RV 28

Kahdeskymmenesyhdeksäs raskausviikko alkoi tänään, nyt ollaan jo pitkällä! Viimeinen raskauskolmannes, ja sen kyllä hetkittäin huomaa.

Toisina päivinä olisi energiaa vaikka millä mitalla, sähellän yhtä ja toista ja saan asioita aikaiseksi. Sitten illalla huomaa, että oon oikeasti ihan poikki ja vauvakin jaksaa vasta iltasella kunnolla potkia - eihän sekään parka saa kunnolla lepoa, kun minä höösään ympäriinsä!

Istuminen ja kyljellään nukkuminen vie vauvalta nykyään kovasti tilaa, minkä huomaa kyllä hetkittäin, kun tulee sitten monoa vallan railakasti. Ja minä annan jo nyt periksi! Tosin toinen tuolla niin pienessä kippurassa joutuu kökkimään, että ahistaa itseä ajatuskin, ja pakkohan sitä sen olo- ja elintilaa on saada ees omilla asennoilla vähän suurennettua.

Tänään mulla on kalenteri tyhjänä, ihan vapaapäivä! Kyllä tulee hyvään paikkaan, tän viikon juoksentelut kun on alkaneet tuntua inhottavina särkyinä ja kolotuksina. Tilannetta ei oo auttanu yhtään se, että mun yöt on alkaneet olee aika rakoilevia. Sen ajan, ku nukun, nukun tosi sikeesti, enkä huomaa ollenkaan, vaikka vauva mekastaisikin. Sit ku on noustava veskireissulle, niin vauva aivan takuuvarmasti herää kanssa! Ihan vakioksi on muodostunut viiden-puol kuuden väliin osuva vessareissu, jonka jälkeen ei todellakaan ole puhettakana siitä, että uni heti tulisi. Eilen aamulla kääntelin viiden jälkeen pari tuntia kylkeäni, sitten luovutin ja aloin katsella telkkaria ja söin vähän aamupalaa. Ysiltä sitten uni alkoi maistua, ja onneksi oli mahdollisuus vetää siinä välissä vielä parin tunnin päikkärit!

Mä haluaisin päästä jonneki tsekkaamaan vauvan kokoarvion. Ei se voi olla kovin iso, koska mun sf-mitat on ollu sen verran maltillisia. Enemmänkin mulla on välillä pelko, että onko beibe liiankin PIENI! Onhan tässä vielä aikaa ja maha ehtii kyllä kasvaa (kun nyt se on vetänyt itsensä ääritilaan pituus- ja leveyssuunnassa) ulospäinkin. Eikä mua oo kyllä yhtään haitannut, koska oon vielä pitkälti vanhoilla paidoilla pärjäillyt. Jos tästä vielä kasvetaan paljonkin, niin vaatteethan loppuvat kesken...

Kunpa nyt saisi vain talvivaatteet kauppoihin myös mammaosastoille, niin voisi olla jotain toivoa löytää päällepantavaa :)

Voi ihana vauva, äidin kulta! Potkii taas niin kovin, että vatsa vaan heiluu puolelta toiselle. Oli äsken pakko mennä tonne sängyn päälle köllimään ja naureskelemaan vatsalle, kun vauva potkutteli sen verran kovaa, ettei oikein istuminen tuntunut kivalta.

Me myös leikitään usein yhdessä, jos vauva on riittävän virkeällä tuulella. Vuorotellen kopsutellaan ja tökitään toisillemme, morsetusta selkeästi. Taitaa tulla meidän kölliäisestä fiksu poika näillä opein ;)

Mulla starttas tänään viimeinen viikko töissä, sunnuntaihin asti olis puurrettava. Sitten voi taas ottaa vähän lööbimmän asenteen elämään, kunhan nyt vähän opintoja törkkii eteenpäin.

Aamulla oli neuvolalääkäri, kaikki oli kunnossa. Hemoglobiinit noussut vähän, nyt taas jo 137! Ei siis tarvii rautakuureja nautiskella :) Verenpaineet on ollu pitkään aika alhaset, tänään 109/82. Kuitenkin jo sen verran, että jaksan taas ihan hyvin, enkä meinaa pökrätä jokaisella askeleella. Lääkärintarkastuksessa kohtasin ehkä maailman inhottavimman lääkärin, tuli todella paha mieli siitä. Se ei oikein sanonut mitään, eikä se meinannut ymmärtää mitä koitin selittää. Itänaapurista selkeästi oli, mutta ois nyt voinut kuvitella, että silti ihan suomeks voidaan asioida... Nyt jäi vähän vaillinainen olo.
Kaikenlisäksi se kysy multa varmaan miljoona kertaa, että syönkö mä nyt ihan julmetusti ja isoja annoksia, tai vähintäänkin makeaa ihan koko ajan! Herraisä, mulla on paino edelleen 400g miinuksella lähtöpainosta! Eikai se ole merkki siitä, että ylisyön??

Kotiin päästessä olin ihan surkuna ja vaan itkeskelin, yleensä neuvoloiden jälkeen on ollut hyvä mieli. Nyt ei hymyilyttänyt edes sydänäänten kuuntelu, kun se lääkäri oli niin tyhmä. Kaikenlisäks se oli niin kovakouranen, etten yhtään ihmettele, vaikka olisi alavatsa täynnä mustelmia sen rusentelun jäljiltä. Sattuu edelleen ihan mielettömästi, vaikka tästä on jo melkein viis tuntia aikaa!

Kohta lellin vauvaa kinkkukiusauksella, ja sitten lähdetäänkin polkasemaan tää viimoinen työviikko käyntiin :)

TJ 100!

Päivät lyhenee, huomiseen startataan jäljelläoleviin päiviin enää kaksinumeroisen luvun turvin!

Mä olen nyt eilisen ja tän päivän sit viettänyt saikulla, vaikka tuntuukin ihan hölmöltä, kun periaatteessa oisin työkykyinen. Verenpaineet on laskenu iloisesti, hurjinta oli tän aamuinen 92/66, kun normaalit lukemat pyörii kuitenkin tuolla n. 116/82 tietämillä! Nyt pitäis sit taas tehokuuritella salmiakkia, jos sais vielä töissä oltua ensi viikon sunnuntaille saakka.

Tommin piti hakea mulle postista tänään paketti, jossa olis uudet rintsikat, äippäfarkut ja tukivyö, joiden avulla oon päättänyt jaksaa loppuun asti. Selkä- ja nivusvaivat on ollut aika mahdottomia, yöllä herätessä ja kylkeä kääntäessä oon melkein valmis itkemään, saatikka jos pitää vessaan asti nousta! Se kipu on ihan mahdoton! Tähän iloon kun lisää nyt lähes joka yö vierailulla olleet krampit ja suonenvedot jaloissa, niin ei moro... Tokihan mä tiesin, että vaivoja ja vaikerruksia tästä 9kk taipaleesta tulee, mutta täytyy kyllä myöntää, et nyt täysillä symppaan kaikkia äiti-tyyppejä, jotka tän jakson läpikäy! Ehkä tää on testaamista, et kuinka sitä tuleekaan sit toimeen uhmaikäisen ja murrosikäisen kanssa ;)

Postista piti vielä kirjoittaa sekin, että aamulla kotiin kannetun postin mukana tuli myös toinen saapumisilmoitus, joka on kyllä ihan pakko saada heti kotiin! Nimittäin meidän ÄITIYSPAKKAUS! En malttais odottaa, että pääsen hypistelemään niitä kaikkia pieniä asioita, mitä siellä pakkauksessa on! Voi ihanaa, ihanaa!

Nyt alkaa olemaan vaatetta pienelle ja vähän kasvamaankin päässeelle vauvalle, on sänky, on vaunut. Äiti haki mut eilen töistä ja toi kotiin (ja nauroi mun ankkakävelylle, höh) ja samalla meille muutti tuo turvakaukalo! Yhdessä sitä Tommin kanssa illalla käänneltiin ja väänneltiin, että osataan sitten vauva turvallisesti köyttää ja opettaa automatkustamiseen. Nostin mä sitten nallenkin istumaan tonne ja meistä molemmat vähän heilutteli tota ikäänkuin sitteriä ;) Alkaa vauvanodotuksen jännitykset näkyä Tommissakin päivä päivältä enemmän!

Sain varattua myös ajan sokerirasitukseen, joka kylläkin on vasta tän kuun lopulla. Yäk, ei kiinnostais, mutta pakko kai se on... Se vaan menee mulla kyllä rv 28+4, eli just hintsulleen siihen, mitä Espoon neuvolat tahtoo! Kun muistaakseni se pitäis tehdä viikoilla 24-28...

Nyt taidan vaan jäädä odottelemaan Tommia saapuvaksi kotiin, että päästään sinne postiin!