Viime aikoina ollaan oltu myös aika paljon ihan vaan kotona, koska mulla on selkä niin jumissa, etten jaksa raahata Joonaa ja vaunuja noita portaita edestakas... Lisäks oli myös noita ikäviä pakkaspäiviä, joihin ei ollut ipanaa vieminen. Nyt kun ois täydelliset pulkkailukelit, niin eiköhän se kevään tulo näyttänyt jo taikojaan ennenaikaisesti ja heittänyt tällaista vesiloskakeliä tähän väliin. Jes... Vesiloskakin on ihan kivaa, jos olisi lapsi, joka osaisi kävellä, tai jos olisi lämmin ulkoiluvälinevarasto maan tasolla, jonne voisin viedä vaunut näppärästi. Noh, aika aikaansa kutakin, kohta tuo onneksi jo kävelee ja kevään tullessa voi taas siirtyä kaupunkikieseihin.
Joonan elämän ensimmäinen joulukin oli ja meni. Hirveän kilttinä ne tontut tuota nappulaa pitävät, tai ainakin lahjavuori oli sen mukainen! Eipä jaksanut poika edes kaikkia lahjoja avata kerralla, vaan niistä riitti useammallekin päivälle.. Joulukuusikin tottakai oli, kaikkien pelotteluista huolimatta, eikä se osoittanut merkkiäkään kaatumisesta! Joona antoi sen kiltisti pönöttää omalla kunniapaikallaan, ja aina jos leikkiensä tiimellyksessä joutuikin liian lähelle, niin tuli kiireen vilkkaa pois. Oiskohan käynyt niin, että se on ehtinyt sitä pistää jossain välissä, eikä me olla liiaksi sitä jouduttu kieltää, niin ei oo tullut kiinnostusta edes mennä lähelle?
Kiellot ja torumiset meillä raikuu edelleen... Tosta on kehkeytymässä ihan hirveä riiviö! Jokaiseen paikkaan pitää mennä sörkkimään, ja kaikista parasta on mennä kääntelemään hellaa päälle tai painella tiski- ja pyykkikoneiden nappuloita! Aaaaargh! Onneksi vastapainona on myös ihana pieni mussukka, joka tuo äidille kirjaa luettavaksi tai joskus jopa leikkii ihan kiltisti omissa oloissaan omassa huoneessaan!
Uusi vuosikin vaihtui mukavasti lapsiperheen hengessä, kun meidän seurana oli Joonan kummisetä perheineen, sekä eräs toinen pariskunta. Pojilla oli seuraa toisistaan, vaikka Joona ei hirveästi vielä ymmärtänytkään, että Lukas olisi tahtonut leikkiä yhdessä, mutta tihuteot jäi paljon vähemmälle! Käytiin me vähän rakettejakin posauttelemassa, tyylikkäästi jo kahdeksalta, jotta ipanatkin pääsi sitä ihmettä katselemaan. Joonaa raketit vähän pelotti, mutta sylistä niitäkin oli ihan kiva katsella :) Vaan täytyy kyllä sanoa, että pikkasen on uuden vuoden juhlintatapa nyt sitten muuttunut ihan kertarysäyksellä ;)
Tässä vielä pari kuvaa isosta pojasta!
Herra Uhmaikäinen. Ihan vaan tiedoksi niille, jotka luulee, että Joona ei koskaan kiukuttele ;)
Kiukuttelun vastapainoksi täällä sitten esiintyy näin kiltisti ruokansa syövä enkeli!
