös mökkeillä, niin mun iskän kuin Tommin vanhempienkin mökillä, jälkimmäisessä meillä oli taas kunnia saada mun kummipoika perheineen juhannusvieraaksikin. Noi kaveriperheiden kesken toteutetut mökkireissut on kyllä niin kultaa! Voi että! Yks kesän jotenkin rakkain mökkimuisto on kyllä meidän iskän mökiltä, kun Joona oli saanut ihan elämänsä ekan ongen. Vaarin kanssa ne sitten lähtivät kalaan ja sitä kalaahan tuli! Mikälie aloitteijan tuuri oli matkassa, mutta niin se poika vaan veti sitä fisua ylös sieltä jonkasta jatkuvaan tahtiin. Pieniä sinttejähän ne oli, mutta tuli sieltä sitten jossain vaiheessa syötäväkskin asti. Vaarin kanssa Joona sitten puuhasteli savustuspöntön kanssa ja savusti ahvenia - ja ai miten maireaa poikaa ne oli molemmat nauttiessaan toistensa seurasta! Jotenkin sitä unohtaa nauttia noista sukulaisista, kun ne asuu kuitenkin niin lähellä, että ei olis edes hankala käydä (tosin sinne ruutujen toisille puolin, että saa meilläkin tulla käymään! ;)). Kovasti tärkeitähän nää lapset isovanhemmilleen on, ja kyllä mulle ainakin tulee jotenkin ihan mielettömän hyvä fiilis katsella niitä yhdessä puuhastelemassa, niin vaarin kuin mummin, mummon tai papankin kanssa!

Nyt tietysti tän muuttuneen kotitilanteen takia on vähän hankalampi vaalia noita sosiaalisia suhteita, mulla kun meni alkusyksy työhaastatteluissa ravaten ja keikkatöitä tehden, siinä ei hirveesti uskaltanut kyläilyjä sopia, kun toivoi tietysti aina joko haastattelua tai keikkavuoroa päiville. Nyt tilanteen pitäis olla vähän stabiloitunut, kun oon ainakin toukokuun loppuun nyt eräässä pk-seudulla sijaitsevassa lastenkodissa. No, onneksi pian tulee joulu ja sitten toivottavasti ehditään hiljentyä perheenkin pariin! Mua vähän kyllä jännää, koska tulossa on ensimmäinen joulu nyt lasten kanssa sillain, että meille tulee ihan oikea Joulupukki kylään! Iiik!! Lisäksi mun äiti kutsui mun appivanhemmat viettämään jouluaattoa meidän kanssa, eli tuvassa on taas enempi tunnelmaa. Musta ois niin ihanaa, että mulla ois niin iso koti, että voisin itse toimia emäntänä jouluaattona! Ehkä sitten jonain vuonna, kun ollaan rikkaita asunnonomistajia ;)

Ipanat on tietysti kasvaneet myös tämän päivityksettömän puolen vuoden aikana ihan hirmuisesti. Neuvolassakin ehdittiin jo molempien kanssa käydä, "määräaikaiskatsastuksissa" niinku Tommi asian ilmaisee. Ihan fyysistä mittaa on myös tullut molemmille; Joonan kohdalla kirjattiin 5v neuvolasta pituutta 122.5cm ja painoa 26kg, Saanalle taas 1.5v ikään merkattiin 85,8cm ja 12kg. Aikamoisia viikinkivauvojahan ne todella ovat! <3 p="">
Puheenpartta löytyy nyt 1.5-vuotiaana jo huimasti enemmän! Oon Tommille naljaillut, että ilmeisesti Saanan on ollut pakko opetella puhumaan, jotta isi ymmärtää ;) Tai sitten iskä on vaan ollut parempi puheenopettaja kuin minä :) Saanalla meni muuten todella pitkään, ennenkuin oppi/alkoi sanomaan Äiti! Ischi oli varmaan myös ekojen kymmenen sanan joukossa, mutta Äiti-sanaa saatiin ootella. Nyt tyttö osaa ilmaista tahtoaan aika kivasti jo sanallisesti (mitähän sillä ois, varmaan viitisenkymmentä sanaa, ihan suht selkeitäkin, ja osa tulee kahden-kolmen sanan rykelmissä, mutta mä miellän ne enempi opituis "pitkiksi sanoiksi" kuin lauseiksi, koska ne on aina samanlaisia "Nyt mennään" tai "Anna pois" "Älä ota", ja sitä kun tukee sitten se fyysinen ilmaisu, niin kyllähän ton tötterön kanssa pystyy jo toimimaan! Aika ihanasti myös sisarustenkeskeiset leikit alkaneet sujua, ja voi miten paljon meidän kaksi pientä pampulaa toisiaan rakastavatkaan! Välillä ihan sydän sulana katson niiden halipusutteluja, sitä, kun Saana pyytää itse päästä Joonan syliin tai kun Joona tulee kysymään, että tulisko Saana syliin. En kestä, ne on niin ihania! Lapset myös siirrettiin samaan huoneeseen nukkumaan, ja me eläteltiin tietysti toiveita, että saatais ne synkronoitua samanlaiseen päivärytmiin. Vaan ei niin ei! Ovat sen verran yö ja päivä, kesä ja talvi tai mitä ikinä vastakohtia sitä keksiikään, että eihän ne edes rytmiltään pysy samassa. Saana herää aamulla aikaisin, kesävaloisalla mielellään jo ennen sitä kuuluisaa kukonlaulua, mutta Joona taas haluaisi iltavirrkuilla myöhään yöhön, jopa keskiyölle saakka. Hieman on haastava kombo! Nyt ihan satunnaisesti on muutamana kertana saatu vähän vedätettyä Saanan uniaikaa lähemmäs ysiä (aiemmin kun se oli jo kasilta valmista kauraa yöpuulle) ja toisaalta Joonalta hilattua sitä sieltä päälle ysistä aiemmas, niin on saatu ne jopa samaan aikaan sänkyihinsä ja luettu molemmille iltasadut. Meillä oli pitkään se ongelma, että Joona nukkui päiväkodissa aina päiväunet. Se nukahti sinne päivälevon aikaan, ja koska samassa nukkarissa oli niitä herkkäunisia pieniä, niin ei hennottu edes ehdottaa, että sieltä pitäisi käydä Joonaa herättelemässä. Nyt sitten ilmeni, että siellä on toinenkin samanikäinen poika, joka nukahtaa herkästi päikkäreille ja sitten valvoo puolille öin, joten maailman ihanimmat hoitotädit laittoivaat tuulemaan; Joonan ryhmiksen nukkareissa on nyt toisessa kaikki pienet ja toisessa isot! Tarkoittaa sitä, että jos nämä viskarit sinne nukahtaa, niin niitä on helpompi käydä herättelemässä. Joona ei tosin myöskään oo välttämättä nyt enää nukahtanut sinne, ja se on kyllä huomattavasti helpottanut iltapuuhia! Jipppii!

Hissuksiin aletaan meillä siis rauhoittua kohti joulua. Mun aivot alkaa nyt olla tältä yöltä jo aivan narikassa (oon jo kaks edellistä yövuoroa luvannut, että mä päivitän blogia, mutta kappas vaan, enpä oo saanut aikaiseksi!) joten lienee parempi taputella tämä teksti. Kukaties ja toivottavasti seruaava päivitys lävähtää eetteriin jo hieman paljon aiemmin kuin ensi kesänä, mutta nähtäväksi nää! Niitä kuvia nyt ainakin olisi ihana tietysti jakaa teidän kanssanne jo vähän aiemmin! :) Jos en ennen joulua kirjoita, niin oikein rauhallista ja ihanaa joulunaikaa kaikille! Me joulunlapset tästä nautitaan jo täysin rinnoin, kun enää ei tarvitse piilotella jouluhypetystä!