Ei enää keskonen!

Nyt alkaa meillä kotona hiljalleen näyttää siltä, että tänne muuttaa pieni ihminen ihan näinä viikkoina...

Se meidän ostama pinnasänky on maalattu ja kasattu, mutta se on ihan kovin kiikkerä. Tommilla meinas palaa pinna sen kanssa niin pahasti, että lupasin, että ostetaan uusi. Toi kiikutetaan äidin luo mummola-sängyksi, niin eipähän tarvii sit ajatella siellä nukkupaikkaa :)

Eilen illalla tilasin meille uuden pinnasängyn, ja nyt Tommikin sai tahtonsa läpi. Meille tulee MUSTA pinnasänky! No mutta onpahan merkiltään sitten edes Brio, niin luulis olevan laadukas. Tilasin sen nettikaupasta, satasella saatiin, ja samaan pakettiin tilasin sitten rintapumpun (sen himoitsemani laadukkaamman käsiversion, jota on kovasti kehuttu) ja 2 tuttipulloakin. Toivottavasti ne tulee pian! Ens viikolla pitää myös tehdä pitempi kauppareissu IKEAan, jotta saadaan pinnasänkyyn patja, harsoja, reunasuojat ja kaikenlaista muuta... Sitten hypermarketti taitaa kutsua myös, sillä vaippoja tarvinnee vielä hankkia (vai minkähän kokosia ne babyshowereista vaippakakussa tulleet on?), ja muuta sälää... ja ainiin, äidinmaidonkorvikettakin jokunen purkki. Sitten ihan oikeasti taitaa olla kaikki!

Ihan käsittämätön olo ajatella, että tänään, tästä päivästä eteenpäin, meidän vauva syntyy ihan oikeena täysaikasena vauvana, ei enää keskosena. Se on aika hienoa, sillä välillä oon kyllä ollu vaipumassa epätoivoon näiden kolotusten ja olojen kanssa... Vaikka vauvalla onkin ollut ihan hyvät saumat selviytyä, vaikka oiski syntynyt aiemmin, niin onhan se tietysti parempi, ettei keskosena synny. Tila sillä alkaa käymään ahtaaks, ja musta tuntuu, että se tipahtaa päivä päivältä alemmas... sen peppu törröttää enää vähän navan yläpuolella, vaikka vielä hetki sitten se oli lähes mun kylkiluiden alla!

Tommikin totes, että jos mulla babyblues on yhtään pahempi, ku nää raskausajan hormonimyrskyt, niin hän varmaan tarvii jonkun kakkoskämpän... Enkä kyllä ihmettele, tiedän itsekin olleeni ihan hirveä kiukkupussi! En monesti tunnista itseäni, kun jotain kiukkuan - tai kun saan vaan ihan hysteerisen itkukohtauksen, joka ei lopu millään, enkä mä saa sitä mitenkään hallittua. Vaan ah, eihän nää tietysti tähän raskauteen lopu, vaan jatkuvat ties kuinka pitkään... Tommi on kyllä ollut ihan tosi ihana ja kestänyt kaiken hienosti! Ois ollut monta hetkeä, kun ei ois ollu sen velvollisuus pyytää ekana anteeksi, tai että sillä olis ollut täydet oikeudet suuttua mulle... vaan silti se on ollut ihana ja niin kiltti, tajunnut antaa mennä ohi korvien ja antaa mun rauhottua, jopa rauhotella mua, vaikka olisin huutanut ja kiukutellut sille ilkeestikin!

Nyt sitten vaan jatketaan odottelua, päivä päivältä... huomenna menen taas vähän hankkimaan lisää hankalia oloja ja koitan löytää joululahjojakin - vaikka eipä niitä enää kai ihan kovin montaa puutu :)

Babyshowerit

Nyt on babyshoweritkin vihdoin juhlittu, ja ilta oli kutakuinkin täydellinen! Irinan kanssa yhdessä suunniteltiin juhlat, ja järkättiinkin ne hänen kotonaan. Varsin ihanaa siis, kun tuntu siltä, että mä saan vaan nauttia ja olla juhlakaluna!

Irina teki ihanan kakun, jossa oli siis iso vauvamaha ja tissit askarreltu erikokoisista kakkupalleroista ja päälle tehty "iho" ja "babydoll-asu" marsipaanista. Vieraille tarjottaviin annoin myös oman panokseni ja tuskartelin elämäni ensimmäisen voileipäkakun savulohesta, mutta mun mielestä siitä jäi puuttumaan se maku, vieraat kyllä kehuivat!

Ja lahjuksia sai sekä äiti että vauva; nyt on taas vähäsen uutta vaatetta, äijähenkinen tuttipullo (musta korkki, kuvituksena pääkalloja ja kummituksia!) satukirja, humoristinen vauvanhoito-opas, äitille jalkakylpysuolaa ja taivaallisen pehmeä pyyheliina kylvyn jälkeen, namia ja suklaata... Lisäksi Irina oli tehnyt Sinkkuelämää-sarjasta tutun (tai oli kuulemma kaikille muille tuttu, vaikka itse sarjan jokaisen jakson oonkin nähnyt, niin enpä tällaisesta edes tiennyt!) missä oli siis tehty kerroskakkumallinen asetelma vaipparullista, päällä nalle & tutti, sivuille aseteltu vauvaöljyputeli, peppupyyhkeitä ja talkkipurkki.

Jokaiselle oli myös "partyfavorit" eli pussukka, missä oli shampanja-pullon mallinen suihkusaippua, vartalovoi tai kylpyvaahto, pieni sininen kumiankka ja vaahtokarkkeja. Unohdinkohan jotain? Niin paljon kaikkea, vaikka meitä oli yhteensä vain seitsemän tyttöä! Ja kahden lahjat vielä kuulemma odottamassa! Kolmea täyteen pakattua kassia sieltä siis kiikutettiin kotiin jo nyt! :D Oon kyllä ikuinen lapsi, ja tietysti huomion lisäksi rakastan lahjoja, vaikkei ne enää mulle juhlissa pääasia olekaan. Mutta ihanaa silti saada kaikkea söpöä! :)
Eikä isikään tyhjin käsin jäänyt, vaan mahakakusta isille tuotiin toinen tisseistä, että saa sitten nauttia :D

Illan tunnelma oli ihana, syötiin ja juteltiin mukavia, sekä arvuuteltiin tuttipullossa olevien namien määrää. Oltiin myös varauduttu järjestämään suklaamaistiaiset, mutta kaikkien muiden herkkujen jälkeen ei sitten masuihin enää mahtunutkaan :D

Eli juhlat juhlittu, joten vauva voi jo tulla! Palstalla 2 joulukuista jo saanut nyyttinsä kotiin, eilen lähti opku-toiminnasta viime vuodelta tuttu tyttö aamulla sairaalaan ja jo puolilta päivin oli lapsi syntynyt! Alkaa oma into olemaan kyllä niin taivaissa, etenkin kun tietää, että näistä kivuista sitten pääsee!
Meillä ei vielä kyllä ehkä ihan näytä siltä, että vauva olisi tulossa. Tommi alotti pinnasängyn maalausurakan, mutta puolet hommasta on vielä jäljellä... Ens viikolla olis tarkoitus sitten hakea se lipasto ja saada pienen peti pedattua, toivottavasti pinnis on silloin valmis, ettei tarvii perhesänkyyn tunkea ;)

Kivut ja kolotukset on kyllä sitä luokkaa, että mä oon jo veikannut, että itsenäisyyspäivään mennessä meitä on kolme. Katsotaan kuin veikkauksen käy!

RV 35+4

Loppusuora se häämöttelee jo! Lääkäri aamulla totesi, että vielä reilu viikko, niin meidän vauva on jo täysaikainen!

Viikonloppu oli aika rankkaa juoksentelua, osallistuin ehkä viimeistä kertaa amk-opiskelijakuntien liiton Liittokokoukseen, ja siellä politikoidessa ja pitkien tuntien ja sauhuavien aivoitusten keskellä ei kyllä ollut kovin montaa hetkeä, että olisin voinut unohtaa raskaana olevani. Kivut maksimissaan ja päälle riehuva vauva, illalla kotiin päästyäni hyökkäs koko ajan vatsahapot nieluun ja suuhunkin, eikä auttanut Renniet. Tän päivän olotilaa ei oo siis parantanut ollenkaan se, että eilen syötiin lounasta klo 13, jonka jälkeen sain syötyä ainoastaan vanukkaan ja närästysnappeja...

Väsyneenä aamulla raahauduttiin sitten taas neuvolakäynnille, tästä eteenpäin aletaankin käymään jo kerran viikossa! Jälleen oli kaikki arvot kohdillaan, ei merkkejä tulehduksista tai raskausmyrkytyksestä, hemoglobiinikin jatkaa edelleen tasaista kulkuaan 140 tienoilla :)
Tällä kertaa oli myös lääkärikäynti, jossa todettiin vauvan olevan kauniisti raivotarjonnassa edelleen, ja ihan hyvin laskeutuneenkin. Ei ole enää kuin pari senttiä kohdunkaulaa jäljellä, mutta onneksi vielä sen verran, ettei tarvii varoa vielä edes kävelylenkkejäkään - muutakin liikuntaa saisi puuhata oman voinnin mukaan, mutta tosiaan jo reilun kilsan kävelyn jälkeen oon ihan puhki ja kipuinen. Hypermarkettiin mennessä joutuu hidastaaman kävelyä sielläkin, ja kassoille päästessä vaan puree huulta. Eli tän vuoden joululahjashoppailuista ei kyllä taida tulla mitään, mutta lähipiiri saakin nauttia sitten pienestä tulokkaasta, se olkoon mun lahjani teille rakkaat ihmiset! ;)

Tosta vauvan tilanteesta lääkäri myös totesi, että on tilanteet sen verran kehittyneet, että välttämättä ei päästä edes sinne laskettuun aikaan asti, vaan saattaa meidän sankari tulla jo aiemminkin. Eikä kyllä yhtään haittais! Yllätyskään tää ei ollut, johan mä oon pari viikkoa sanonut, että on se beibe jo sen verran alhaalla, että hyvä jos se joulukuun puoleen väliin sisällä kestää! Ja nythän ei ole enää mitään hätää, vaikka jo syntyiskin. Hikottelu on ollut sen verran voimakasta ja vahvaa, että kyllä poitsu on niitä keuhkojaan kehitellyt ja kokeillut, hikat tuntuu nykyään mulla lonkkaluissa ja näkyvätkin selkeästi vatsan läpi!

Meidän mammapalstalta lähti viikko sitten yks nainen synnärille vesien mentyä, ja tänään on painellut toinen. Etenkin tätä tänään lähtenyttä jännään, kun meillä on alle viikko eroa lasketuissa! Hurjaa! Tänään lähteneen kanssa oltiin sovittu huomiseksi pikkujoulupäivällistäkin, mutta veikkaisinpa, ettei ole se rouva enää tulossa mukaan :D Kenties huomisen jälkeen seuraava tapaaminen onkin sitten vauvojen kanssa, ihanaa! Yhdessä ollaan tätä polkua kuljettu, itketty ja naurettu, ja nyt tosiaan ollaan näin lähellä loppua...

No nyt en kyllä osaa enää millään keskittyä opintoihin, vaikka kovasti oli tarkoitus tämä päivä niille pyhittää. Aamulla tietysti ensimmäisenä lueskelin ton meidän keskustelupalstan juttuja, ja siellä yksi meistä joulukuisista oli lähdössä synnärille vesien mentyä! Hurjaa!

Sitä rupesi sitten omassa päässä pyörimään ajatukset ihan villinä, hysteeristä kikattelua ja kyynelvirtojakin aikaansai... Voi näitä hormoneja! Hassua näin jännäillä toisaalta tuntemattoman ihmisen takia, mutta keväästä asti ollaan kyllä ton porukan kanssa hitsauduttu niin tiiviisti yhteen, että kyllä jänskättää!

Vielä enempi ajatuksia myllyttää se, että tällä naisella on laskettu 4.12..... sama päivä, kuin meillä alunperin oli. En tiedä, miksi se on jäänyt itsellä niin kovin mieleen kummittelemaan, mutta jostain syystä kuvittelen joulukuun alun olevan meilläkin todennäköisempää kuin jouluntienoon.

Täytyy nyt oikeasti varmaan jo tänään heittää koneellinen vauvanpyykkiä pyörimään, nostaa ne sitten vaikka puhtaat tuonne äitiyspakkaukseen suojaan. Ja se sairaalakassinkin pakkaaminen olisi edessä...

Isänpäivää

Tänään on sunnuntai ja meillä ollaan oltu jalkeilla jo kahdeksasta saakka. Siis myös Tommi! Hassua!

Tommi jopa heräs ekana, mä havahduin siihen, ku se oli lähdössä pois makkarista. Pyysin sen hetkeks vielä takaisin, kun vauva oli hankkinut sille pienen isänpäiväyllärin, vaikke se isä vielä tänä vuonna olekaan. Pakettiin ei ollut kääritty, mutta kuitenkin...

Rintareppu ja isi-paita ilostuttivat siis meidän aamua, vaikka Tommi ei ehkä ihan osannutkaan suhtautua ylläriin. Tiesin, että sen mielestä on hassua, jos jo tänä vuonna se jotain saa... Mutta halusin silti yllättää, se on kuitenkin niin kovin kiltti ja ihana ja huolehtiva ollut tässä raskausaikana, että on jo ansainnut muistamista!

Rintareppua Tommi kokeilikin ja sääteli sopivaksi, kyytiin hyppäsi nalle vauvasimulaattoriksi. Ihan kätevältä tuo tuntui, jopa Tommista, joten eiköhän se käyttöön oteta.

Tänään taas katselin jäljelläolevia päiviä... enää 39! Siis kolmekymmentäyhdeksän päivää! Ja todellisuudessa vauva saattaa tulla koska vaan 1,5 kuukauden sisään... Onneksi reilu viikon päästä voidaan alkaa laittaa makkaria kuntoon ja pestä vauvapyykkiä, niin on sitten kaikki valmiina kun vauva tahtoo tulla.

Huh... vauva on pukannu päänsä vissiin sen verran alas, että istuminen tuntuu tosi tukalalta! Ehkä yhden asennon löytää, mutta sitten särkeekin jo jotain toista paikkaa ja taas on vaihdettava asentoa.

Vähän myös alkaa jänskättää, ensi kuussa se sitten ihan oikeasti kulminoituu niihin pieniin rääkäisyihin synnärillä! Ihanaa!