Tää äiti-tyyppi sai suoritettua sen tutkintonsa, vihdoin! Tänään käytiin koko perheen voimin nauttimassa kakkukahveja koululla ja hakemassa äiskän tutkintotodistus. Tammikuussa sitten juhlitaan! Tässä todistusaineistoa, ehkä se arvosana 4 opinnäytetyöstä ja 5 portfoliosta kruunas tän viisivuotisen taipaleen. Ja mikä parasta, ehdinpä ennen isoveljeäni saamaan paperit ulos opinahjosta! Ja koska mun suvulla tuntuu olevan kultakalan muisti, niin onnittelukortteihin voipi raapustaa toivotukset tuoreelle Yhteisöpedagogille ;)

Joulu tulee!

Niin tässä vaan on päässyt salakavalasti käymään, että joulu se tulee tänäkin vuonna! Syksyllä oma murheenkryynini on ollut tuo hemmetin opinnäytetyö ja opintojen loppuunsaattaminen, mutta nyt se on tehty ja valmistuminen varmistunut! Eli viikon päästä minä olen vihdoin tutkintopaperit kourassa törröttävä Yhteisöpedagogi (AMK) ja opinnotkin saan päätökseen opinnäytetyöarvosanalla 4! Tähän toisiksi parhaaseen arvosanaan voin kyllä kirkkain silmin kertoa olevani enemmän kuin tyytyväinen, sillä kunnianhimoni tuntui karanneen äitiyden myötä ilmeisesti sinne samaan kankkulan kaivoon, mihin järjenrippeetkin häippäsivät... Mutta suuri kiitos kyllä tästäkin suorituksesta kuuluu niille, jotka ovat jaksaneet mua potkia eteenpäin ja uskoa mun suoritukseen enempi, kuin mitä itse olen uskonut. Ja luonnollisesti suuren suuret kiitokset joutuu lausua myös pikkusiskolleni, joka on pyyteettömästi ja käytännössä orjatyöhön verrattavalla rahallisella avustuksella ollut meidän apinaa tässä syksyn mittaan hoitamassa mun työstäessä opintoja eteenpäin. Olo on siis kertakaikkisen upea! Ja tästä kaikesta johtuen on jäänyt jouluvalmistelutkin retuperälle... ei ole koristeita kotona laitettuna tai joulua suuremmin "tehty". Kalenteritkin taitaa elää vielä jotain itsenäisyyspäivän tienoota, kun Joonakaan niistä ei ole kiinnostunut ollut. Joulukuusi käytiin ostamassa, kun jouduin tyytymään tuon miespuolisen huitulan toiveisiin feikkikuusesta. Musta-hopeaan päädyttiin, vaikka se hieman hölmöltä näyttikin... mutta ehkäpä se kera koristeiden vielä miellyttää silmää! :) Pipareita sentään leivottiin eilen! Ostin aiemmin Ikeasta muottikokoelmankin, koska pitäähän se Joonan päästä pipareita leipomaan! En edes muista, koska olisin viimeksi näissä puuhissa ollut, mutta ihan hauskaahan se oli. Piparitaikinan kalastin ihan vaan kaupan pakastealtaasta, mutta enää tuo kiloinen möntti ei ollutkaan pelkästään yksi iso kasa, vaan se olikin jaettu neljään levyyn. Hämmentävää! Mutta sulaminen tapahtui sen verran nopeasti, että noiden avulla saisi pikaisestikin leivottua ja vaikka näppärän pienissä osissa, meillä kun ei aikuiset noista pipareista oikein välitä ja Joonan ei viitsi niitä antaa ihan kauheaa kasaa kerralla syödä. Leivontaprojekti sujui kuitenkin ihan hyvissä merkein, vaikka valokuvat kyseisestä urakasta jäivätkin hieman heikoille... pojilla oli vain yksi levy taikinaa puurrettavana, enkä ehtinyt siinä ajassa kuvia räpsiä. Sain kuitenkin pari kuvaa taikinaposkisesta Joonasta piparitaikinapalleroa pureskelemassa, ja muotit on sen edessä vain yhtenä kasana... Ehkä sekin tänne pian ilmestyy ;) Mä leivoin itsekseni sitten ne loput levylliset, ja siinä puuhastellessa onnistuin myös ekan pellillisen polttamaan, hopsis. Vaan eipä siinä, tuosta kilosta piparitaikinaa tulee sen verran monta piparia, että jouti niistä yhden pellillisen Ämmässuollekin kantaa. Illalla kun Joona oli laitettu unille, niin kaivoin pursotinkuorrutteet kaapista ja rupesin koristelu hommiin. Tuli muuten äärimmäisen psykedeelisiä pipareita tehtyä! Valkoisilla koristeilla tuli ihan hienoja, mutta pinkki ja vinkeän vihreä ei ehkä olleetkaan parhaat vaihtoehdot. Päätin vetää homman sitten kokonaan pipariksi ja tuhertelin menemään. Tässä vielä loppuun kuva Joonan ensimmäisestä tortillan syönnistä. Siistiä puuhaa, eikö! Älkää erehtykö ihmettelemään, että miksi kuvia ei ole siitä loppuvaiheesta ;)

Vielähän tämä ei ole virallista, mutta mikäli mun tutkimus hyväksytään ja saan paperit kouraani nyt joulukuussa, niin 14.1. juhlitaan sitten valmistujaisia. Ihan vaan sellasena ennakkovaroituksena, ettei kukaan nyt mee sille päivää muita juttuja varailemaan!

Hyvin nukkuu!

Tosiaan, eipä ole pinnasängystä lastensänkyyn vaihto tuntunut Joonan elämää mullistavan! Loistavaa! Turhaan taidettiin jännätä! Tosin myös siihen pinnasänkyelämään kuului niitä huonoja nukahtamisia tai nukkumisia, joten ehkä niitä on tässäkin elämässä vielä luvassa... (Vaan just tänään tuo alkoi itkeä kolmisen tuntia nukkumaan menon jälkeen ja huuteli äitiä. Menin katsomaan, ja siellä se istui surkeana, eikä oikein löytänyt asentoa. Pyysi vaan mua jäämään vierelle... istuin hetkeksi alas ja silittelin, ennenkuin nukahti, niin suukotin otsaa ja toivotin hyvää yötä. Yllättävää kyllä, Joona jäi sinne ihan "tyytyväisenä" hakemaan itseään uneen, eikä edes yrittänyt komentaa mua takaisin! Tämäkin voi johtua siitä, että mä olin eilen vapaaillalla ja kävin äitiporukan kanssa pikkujouluilemassa, joten isi ja Joona oli eilisillan ja tän aamupäivän ihan kaksistaan. Illalla kun lähdin, niin Joona ilmeisesti kuvitteli mun lähtevän vaan viemään roskia - se vilkutti ikkunassa mulle, ja oli Tommin kertoman mukaan ainakin vartin siinä pönöttänyt ja odottanut, että tulisin takas näkyviin kulman takaa! Voi raukka, kurja äiti, kun taas noin hylkää! Ehkä tämä jo kertoo sen, että tais olla aikakin mulle ottaa vähän omaa aikaa, tottuu Joonakin siihen, että äiti ei voi olla 24/7 paikalla. Mutta irtiotto teki aivan todella hyvää, tulin kotiin aamuyöstä ja puolilta päivin kun heräsin, niin peilistä kurkki onnellisemman näköinen tyyppi! Vielä kun sais vaikka sitä parisuhteenhoitoaikaakin, niin sitä saattais tuntea itsensä vieläkin elävämmäks, eikä vaan kotiäidiksi :)) Mutta tuosta sänkyasiasta vielä, niin Joona-parka ei itse kylläkään osaa/uskalla/jotain tulla tuolta sängystä pois. Se yrittää ja yrittää, vaihtelee asentoa ja kääntyy ja vääntyy, mutta mitään ei tapahdu!? Sitten tulee itku ja tarvii aikuisen sen pinteestä päästämään... Itse se kyllä sinne mieluusti kiipeää, mutta pois pääsyä nyt vaan hannailee. Ehkä se kova ja korkea reuna sitten tuntuu vaan niin omituiselta verrattuna kaikkiin muihin sohviin/tuoleihin/sänkyihin missä se on tottunut mylläämään. Seuraava askel ois sitten se tutittomuus... huh, sitä taistelua en odota innolla! :O Eiköhän se ole aika painaa omakin pää tyynyyn! Hyvää yötä!

No kerrotaas tännekin välillä jotain ihan tuoreeltaan! :) Eli meillä on nyt otettu yksi iso ratkaiseva askel matkalla kohti leikki-ikää... Joonan pinnasänky laitettiin nippuun ja nyt se nukkuu tuolla ensimmäistä yötään isojen poikien sängyssä! Mähän olin jo pidempään halunnut tän siirron tehdä, mutta Tommin mielestä ei ollut vielä aika. Pitkin syksyä oon ettinyt sitä täydellistä sänkyä, mutta ei sitä ole löytynyt - ne taivaallisen ihanat, mitä löysin, onkin sitten olleet ei niin täydellisiä sen hintansa puolesta. Viikko takaperin sitten Tommi puhui isänsä kanssa, että nyt ois appiukon vanhalla työkaverilla muutto edessä ja ne haluis lahjottaa niiden varastojen kätköistä löytyneen jatkettavan lastensängyn meille. Tommipa kävi sen sitten hakemassa ja homma odotti enää patjan ostoa. (Kaunishan tuo ei ole, mutta ilmaisesta kait on tässä rahatilanteessa haastava lähteä kieltäytymään ;)) Tänään käytiin sitten tuolta ruotsalaisesta huushollijätistä hakemassa lapselle patja sänkyyn. Oishan se ollut ideaalia, että Joona olisi voinut nukkua vaikka päikkärit siellä ensin, mut nyt mentiin näin. Pieni impulsiivisuus tuskin on haitaksi silloin tällöin. Sänkyä kasatessa Joona oli aivan fiiliksissä, enkä saanut pedattuakaan sitä ilman että yksi pieni poika sinne koko ajan kiipesi. Ainoa vaan, että pois Joona ei jostain syystä sieltä "uskalla" ite tulla?? Oiskohan se laita liian korkea sitten? Ja minä kun olin jo ehtinyt hekumoida ajatuksella, että ihanaa, enää ei tarvitse herätä aamulla ÄÄÄÄÄÄIIIITIIIIII-huutoihin, vaan voisin herätä siihen, että pienet jalat tepsuttaa meidän makkariin ja poika kiipeää kainaloon köllimään <3 Noh, aamulla sitten nähdään. Ainakin nukkumaan käyminen meni ihan samalla tavalla kuin aina ennenkin, yön sujumista ja aamua jännäillessä! Pian kaikkoaa muutkin vauvatavarat tästä taloudesta, kun mun vanha ystäväni Jessica ostaa meiltä vaunut, turvakaukalon sitterin ja leikkivempaimia omalle tammikuussa syntyväksi odotetulle nuppuselleen... Vähän haikeeta, mutta eipä noita oo tilaa täällä säilytellä odottamassa sitä mahdollisesti joskus syntyvää pikkusisarusta. Tommi koitti järkeillä, että ainahan niitä saa sitten uusia - ja tottahan se kylläkin on. Ja kerran ei oo Joonalle serkkulapsia (tietääkseni? ;)) syntyvillä ihan näillä näppäimillä, niin joutaahan nuo sitten muualle kiertoon. Näillä mietteillä tähän iltaan, pitäkää peukkuja pystyssä, että koko yö on rauhallinen!

Kaipa tämän voi jo tässä vaiheessa julkistaa.. Me odotetaan! Jonkin verran on tullut jo haalittua tavaraakin suurta päivää odotellessa, jotain on jo sentään ennestäänkin, vaikka osasta on jo ehditty luopuakin. Sitten kaikki on taas niin erilaista hetken aikaa. Monelle tulee varmaan yllätyksenä tämä tieto, mutta niin sitä mielipiteet välillä muuttuu ;) Kyllä, tämä on nyt virallista. Me odotetaan joulua, joka on viiden viikon päästä. (en valitettavasti voi ottaa kunniaa tästä loistavasta kavereidensäikyttelykeinosta, jonka naamakirjasta varastin ;)) Palaan pian taas tännekin päivittelemään meidän perheen elämää. Ehkä suurin ilouutinen on se, että mä valmistun nyt jouluna! Vielä täytyy hetken verran ahertaa, mutta sitten se ois siinä! Läheiset lukijat voi siis varautua, että tammikuussa juhlitaan! :) (Ja siksi vasta tammikuussa, että meidän virallinen valmistumispäivä on 20.12. eikä sitä kai oikein saa juhlia joulunpyhille sopimaan ;)). Synttärit ja uudet vuodet ekaks alta pois - ja tietysti tuo odottamamme joulu! Joonan lahjatoivelistalla on sitten junaratajuttuja (niitä puisia, osia ei varmaan tarvii, mut junia joo!), lähes kaikki Cars-aiheeseen liittyvät (vaatekokovinkkinä, että 98/104 on hyvä koko tuoda nyt, mutta jo 110 kelpaa varastoon myös!) ja Duplot. Nää on sellasia kestohittejä, että muuta ei tuolta sen huoneesta kohta löydykään :D Juniorikokoiset petivaatteetkin muuten myös vois tulla kysymykseen! Ja säkkituoli!

Käytiin ottamassa Joonasta vähän tuoreita kuvia tuolla syysvärien loistossa. Vielä ei ollut kaikista paras lehtien värikirjo, mutta muutoin sattui onneksi kauniin aurinkoinen päivä! Hyviä kuvia tuli 173kpl ja niistä pitäisi vielä osata valita sellaiset, joita voisi vedostella paperille ja ehkä suurennoksiksikin! Apua! Kuvaajana toimi Jenna Vesanto, mun lukiokaveri, joka on alkanut opiskella valokuvausta. Huippua saada tuleva ammattikuvaaja houkuteltua ruokapalkalla kuvaamaan - ja heti kun saan mieleiset kuvat valittua, lupasi hän vielä käsitellä niiden värejä jne. että näyttää suurissa vedoksissakin sitten hyvältä! Mutta tässä kuvasatoa teidän ihasteltavaksi, olkaapa hyvät!

Vaatehulluus?

Siis voi taivas tää äiti meni ihan sekaisin, mä kävin äsken ostamassa Joonalle jätti-ison muovikassillisen vaatteita + Joona sai valita itselleen yhden uuden auton! Ja parasta tässä hommassa; tästä huvista köyhdyin 11.50e! Huomaan, että oma silmä on harjaantunut valitsemaan sellaisia vaatteita, mistä Joona tykkää. Sen lemppareita on värikkäät Bamset ja Cars-sarjan kiesit + tietty muut menopelit. Turkoosi ja valkoinen ois Joonan lempparivärejä, onneks ne myös sen kasvoihin sopii! Vaan äitiä ehkä harmittaa, kun äiskän lemppareita ois lapsen päällä turkoosin lisäksi ne kauniin murretut punertava-oranssit (joita en muuten ikinä itseni päälle laittais! :O) ja simppelein logotyyppisin ratkasuin koristellut. Jostain syystä Dieselit väritykseltään ja Timberlandit väri + kuosiratkasuiltaan on eniten mun silmää aina miellyttäneet. Siihen sekaan jotain ihania värikkäämpiä lapsenomaisia (esim. seesamtie mallisto henkkamaukalla oli vaan niiiiin <3 ja disneyn tietyistä hahmoista tykkään myös!) kuvioita, mutta niistä harvoja Joona taas valitsee itse tuolta lipastostaan koskaan... Noh, näillä mennään, en mäkään haluais, että mun äiti enää tulis mulle vaatteet valitsemaan. ;) Ja muistan kuinka musta oli hölmöä, että mun isoveli ei edes ala-asteella halunnut ite valita vaatteitaan, vaan se vaan pyys äitiä tuomaan kaapista jotkut mätsäävät kollarivaatteet, joten ihan kiva, että Joona tahtoo jo tässä iässä valita itse paitansa - ja mä valitsen sitten ne siihen sopivat housut, niiden suhteen Joonalla ei tunnu olevan kiinnostusta. Nojuu, jääpähän enemmän rahaa muuhun, kun voi hakea kirppareilta noita kuvapaitoja, jotka on Joonan mieleen (ja niistä saa aika hyvin rahaa vielä kun itsekin ne käytön jälkeen myy). Tosin myös huutonetissä mulla ois just käynnissä muutamia huutoja, joten jos nekin kaikki voitan, niin eipähän tarvii hetkeen ainakaan paitoja ostella :D Yökkäreitä kun vielä löytäis, mut niitä on jostain syystä kirppareilla tosi vähän, tai sitten niistä pyydetään niiiiiin naurettavia summia, että samalla hintaa saa uusiakin! Nyt oikeen innolla odotan, että Joona kasvais taas noista vanhoista pois, että saatais uusia ihania taas päälle! Tällä kertaa kirppari oli tuossa viereisessä avoimessa päiväkodissa. Tänään oli vika päivä sitä kirpparia ja ihan viimeiset tunnitkin, mutta vielähän siellä oli vaikka mitä! Ja aivan ihanaa oli, että se ohjaaja huomas kuinka jouduin Joonaa roikottamaan kainalossa ja komentamaan vähän väliä, että myytävillä ei saa leikkiä, joten se kysy, että suostuisko Joona hänen kanssaan sinne leikkisaliin tulla ja mä voisin shoppailla rauhassa. Tiedättekö, epäröiden sanoin, että mulle sopii, jos Joona vaan suostuu, että se saattaa hetken leikkiä ja sit tulee paniikki, kun äiti ei olekaan enää läsnä! Mutta mitä vielä, mä kiertelin puolisen tuntia ja hypistelin ja katselin kaikessa rauhassa, Joona oli tyytyväisenä ollut leikkimässä sen ohjaajan ja kahden sillä aikaa sinne tulleen vuosikkaan kanssa siellä leikkisalissa. Hoplaa! Ja vielä tää ohjaaja ja toinen äideistä mun paikalle tultua kyseli, että onkos Joonalla minkäikäisiä sisaruksia, kun niin kiltisti pienemmät huomioi, eikä suuttunut, vaikka nää pienemmät koitti tulla kädestä ottamaan jne. Siis mitä! Meidän Joona! WAU! Taitaa se olla nyt sellaset hetket, että Joonakin ois valmis päiväkotiin! :) Ohjaaja tuli vielä eteiseen meitä saattamaan ja mun äitiysego pullistu pullistumistaan, kun ohjaaja jutteli, että tuo lapsi selviää kyllä mistä vaan ja aivan ihanaa nähdä, miten se jo alle 2 vuotiaana osaa noin huomioida toiset, ja on niin reipas olemukseltaan. Tiedättekö, mulle tuli aivan uskomattoman iloinen olo, ja se ylpeys! Oon ollut niin huolissani, että mitenhän tuo alkais avoimessa leikkiä uusien vieraiden lasten kanssa, kun sen kaikki lapsikaverit on kuitenkin olleet sen elämässä käytännössä koko herran pienen eliniän, eikä se jaksa niidenkään kaikkien kanssa aina leikkiä. Tällanen palaute ammattilaiselta rohkaisee jaksamaan taas lisää uhmisteluita ja tuhmisteluita, kun tuo pieni tilliäinen on kuitenkin oppinut niiden avulla löytämään sen perusluottamuksen, ja sen sosiaaliset taidotkin on kehittyneet niin huomattavasti. Äitin vauva ei taidakaan olla enää kovin vauva <3 Toinen hurraa on, että meilläpä on syöty taas eilen illalla ja tänään aamulla puuroa! Jeet sillekin siis! Ja yö meni loistavasti, eli kyllä ne viime öiden takkuilut ja aikaset heräilyt on olleet vaan just sitä nälkää, niinkuin ajattelinkin. Eli nyt kaikki sormet ristiin ja peukut pystyyn ja hakuna matatat kehiin, että tuo puuronsyönti jatkuis tästä eteenpäinkin sulassa sovussa, amen. :) Eli ehkä mäkin pääsen pian käymään vaikka salilla jumpissa, kun Joona vois alkaa viihtyä myös ihan siellä niiden lapsiparkissa sen tunninkin verran! Ja tonne avoimeen on kyllä mentävä uudestaan. Onneksi se meidän uus puistoleikkikaveri Ami käy äitinsä kanssa siellä välillä myös, niin voidaan treffata avoimen lelujen keskelläkin. Tänään treffattiin ekaa kertaa sovitusti puistossa, ja oon kyllä vaan niin iloinen, että oon sen tavannut! Niin hyvin synkkaa jutut ja pojatkin ottaa kerta kerralta enempi kontaktia toisiinsa :)

Velmuilua

(Muoks: Jostain syystä tää ei jätä näitä kirjoituskentässä näkyviä kappalejakoja, joten koittakaa selvitä tän putkitekstin lukemisessa.. en tiedä, että mitä nyt yhtäkkiä teen muka toisin kuin ennen? Ja miksi nää näkyy muokkausikkunassa oikein, mutta ei enää blogissa?) Ja sitten uusi piirre apinassa... en tiedä, että pitäiskö tästä uudesta oivalluksesta iloita vai huolestua hassun pikkupojan ajatuksen juoksusta. Joona nyt ekaa kertaa viikonloppuna mummolassa koitti hiippailla leluhyllyn luo hakemaan sen päältä tuttia (jonka olin siltä ottanut pois ja kieltänyt laittamasta suuhun, jos ei ole menossa nukkumaan). Joona vaan tuli siihen mun luo, käänsi leuasta työntämällä mun katseen toiseen suuntaan, jotta en näkisi, että se sinne hyllylle menee - tosin ilme jo kertoi kaiken, että nyt sitä suunnitellaan jotain kiellettyä velmuilua. Varmaan viistoista kertaa tuli kääntämään mun pään, lähti hiippailemaan ja parin askeleen jälkeen tarkisti, että katsonko. Ja kun katsoin, niin se ähkäisi turhautuneena, tuli takas mun luo, käänsi mun pään ja lähti takas hyllylle. Ja tätä siis toistettiin vaikka kuinka monta kertaa, eli ihan suunnitelmallisesti se tuli kääntämään mun katseen! Ja tänään sitten kotona toistui, kun istuin pöntöllä ja Joona halusi leikkiä saippuapurkilla, ja kielsin pumppaamasta saippuaa turhaan lavuaariin, niin se tuli siihen aina kääntämään mun katsee pois :D Toisaalta herttaisen söpöä, että se tajuaa, että äiti ei saa tätä nähdä, mutta kuinka hölmö voi olla pienen lapsen ajatus, että tulee itse kääntämään äidin katseen muualle! Ihan kuin se pieni viekas ilme ei jo kertoisi riittävästi, että äiti varmasti tarkkailee pojan tekemistä siinä vaiheessa! Hihih! Lisäks mua vähän turhauttaa, että meillä ei olla kiinnostuneita pottailusta, ei sitten yhtään. Joona vetää ittensä ihan tikkusuoraks ja vaan huutaa, jos sen koittaa taivutella potalle. Sain vinkin, että ehkäpä sellainen pöntönrenkaan pienentäjä vois auttaa, joten sellainen (ihana kuvioitu, mitälie kilpparia se koittaa sitten esittääkään) hankittiin yhdellä ostosreissulla ja innoissani sitä Joonalle sitten esittelin. Ja kun koitin nostaa Joonan siihen istumaan, niin hirveä huutohan siitä vaan tuli! Äh! Millä mä saan ton lapsen oppimaan potalle, jos se ei suostu siihen edes istumaan? Kaikkia vinkkejä on nyt kokeiltu, on yritetty pottailla vaatteet päällä, vaippa päällä, alasti, ja vaikka millä... vaan ei, ei auta, Joona _vihaa_ tota pottaa! Silloin vuos sitten kun on pottaharjoittelut aloitettu, niin se ihan kiltisti siinä istui, mutta heti kun oppi kävelemään, niin ei siihen suostu käymään! Turhautumista liikkeellä, äidillä... ehkä täytyy pyytää kavereita näyttämään malliesimerkkiä, jos se sitten innostuis? Samoin tosiaan tosta tuttijutusta on nyt tullut ihan hemmetin hankalaa, kun Joona käy varastamassa tuttia hoitolaukusta tai sängystään, unien jälkeen siitä luopuminen ei todellakaan mee mitenkään rutiinilla. Lisäks haluisin päästä siitä nukahtamispullosta eroon, mutta jotenkin kaiken oman opintostressin kanssa ei nyt vaan tunnu hyvältä alkaa taistelee nukkumisten kanssa. Pinnasängystä isojen poikien sänkyyn luopumista haluisin nyt päästä kokeilemaan, jotta siihen totuttua ehkä vois päästä pulloista ja tuteistakin lopullisesti eroon, mutta jostain syystä Tommi tahtoo odottaa että Joona on 2v ja sitten se uusi sänky voidaan hankkia ja ottaa käyttöön. Vaan kai mun on omat ajatukset haudattava ja annettava välillä Tomminkin tehdä päätöksiä lapsen suhteen ;) Mutta onneks jotain hyvääkin! Joona suostuu nykyään syömään itse omalla lusikalla tai haarukalla, ja ruokaillessa juo ihan tavallisesta lasista sotkematta! Eilen tosin kaatu maitolasi pöydälle ja se oli Joonan mielestä maailman noloin juttu, vaikka kuinka koitin lohdutella, että ei hätää, äiti siivoo ja siinä se, että ei sitä kannata surra ja murehtia. Lisäks piirrustelusta on innostuttu! Ratkaisu löytyi värityskirjoista! Tyhjä paperi ilmeisesti ei vaan sovi Joonan luonnolle, mutta värityskirjojen kuvia se on tykännyt tuhertaa! Tietysti nyt, kun ollaan mun äidin luona kaappeja ja ullakkoa siivotessa viskottu kaikki ne värityskirjat vaan paperinkeräykseen.... Noh, onneks nuo nyt ei kovin kalliita oo ja saa vaikka netistä printattua uusia. Syksy tuli ja syystamineisiin sonnistautumista harjoitellaan myös. Tänään oli ekaa kertaa "vaan" +11c ja päätin laittaa Joonalle pihalle lähtiessä hanskat. Se oli niiiiiiiin superloukkaantunut hanskoista ennen kuin ehdittiin ees ovesta ulos, mutta ulkona ne ei tuntunu paljon menoa haittaavan! Jee! Pipoa suostuu pitämään päässä ihan kohtuullisen hyvin, ellei se sitten satu menemään silmille tai tipahda päästä muutoin, sen jälkeen sen takaisin laittamista pitää protestoida taas ihan tosi paljon. Nyt aamulla kotoa lähtöä tehdessä se jopa ihan ite poimi sen tuosta eteisestä ja näytti mulle, että äiti hei, tää pitää laittaa!

Syntyessään Joona oli ihanan rauhallinen ja aurinkoinen - aivan kuten nyt 20kk myöhemminkin??

1. tukanleikkuu!

Noniin, nyt se on tehty! Otin sakset käsiin ja nykäsin parit haituvat apinan otsatukasta, kun ne oli jo koko aika silmillä... nyyh. Tosin eipä tuota vielä varmaan tajuais leikatuks, jos ei paremmin tietäis! ;)

Kesäkuvapläjäys

Tässä nyt vihdoin niitä luvattuja kesäkuvia! Tein parit kollaasit, koska kuvia kesältä kertynyt useampi sata, joten en jaksanut kaikkea alkaa tänne latailla... :) Ja tuttuun tapaan, klikkaamalla kollaasi aukeaa omaan välilehteen ja sieltä niitä onnistuu tsuumailla vähän isommaksi :) Tässä ensin Joonan heinäkuuta.

Sitten on Joonan elokuuta:

Eräältä mökkireissulta Kärkölästä:

Meidän kesälomareissulta, saapi yhdistellä vapaasti aiemmin kirjoitetun tekstin nyt näihin kuviin:

Ja lopuksi isopienimies tasan 20kk!

Uusia vaatteita ja uusia kavereita

Tänään reippailtiin Joonan kanssa hakemassa kahdet kumisaappaat yhteishintaan 3.50e! Ahkera huutonettailuhan kannatti! Toiset Tretornin 25 kokoa ja toiset vuorelliset Nokiat 26 kokoa - molemmat oikein hyväkuntoisia ja mitä niitä tuolla suihkussa äsken uittelin, niin vesi näyttäisi pysyvän oikealla puolen. Hyvä hyvä! (Vaan tuo isi kun niitä ipanalle mallaili, niin meinasi, että olis vielä liian isot... höhpöh, en usko, etenkään kun sinne villasukkaa tuuppaa sisään, niin ei ne kyllä vois pienemmät kai ollakaan??) Samoin päivällä kipsutettiin Vantaan puolelle hakemaan huutisvoitto 2-osainen syyspuku, sekin vaan 4.50e ja hintansa väärti vaikuttais sekin olevan - kelpais jopa ykköspuvuks, vaikka kakkospuvuks mä sen lähinnä aattelin! Tai ehkä sellaisille reissuille, että mennään kaupunkiin ja jonnekin remuamaan... Eipä sillä, Joonaa taitaa olla turha yrittää pitää poissa remuamasta, että käyttövaatteitahan nuo arvokkaammatkin tuolla on. Tommin äiti lupaili, että he sponssaavat Joonalle syys- ja talvikengät, niin saapi sitten kunnolliset hankittua. Etenkin just nyt omaa budjettia tarkastellessa meinas iskeä ahdistus, koska itse arvostan oikeasti hyvää kenkää enempi ku mitään muuta - ja lämpö+vesitiiviys on lapsen kengässä jopa vielä tärkeämpi ku omassa popottimessa, joten arvatenkaan ihan halvalla ei kenkäostoksista selviä, goretexiin voi ainakin luottaa. (Huh, omatkin talvipopot kaipais päivittämistä... keväällä koitin jo aleista löytää, vaan eipä ollut mun kanootille ja kukkarolle sopivaa yhtälöä missään. Äh ja puh!)

Lisää tuuletuksen aiheita on, että sain uuden äitikaverin!! Tuossa ehkä viikko sitten satuin törmäämään tuolla leikkipuiston hiekkiksen laidalla sellaseen äitiin ja reilu vuotiaaseen poikaan, joiden kanssa mulla ja Joonalla oli tosi kivaa! Se äiti oli tosi samanhenkinen ja sattumalta vielä samalla alalla, pojat tuli juttuun hyvin ja ollaan samoihin aikoihin muutettu näille nurkille, eli molemmat oli selkeesti vähän kaveria vailla. No silloin en tajunnut pyytää sen numeroa, että ihan vois sopia treffaavansa, ja suunnittelin jo, että jos en siihen pian törmää muuten, niin pitää laitella sen työpaikalle sähköpostia, josko voisivat välittää mun numeron tälle äidille, että se ottais yhteyttä. Eipä onneks tarvinnut siihen sortua, vaan tänään päätin vielä välttää pahimmat iltakiukut ja viedä Joonan suoraan pitkän kaupunkireissun päätteeksi hetkeksi lähipuistoon - ja siellähän se äiskä olikin poitsunsa kanssa! Ihanaa, että vaikka olivat just lähdössä, niin kun me tultiin, niin jäivätkin vielä hetkeksi! Tosin hieman hävetti, kun tää äiti kertoi hetken päästä, että heillä on hääpäivä ja oli aatellut valmistaa ruokaa ennenkuin isi kuudelta pääsee töistä... Ja me vaan niitä siellä puistossa pidäteltiin! Vaan olihan kello jo viis meidän puistoon päästessä, että ei se ihmeisiin olis siinä ajassa kai kotonakaan pystynyt ;) Vitsaili sitten tilaavansa vaan pitsaa :) Niin tai näin, niin tää varmasti helpottaa niitä päiviä, jolloin kaipailis vähän riehumisseuraa Joonalle, mutta ei jaksais omaa kylää kauemmas tarpoa. Lisäks talvellakin voi sitten sopia leikkitreffejä jommankumman kotiin, kun ulkona kuitenkaan voida viettää vielä näiden ei-niin-liikkuvien kanssa ihan koko päivää riehuen! Tai mistäs sitä tietää, miltä meidän elämä jo tänä talvena näyttää, ehkä Joona innostuu pulkkailusta!

PS. Kesäkuvat antaa nyt vielä odotuttaa itseään... Hyvää kannattaa odottaakin! :)

Kesälomareissu 2011

Pieni perheemme toteutti tämän kesän lomareissun autoilemalla hieman ympäri Suomen. Matka suunniteltiin niin, että kävisimme ainakin Tommin sukulaisten luona Mikkelissä, mun isän sukulaisten luona Parikkalassa ja Tommin kaveria perheineen moikkaamassa Nurmeksessa. Näiden kohteiden välillä sitten avattiin S-hotelliketjujen sijaintikartta ja ruvettiin suunnittelemaan! Sokkarin hotellit siksi, koska yöpymistä niissä voidaan harrastaa staff-hintaan.

Reissuun lähdettiin sunnuntai-iltasella kotoota, määränpäänä Tommin vanhempien mökki Kärkölässä. Tietoisesti tähdättiin mökille vasta illalla, jotta emme ehtisi sotkea paikkoja ja tehdä tiskejä, koska aamulla oli tarkoitus saada mahdollisimman aikainen startti. Auton trippimittari näyttää piirua yli 100km siis ensimmäisenä iltana.

Maanantaiaamuun herättiin Joonan tahtiin, kutakuinkin klo 8.20 tais aueta mun silmät. Eli se siitä ”varhaisesta” lähdöstä… ;) Aamupuurot ja –pesut hoidettiin sujuvasti vetoketjuliikkeisesti vuorovedoin isi- ja äitijohtajilla, vanhemmille ei taaskaan aamiaiset maistuneet, joten päästiin hyppäämään yks ”suorite” yli. Pakostikin aikaa menee, kun pitää välillä paimentaa Joonaa ja yhtäaikaisesti pitäis saada mökki siivottua ja auto pakattua, joten taisipa kello olla n. 9.30 kun vihdoin oltiin saatu ovet lukittua ja hypättiin autoon. Aamuautoilu oli Joonasta ekaks hauskaa, mutta eipä oltu kuin tunnin verran ehditty matkaa tehdä, kun takapenkillä oli jo kitattu pullollinen maitoa ja tylsistymiskirkumiset alkoivat… huoh! Jotenkuten saatiin kuitenkin pidettyä desibelit sen verran alhaisina, että päätettiin suosiolla ajella ihan yhtäsoittoa turhia stoppailematta!

Maanantain ensimmäinen etappi oli Mikkelin kyljessä sijaitseva Hirvensalmi tai tarkemmin Väisälänsaari. Siellä tavattiin Tommin täti, setä ja Heidi-serkku, kuten savolaiseen mentaliteettiin kait kuulunee, niin heti laitettiin pöytä koreaksi itsepyydetyistä fisuista keitetyn sopan ja herkullisen ruisleivän kera, luonnollisesti pahoitellen, että ei oo minkäänlaista gourmeta tarjota! Huh, meille kaupunkilaismukeloille se oli ihan vallan juhla-ateria, ei oo tullut meillä tuoretta kalaa pöytään ihan viime aikoina! Kaupan pakastealtaan aarteista ne on meidän sopat tehty, joten vasta pyydetystä ahvenesta keitetty soppa oli kyllä vallan taivaallista! Kolmisen tuntia siinä vierähti sukuloidessa, Joona alku-ujosteluiden jälkeen nautti taas saamastaan huomiosta ja keimaili tyytyväisenä esittäen kaikki parhaat hassutuksensa <3

Ennen Väisälänsaaresta matkan jatkamista kauemmas tehtiin tunnin stoppi vielä Tommin äidin lapsuudenkodin nurkille, jossa Tommin eno vaimoineen edelleen kasvattelee lehmiä ja pyörittää sellaista kioskia. Enolle ei oltu tulosta kerrottukaan, ja kyllä olivat lentää pyllylleen, kun meidät siitä kiskan pihalta bongasivat! Paikalla oli kesälomaa viettämässä myös Tommin toinen serkku, joka kuulemma asuu ihan niinkin kaukana meistä kuin Vantaalla… jep, kyllä se välimatka jo selittääkin, miksi ei olla tavattu tässä vuosien varrella ;) Siinä sitten kuulumisten vaihtoa ja pällistelyä, minä eikä tietysti Joonakaan oltu heitä koskaan tavattu tai mummon kotipaikkoja nähty. Jäätelöt syötiin ja sitten piipahdettiin ihmettelemässä lehmiä, Joona lähti vielä isin ja enon vaimon kanssa katsastamaan traktoria, lehmiä, kissaa ja koiraa vähän lähempääkin.

Lopulta kello oli niin paljon, että mukavista jälleennäkemisturinoista huolimatta oli jatkettava matkaa. Joona simahti saman tien autoon, joten päästiin huristelemaan illan määränpäähän Jyväskyläänkin tehden ainoastaan pikaisen tankkauspysähdyksen jossain välimaastossa. Kellokin oli jo liki kuusi kun päästiin hotellille! Nälkä kurnikin jo vatsoissa, joten hyyyyyvin pikaisen kaupunkikierroksen jälkeen käytiin vaan täyttämässä masut. Päivällispaikaksi valikoitui joku keskustasta löytynyt texmexiä tarjoileva ravinteli, jopa Joona tilasi itselleen ihan oman annoksen (luonnollisesti syötyään ensin jo iltapuuronsa alkupalaksi, pieni pohjaton kaivomme ;)).
Totaalista pikaruokailua harrastettuamme (ruoilla kesti saapua, mutta onneksi maku korvasi odotuksen) kipitimme kaupan kautta hotelliin. Joona ei ollut oikein innostunut jouduttuaan yöpymään samassa huoneessa vanhempien (ja television) kanssa samassa huoneessa, joten uneen vaipuminen vei (reilu?) parisen tuntia, uskomatonta! Enpä muista, koska Joona viimeksi olisi valvonut liki yhteentoista illalla!… :O

Edelliseen saakka kirjoitin Jyväskylässä jo samana iltana, mutta tämä loppu täytyy nyt yrittää vaan päkistellä omasta päästään… Tässä välissä on siis jo reissu koluttu ja kotiin tultu.

Jyväskylässä tosiaan herättiin sitten uuteen aamuun ja suunnattiin hotellin aamupalalle. Yö nukuttiin nukahdettuamme sitten ihan hyvin, aika normaaliin aikaan sitten kasin kulmilla oli Joona-vekkarin herätys. Hotelliaamupala maittoi ekana aamuna vallan hyvin, tosin puuroahan Joona ei suostunut syömään nähtyään kaiken muun tarjolla olevan! Aamupalapöytä löydettiin sopivasti leikkinurkkauksen vierestä kolmen pöydän kabinetista, joten ei ollut niin väliksi, vaikka Joona ei siinä pöydän ääressä juurikaan istuskellut. Lastenpöydässä oli vohveliraudat kuumina ja paistettiinpa siinä aamuherkuksi myös vohvelia, tosin suurin osa vohvelista taisi kadota äidin suuhun, kun Joona ei malttanut ;) Aamupalan jälkeen päätettiin käydä tekemässä vielä kävelylenkki Sokoksen shoppailumaailmaan ja satamaan, jälkimmäisessä ihmeteltiin Jyväskylän rallin valmisteluita ja varikkomeininkejä. Oli rekkaa jos jonkinlaista ja renkaita ja autoja ja kaikkea mahdollista! Joona juoksenteli innoissaan ympäriinsä, vähän holtitonta menoa kaupungissa, jossa näemmä pyöräily on todella suosittua! Satamassa ihasteltiin vähän paatteja ja palattiin takasin hotellin suuntiin, matkalla ehdittiin toki ihastella juna-aseman kupeessa lepäävää vanhaa ja komeeta höyryveturia! Väsytystaktiikka toimi, ja autoon päästyä oli apina untenmailla jo ennen kuin ehdittiin keskusta-alueelta poistua!

Matkaa ajatellen oltiin jätetty Joonan tutinkäytössä pieni takaportti, että autossa saa syödä, vaikka päivällä ei enää muuten saisikaan. Päikkäreillekään se ei autossa sitä vielä edes pyytänyt, mikä oli kyllä ainakin mulle aikamoinen ihmetys! Autossa päikkäreiden nukkuminen toki joudutti matkantekoa, ainoa harmi oli, että Joonan niska ei ollut kovin miellyttävässä asennossa. Joka ikisenä päivänä kun Joona heräsi autoon nukahdettuaan, oli pakko pysähtyä ja nostaa ipana pois turvaistuimesta, koska se itkien vaan koitti saada päätään kääntymään, onnistumatta :(

Saavuimme iltapäivältä jo seuraavaan etappiimme, hotelli Vesileppikseen Leppävirroille. Huoneiden check-in, ipanalle ruokaa ja eiku uimaan! Hotellin yhteydessä oli sellainen ihan pätevä kylpylä, josta löytyikin Joonalle passeli allas. Hassua altaassa oli, että se oli sellainen ”teräksinen” se pohja, joten sehän liukui ihan vietävästi! Kaakelialtaaseen tottuneena Joona joutui vähän totuttelemaan pysyäkseen pystyssä, mutta lopulta siellä pulikointi sujui ihan loistavasti. Äiskä pääsi vähän uimaan keskenään aikuisten altaaseen, kun Joona ja isi jäi lutraamaan lastenaltaaseen ja kokeilivat kuulemma vesiliukumäkeäkin! Kaikki kolme yhdessä hyppäsimme myös porealtaan ja terapia-altaan riemuihin, kummasti siellä lutratessa taas tunti vierähtikin. Tämän hotellin ehdottomasti hyviin puoliin tuon yöpyjille ilmaisen kylpyläosaston lisäksi oli hotelliravintola, jossa oli valittavana noutopöytä! Joonallekin sieltä oli helppo napata salaattia, höyrytettyä parsakaalia, cheddarkalaa ja pottuja, eikä taaperon ruokailu edes maksanut mitään (eivät tainneet tietää, paljonko tuo taapero todellisuudessa syö ;))! Äidin ja isinkin masut saatiin täyteen, vaikka Joona jo ennen jälkkäriä hermostuikin ja lopulta Tommi paineli ipanan kanssa leikkihuoneeseen, että mä sain syötyä loppuun ja palasi itse sitten vahtivuoron vaihduttua syömään annoksensa loppuun. Iltapuhteiksi olimme ajatelleet tutustumista hotellin vieressä olleeseen polkuautokaupunkiin, mutta harmillisesti se olikin jo mennyt kiinni! Onneksi vierestä löytyi kuitenkin tosi kivanoloinen leikkipuisto, jossa oli paljon muitakin lapsia ja Joona sai lainata toisen pojan hiekkaleluja laatikolla. Siinä leikkien tiimellyksessä Joona koitti vaihtaa oman äitinsäkin tähän leluja lainanneen Eetu-pojan äitiin, sen verran hanakasti oli ottamassa sitä vieras-äitiä kädestä kiinni ja raahaamassa omiin leikkeihinsä :D Meitä aikuisia se nauratti, Joona ei millään meinannut uskoa, että eipä taitaisi Eetu-poika oikein yksin selvitä, jos Joona hänen äitinsä veisi. Leikkihetken jälkeen olikin jo aika painua takas hotellille ja alkaa iltapuuhiin. Hotelli taisi olla erilaisten urheilujoukkueiden kesätreenauspaikkana suosittu, sen verran paljon sitä alaikäistä urheilijaa siellä käytävillä viiletti ja iltaa kohden sen kyllä huomasi… Huoneessa ei ollut ilmastointia, joten meidän oli pakko pitää huoneen parvekkeen ovea auki, ja parveke sijaitsi suoraan jäähallille (hotellin yhteydessä kun se oli) päin. Teinit riekkuivat, ajelivat mopoilla ja huudattivat musiikkia, kaikki tämä kantautui iloisesti suoraan meidän huoneeseen ja Joonan oli todella vaikeaa saada unenpäästä kiinni! Kärsivällisesti sen metelin loppumista odotettiin pari tuntia, koska Joona oli kuitenkin jotenkin löytänyt unensa ja hetkittäin jopa sikeähkösti siinä torkkui, mutta puoli yhdeltätoista kävin sitten respassa kysymässä, että eikö niitä pentuja sieltä todellakaan saada hiljennettyä! Olin jo itse valmis menemään ulos saakka sanomaan pari sanaa, mutta respasta kertoivat jo yrittäneensä tunnin verran ja nyt oli paikalle soitettu poliisitkin. Tähän tyydyin ja hiivin takaisin huoneeseen, yhdeltätoista olikin jo sitten aika hiljaista. Yö oli avoimesta parvekkeen ovesta huolimatta ihan tuskaisen kuuma, kaiken kivan lisäksi ötökät olivat tietysti löytäneet avoimen ovemme! Mulla oli jalat ihan jättimäisiä patteja täynnä, edelleen liki viikkoa myöhemmin ne kutisevat ihan vietävästi ja ovat pahimmillaan olleet noin teetassin kokoisia punaisia läikkiä, jotka tällä hetkellä ovat vaihtaneet olomuotonsa lähinnä muistuttamaan mustelmaa… Onneksi ovat yläreidessä, että ei ole tarvinnut ihan niiiiiiiin paljon niitä julkisilla paikoilla esitellä, uimarannallakin ne saa hukutettua veteen ;)

Hikisen yön jälkeen ei maistunut Joonalle sitten aamupala, mutta onneksi päädyimme istumaan terassilla ja naapuripöydässä oli Joonalle ihmeteltäväksi pikkuinen koirakin. Aamupalat saatiin lähes rauhassa syödä, huijattiin Joonaa istumaan nätisti syöttämällä sille nakkeja ja vesimelonia, puuron osalta luovutettiin, kun meidän lautasten sisältö tuntui houkuttelevan lasta niin paljon enempi. Aamupäivä jatkui kurjan pilvisenä, joten päätimme vain tyytyä pakkaamaan laukkumme ja lähtemään kohti seuraavaa etappia – liikennekaupunkikaan ei auennut kuin vasta puolen päivän jälkeen, eikä siellä tosiaan vaikuttanut olevan muuta mukavaa puuhaa :( Ennen lähtöä kävimme kuitenkin kurkkaamassa hotellin yhden vetonaulan, ympärivuorokauden auki olevan hiihtotunnelin! Saatiin parit hauskat kuvaräpsyt napattua, kun Joona hellevaatteissaan seikkailee keskellä lumimaata! Jos olisi ollut lämpöistä taminetta päällä, niin siellä olisi päässyt laskemaan myös pulkkamäkeä! Hauskaa! Ja sinne tosiaan pääsi ihan suoraan hissillä hotellin aulasta!

Nurmekseen matkasimme myös hyvin pitkälti suorilta tein, ainoastaan pienen tuliaisostostelureissun teimme matkan varrella, seuraavan yön isäntäväen lapsia lahjoaksemme siis ;) Aikuisille nappasimme hotellista suihkumyssyt tuliaisiksi! Jälleen maittoi uni ipanalle autossa, matkaa ei heräämisen jälkeen enää ollut taitettavana kuin puolisen tuntia! Nurmekseen saavuttuamme taivas aukesi ja tuli ihan hillitön rankkasade! Autoakaan emme heti purkaneet, kun siinä hetkessä olisimme kastuneet, mutta eipä niitä pilviä tarvinnut kauaa sisällä paossa olla. Nurmeksessa majoittajamme olivat siis Tommin vanha työkaveri (Mika), joka on Espoosta muuttanut kotikonnuilleen naisen (Marika) perässä ja asustelevat siellä Nurmeksen keskustassa Marikan pojan Jimin (5v) sekä yhteisen tyttärensä Hiljan (10kk) kanssa. Me ei oltu noita muita ehdittykään koskaan tavata, joten oli siinä sitten tutustumista puolin ja toisin! Lisäksi heillä oli kylässä Marikan siskonpoika 2v Matias, joten Joonalla riitti leikkiseuraakin kivasti, luonnollisesti Jimillä oli ihan huippuja leluja ja sinne huoneeseen kadottuaan sitä ei paljon näkynytkään ;) Miehet lähtivät piipahtamaan eräällä toisella kaverillaan, joten me raahattiin lapset leikkipuistoilemaan. Illaksi oli tarkoitus vielä lähteä uimarantaan, mutta Matiaksen visiitti hieman venähtikin, eikä me sitten viitsitty enää iltamyöhään rantaan lähteä, kun piti saada lapset unillekin. Miehet lähtivät saunomaan, joten lasten mentyä unille jäätiin Marikan kanssa kaksistaan turisemaan, ja olipa tosi luonnollista ja helppoa jutella ihan niitä näitä siinä! Aika samanmoinen ajatus- ja arvomaailma vaikutti olevan, joten oli helppoa jutella ja aika kiisi siivillä. Puolita öin päästin Marikan unille ja lähdin vielä hetkeksi istumaan ukkojen seuraan pihalle, jonne olivat viritelleet tulet nuotiopaikalle ja käristelivät makkaroita. Eivätpähän äijätkään olleet toisiaan taas jokuseen vuoteen nähneet, joten puhuttavaa riitti heilläkin! Siinä sitten yön tunteina virisi ajatus, että josko jäisimmekin toiseksi yöksi vielä Nurmekseen, niin saisivat rauhassa fiilistellä siinä yömyöhään, kun ei tartteisi surra jo seuraavan päivän ajoja ja lähtöaikatauluja.

Nurmes viihdytti meitä siis alkuperäissuunnitelmista poiketen vielä toisenkin päivän, joten ehdimme käydä vähän ihmettelemässä kyliä pienimpien lasten päikkäreiden jälkeen. Päästiinpä myös sinne uimarannalle muurahaisten syötäväksi ja leikkipuistoon sekoittamaan sekä lasten että aikuisten päitä ties mihin härveleihin! Ihan tosi mahtava puisto siellä nimittäin oli, alue liittyi jotenkin Sokos hotelliin, mutta ilmeisesti on kuitenkin kaikille avointa, tuntui siellä uimarannalla ja leikkipuistossa nimittäin paikallisiakin olleen… Hulppea miljöö, vaan lähestyvä nukkumaanmenoaika pakotti taas jättämään leikit kesken ja palaamaan puuropöytään! Toinen ilta katseltiin kaikki aikuiset yhdessä elokuvaa ja herkuteltiin sipseillä ja limpparilla, elämän pieniä iloja kai se on suotava pienlapsiperheillekin ;) Hyvin tuntui kaikille uni maistuvan jo aika aikaisin illalla, joten seuraavana aamuna olikin sitten jo todella levännyt olo!

Matkaan se oli viihtymisestä huolimatta lähdettävä, joten hyvästien jälkeen käännettiin nokka kohti Lieksassa sijaitsevaa Pikku-Kilin elämyspihaa. Mika sitä meille suositteli ja todettiin se luontevaksi välistopiksi, Joensuuhun kun ei sinänsä ollut mikään kiirekään. Elämyspiha oli rakennettu jonnekin ihan keskelle perämetsää, mutta siellähän sitä sitten olikin tilaa! Vaaran laelta oli upeita näkymiä, eläimillä raitista ilmaa ja ulkoilumaastot hienot! Sielläkin ilmeisesti oli jotain leirintämökkimahdollisuuksia, lisäksi olisi voinut kalastaa ja savustaa lohta lammesta. Me kuitenkin tyydyttiin ”kevytversioon” paikasta ja kierreltiin katselemassa eläinaitauksia ja maisemia. Hiki valui norona auringon paahtaessa kirkkaalta taivaalta, tuulta ei ollut nimeksikään, eikä asiaa ollenkaan helpottanut Joona, joka vaati saada olla sylissä tai matkarattaiden painona, ja ne ylösalas jyrkästi poukkoilleet, pehmyestä hiekasta rakennetut tiet olivat aika tuskaista kulkea. Mutta oli se kyllä sen arvoista, niin paljon Joona tykkäsi! Ens alkuun tuntui turhauttavalta, kun eläimetkin olivat aitauksissaan paossa päivän paahdetta, lampaat ja laamat mölläsivät pikkutalleissaan, eikä luvatuista villisioista näkynyt merkkiäkään. :( Lopulta löysimme vähän innokkaampina pomppivia peuroja ja pupuja, joiden syöttäminen oli Joonasta ihan huippua! Samoin poroa ihmeteltiin ja minipossua houkuteltiin röhkimään (onnistuneesti!) kilpaa kanssamme. Parhaat elikot Joonan mielestä kuitenkin vissiin olivat jotkut käyräsarviset pässielikot, jotka taistelivat siitä, kumpaa Joona ja Tommi syöttää ruohotupoillaan! Joona ei olisi millään malttanut siitä lähteäkään eteenpäin, vaan olisi ainoastaan kököttänyt sen aitauksen edessä. Onneksi mäen päällä oli myös jättimäisiä valkoisia lehmiä, joista yksi oli erittäin seurallisella tuulella ja nautiskeli mieluusti Joonan tarjoamista voikukka-annoksista! Joona nauraa kihersi, kun lehmä lipoi pitkällä kielellään heinää ja välillä kai Joonan kättäkin, yhtään ei sitäkään pelännyt, vaikka välillä säpsähtikin märän kielen osuessa omaan käteensä.

Pääsipä Joona kiipeämään isin kanssa myös näköalatorniin äidin jäädessä tavaravahdiksi alas, sieltä oli kuulemma komeat näkymät, joista äiti pääsi osalliseksi ainoastaan kuvien kera. Loppurundille osui vielä erinäisiä kana- ja kukkoeläimiä, aaseja ja lintuja, joita ei kuitenkaan uskallettu päästää Joonaa syöttämään, että ei tuu reikää linnun nokasta. Heppoja sentään käytiin vähän paijaamassa, ne oli Joonasta niin jänniä, että tuttavuutta tehtiin ainoastaan äidin sylistä. Emuja ja strutseja, joutseniakin, nähtiin, kunnes saatiin kierros loppuun ja oli enää aika evästauolle. Väsyneinä, mutta onnellisina lähdettiin suuntaamaan kohti Joensuuta, seuraavan yömme majapaikkaa. Joensuun hotelli oli jälleen aivan kaupungin keskustassa, joten ruokapaikkaa ja viihdykettä haettiin suoraan kaupungilta. Rossossa syötiin, ja täytyy kyllä sanoa, että vaikka itsellä on ollut aikamoisia ennakkoluuloja sitä paikkaa kohtaan, niin ainakin kyseinen Rosso saa ehdottomasti täydet pisteet tämän reissun onnistumisen osalta! Pöytä saatiin isohkon leikkialueen vierestä, lastenlista oli ihan todella hyvä ja aikuisillekin löydettiin sopivat annokset! Toisin kuin täällä kotinurkilla käydessä lähes missä vaan ravintolassa, tuolla oli sama tarjoilija koko ruokailun ajan ja osasi kyllä hommansa! Ehkä sitä täytyy uskaltautua Rossoon taas toistekin syömään! Joonakin tykkäsi, söi innolla ruokaansa ja leikki todella nätisti leikkinurkkauksessa. Ruoan päälle oli hyvää aikaa käydä vielä vähän käpsyttelemässä kaupungilla, kierrettiin katselemassa vähän jokea ja palattiin kaupan kautta iltapuurohommiin hotellille. Täydet pisteet täytyy antaa myös hulppeasta huoneesta, jossa oli parveke suoraan torin ja kirkon suuntaan ja Joonan sängynkin sai näppärästi eteiseen, jolloin telkkarin katselu ei häirinnyt ipanan unta. Huone tosin taisi olla vähän paremman tason huone, sillä siellä oli myös nojatuolin, sohvan ja sohvapöydän istuskeluryhmä, eli tilaa oli normihuonetta hiukan enempi.
Iltapesujen jälkeen mä jäin laittelemaan Joonaa nukkumaan ja Tommi lähti piipahtamaan saunassa, aika pian se uni ipanan onneksi veikin, vaikka Tommi ehti palata juuri ennen kuin Joona oli syvään uneen vaipunut, ja se vähän siihen havahtui. Mä olin sopinut terassitreffit Joensuussa asuvan ystäväni Saran kanssa ysiksi, ja siihen mennessä Joonakin oli onneksi jo ihan sikeässä unessa, eikä ole tajunnut tuon taivaallistakaan äidin poistumisesta. Joonalla on reissussa tullut ihan mieletön eroahdistus, ja pari kertaa, kun Tommi on jäänyt hakemaan jotain autosta ja tullut perässä huoneeseen, on Joona saanut ihan järkyttävän ahdistuskohtauksen ja vaan itkenyt ja karannut juoksentelemaan pitkin käytäviä! Kahdesti sama alahuulenväpätys on tullut, kun ollaan Joonan kanssa oltu pois autosta (kerran bensa-asemalla taukoa pitäessä Tommi siirsi auton pois mittarikentältä ja tänään Tykkimäellä Tommi siirsi auton parkkipellolla syrjempään), Joona mun sylissä ja se on nähnyt Tommin käynnistävän auton ja liikkuvan sen muutaman metrin matkan… Uskomatonta, miten sillä voi tulla siinä sellainen itkuparku, vaikka kuitenkin on munkin sylissä ja kuinka koitan sille kertoa, että ei hätää, isi vaan siirtää autoa ja tulee ihan just meidän luokse! Voikohan tollaisia tulla ”muuten vaan” vai johtuuko ne jostain traumakokemuksesta, että Joona on säikähtänyt, että jätetään se?? :O (Enkä kyllä keksi, että se olisi koskaan joutunut sellaista kokemaan! Oisko sitten reissujännitystä, kun paikat vaihtuu?)

Mä palasin siis kuitenkin hyvissä ajoin ennen puolta yötä takas hotellille, jossa uni jälleen vei ihan salamannopeasti. Seuraavan aamun aamupala oli iiiiiihan tuskaista, Joonaa ei huvittanut syödä käytännössä mitään, sitä ei kiinnostanut istua siinä pöydässäkään ja tuntui, että meistä ei kukaan saa syödä rauhassa! Leikkialue olisi varmasti pelastanut paljon, mutta tällä kertaa sellaista ei nyt ollut saatavilla, eikä pöytään tuoduista puuhakirjoista ja värikynistäkään ollut iloa. :( Jotenkuten koitettiin vaan saada pikaisesti ahdettua omat mahamme edes puolilleen, ja jälleen kerran Tommi sitten lähti huutavan ipanan kanssa pois ruokasalista, kesken oman aamiaisensa… Onneksi sillä ei ollut kuin kahvi enää juomatta, ja sattumalta kahvikoneen päällä oli pahvikuppeja take awayta varten, joten sain vietyä Tommille kahvin huoneeseenkin. Koitettiin hillitä apinanraivoa ja lähdettiin käymään torilla ja kirkkopuiston leikkialueellakin, mutta Joonaa kiinnosti jälleen vaan ihan juoksennella päättömänä ympäriinsä. Annettiin sen sitten purkaa tarmoaan, mä lähdin pakkaamaan meidän tavaroita ja pojat jäivät vielä käymään kaupoilla täyttämässä eväsvarastoaan ja olivat ostaneet Joonalle uuden autonkin matkaviihdykkeeksi. Tommi on ihana, kun se haluaa Joonallekin tollasia kivoja lomajuttuja, kun se ei vielä niin tosta reissaamisesta ehkä ymmärrä!

Joensuun jälkeen naviin näpyteltiin mun iskän sukulaisten kotiseudut Parikkalassa, jonne ajettiin hörppäämään kahvit mun iskän serkun ja mun pikkuserkun seuraan. Kovasti oli maisemat muuttuneet, mä en oo tainnut liki kymmeneen vuoteen siellä nurkilla käydäkään! Tällä kertaa ei käyty niissä mulle kaikista rakkaimmissa maisemissa, joita olisin ehkä halunnut Joonallekin näyttää, mutta siellä ei enää asu kuin yksi mummin siskoista, jonka luokse ei viitsitty ihan tuollaiselle yllärivisiitille pistäytyä. Joona pääsi taas maistelemaan vähän marjoja suoraan luonnosta ja juoksentelemaan pitkin pihoja, olisi se uimaankin yrittänyt (siellä rannassa mä sentään oon ollut skidinä, vaan ei yhtään muistunut sekään rantasauna mieleen :( ), mutta ei nyt tällä kertaa sitten päästetty. Kovasti tuntui Joona ihastuneen myös mun pikkuserkku-Ellaan (11v), sitä se otti pihalla koko ajan kädestä kiinni ja halus kävellä yhdessä, hih! Visiitin jälkeen lähdettiin suuntaamaan kohti viimeistä yöetappia, Lappeenrantaa, jossa kohteena oli sama hotelli, kuin viime vuonnakin tämän perheemme ensimmäisellä kesälomareissulla! Nostalgiaa siis, tuleekohan tästä perinne! ;) Hotelli Lappee on kyllä äärettömän miellyttävä sekin, lisäksi siellä on todella kiva leikkinurkkaus ja mahdollisuudet biliksenkin pelaamiseen. Illalla käytiin taas kävellen pieni kaupunkikierros, mutta nälkä kurni vatsassa ja oli pakko päästä syömään – jostain syystä kaupungissa oli tunkua ja monessa keskustan ruokapaikassa oli todella paljon väkeä?! Onneksi löydettiin vahingossa hieman syrjemmästä toinen todella kiva ravintola, jossa oli pihviviikot meneillään ja aivan loistava palvelu sielläkin! Ruoka oli ihan superhyvää ja Joonakin jaksoi istua ja syödä annostaan – tälläkään kertaa tosin sitä ei kiinnostanut se lautasella lötkötellyt lohi, vaan ipana keskittyi syömään lähinnä ranskalaisiaan! Hassua, että koko reissussa ei Joonan annoksissa ollut muita perunavaihtoehtoja kuin ne ranskalaiset, vaikka luulisi Suomesta (ja etenkin itä-suomesta?) saavan muussiakin!
Mahat pullollaan taaperrettiin hotellille vielä hetkeksi leikkinurkkailemaan, puuro syötiin hotellin kahvilassa ja lopulta huoneessa uni vei pienen miehen ihan alta aikayksikön!

Viimeisen aamun kunniaksi aamupalailu oli todella tuskaista, eikä lapselle vaan yksinkertaisesti maistunut yhtään mikään! Leikkinurkka vei voiton, suuhun saatiin huijattua muutama murunen pyttipannua, pari pikkunakkia, pari vesimelonia ja haukku karjalanpiirakkaa – puuroakin hain sille kahteen kertaan, mutta tarjolla ollut ruispuuro ei Joonalle maistunut jugurtilla (Joona siis syö puuronsa jugurtilla, niin oudolta kuin se kuulostaakin! :D) eikä myöskään mun epätoivoisella yrityksellä, kun laitoin sille ison mansikkahillosilmän siihen… Eipä siinä auttanut mikään, pakkosyöttökään kun ei oikein onnistu. Huoneen luovutuksen jälkeen ajettiin auto sataman suuntaan ja käytiin katsastamassa kaikkien hehkuttamat Hiekkalinnat! Ne meidän oli tarkoitus käydä viime vuonnakin vilkaisemassa, mutta sillon ei iltasella niitä sieltä löydetty heti, ja luovutettiin – tänään selvisi, että vuosi sitten oltaisiin linnoille päädytty, jos olisi kävelty n. 100m pidemmälle! :D Kuinka ollakaan, hiekkalinnoilla oli vaikka mitä puuhaa ja kojua, Joona parkkeerasi heti alkuunsa jättiläismäiselle hiekkalaatikolle, jossa oli tuhottoman paljon ihania hiekkaleluja! Puolisen tuntia se siinä kai touhusi lelujen kanssa ennen kyllästymistä, harvoin hiekkalaatikko niin kauaa innostaa kerrallaan! Löytyihän sieltä myös ilmainen pikkuruinen sähköjuna ja keinukarusellikin, ja juu-u, luit oikein, ILMAINEN! Juna oli Joonan mielestä ihan hitti, se olisi varmaan istunut siinä puol päivää! Polleana se istuskeli etupenkillä ja paineli junan äänitorvea, ei yhtään edes yrittänyt hypätä kesken kaiken kyydistä pois! Ihana ipana! Huuto tuli ainoastaan kun nostettiin pois kyydistä ja tehtiin seuraaville tilaa, se ei olisi Joonalle sopinut ollenkaan! Lopulta ipanakin oli jo sen verran väsynyt, että päätimme vilkuttaa heiheit Lappeenrannallekin ja kääntää auton nokan kohti kotia, tosin Tykkimäen kautta!

Tykkimäellä oli noin tuhat ja miljoona muutakin, mikä ei tosin yllättänyt, kun päivä oli aurinkoisen kuuma ja sunnuntaikin vielä… Laitteisiin ei tällä kertaa Joonaa laitettu, tuntui ryöstöhintaiselta ostaa 5e/kpl hintaisia laitelippuja lastenlaitteisiin!! Joona ei vielä edes osannut vaatia, vaan kaikista jännimmät isojen hulivililaitteet olisi olleet mageita, mutta niihinhän tuolla ei onneksi vielä ole hetkeen asiaa ;) Nauratti kyllä, että monessa yksinistuttavassa lastenlaitteessa oli pituusraja 90cm, jonka puolesta Joona olisi niihin jo päässyt, mutta ei se kyllä vielä olisi osannut niissä edes olla :D Tästä sen kai taas huomaa, että pitkä poikahan tuo on, ei voi minkään! Käytiin myös vähän katselemassa eläinalueella taas lampaita ja possuja, kanat ja poni ei tällä kertaa kiinnostaneet yhtään, tosin nepä siellä kovin flegmaattisena vaan köllivät kuumuudessa ja ihmishälinässä. :( Joonan laitehuvittelut ei kuitenkaan ihan nolliin jääneet, vaan pääsi se kahdesti sellaiseen kolikkoautoon, mitä markettien eteisissäkin on, ja laitettiinpa ihan jopa rahaa sisään, että saatiin ne liikkeelle! 2e panostuksella saatiin Joonalle hyvä mieli, eikä tarvinnut jonotella niihin laitteisiin. :) Parin tunnin jälkeen oltiinkin jo valmiita suuntaamaan takas autolle ja ajelemaan kotiin, Joona ei suostunut syömään mitään Tykkimäelläkään, joten tiedettiin sen nälän tulevan ennen pitkää! Ja niinhän siinä sitten kävi, että ajomatka Kouvolasta kotiin oli koko reissun tuskaisin, Joona kiukkus takapenkillä ja vaati jatkuvaa viihdytystä, välillä hellyin jo antamaan sille maitoakin sekä vähän rusinoita ja cheerioseja, että ei ihan tartteis nälkäänsä huutaa. Vaan selvittiinpä siitäkin, ehkä jonain päivänä tuo kapina vielä tajuaa, että sillon se on syötävä, kun ruokaa on nenän edessä! Kotonakaan sille ei kyllä ruoka maistunut ennen iltapuuroa, vaikka monesti kysyin, että tuleeko syömään! Ehkä se oli Joonastakin ihan kivaa palata kotiin omien lelujen ääreen, sillä Tommi sai purkaa auton ja lähteä kauppaan ilman protestihuutoja, eikä Joona pyörinyt munkaan edessä kun laittelin pyykkiä ja purin meidän matkatavaroita!

Kaiken kaikkiaan reissussa sitten meni 7 vuorokautta ja matkaa tuli auton mittariin 1433.7km lisää ajoa. Pääsääntöisesti Joona oli ihan huippuhyvää matkaseuraa ja kaikki meni aika mallikkaasti, vaikka toki aina poissa kotoa ne turhautumiset eskaloituu sitten vielä… Mutta tästä selvittiin ja seuraavaan lomaan on kuitenkin vielä vuosi ;) Kuvasatoa vähän myöhemmin!

Kesäjuttuja

Tännekin voisi yhtä ja toista kai koittaa välillä naputella, mutta jotenkin ei oo tuntunut olevan mitään tähdellistä kerrottavaa silloin, kun on aikaa, ja silloin kun jotain voisi kirjoittaa, niin aikaa ei vain tunnu olevan.

Jälleen tämäkin kesä on startattu ihan kunnolla ja hellettä tuntuu riittävän! Meidän perheessä oikeastaan kukaan ei niin välittäis näin kuumista ilmoista... Tommia ei kai muuten haittaisi, mutta niillä töissä sitten tulee kuulemma niin älyttömän kuuma ja hiostava siitä ilmastosta, että ei työnteosta tuu sitten yhtään mitään!
Tälle kesälle lisäks on päänvaivaa aiheuttanut jatkuvat varoittelut uv-kertointen korkeudesta, onpa jopa suositeltu, ettei pienten lasten annettaisi leikkiä ulkosalla päivän tukalimpina hetkinä! Me ollaan kyllä oltu ulkonakin, mutta varjossahan Joona ei sitten suostu pysymään enää millään... alkukesästä pyrittiin pitämään pitkälahkeisia ja -hihaisia ohkasia vaatteita, mutta lopulta siitäkään ei tullut enää mitään, joten otettiin suosiolla ihan vaan kesäkledjut käyttöön. Joonan nahka ei oo vielä onneks kertaakaan kärtsännyt, ihanaa! Liekö kiitos huolellisten rasvausten vai oisko tuon valkonahkaisen ihossa sittenkin enempi isin "geenejä" (Tommi on ärsyttävä, se ei pala juuri koskaan!), mun iho kun on samoista rasvamääristä huolimatta hyvinkin punainen... Pahasti en kyllä onneks oo itsekään kärtsännyt, eipä oo tullut istuskeltua tunti tolkulla paahteessa, vaan ulkoilut tuon taaperon kanssa on jokseenkin olleet rajoitettuja.

Juhannus päästiin viettämään ihan lapsiperheiden malliin! Mun kummipoika perheineen (niiden esikoinen on Joonaa viikon nuorempi) tuli viettämään juhannusta meidän seuraksi mökille, ja oli kyllä ihanaa katsella miten Joona ja Bestis nauttivat toistensa seurasta! Vedettiin aidatkin kiinni ja mukana ollut hauvakin sai juoksennella vapaasti ympäriinsä! Syötiin itsemme ähkyyn useampaan otteeseen ja elämä oli aika nautinnollista, huolimatta kahdesta uhmaikäisestä, yhdestä vauvasta ja välillä piinanneista vesisateista ;) Isot pojat leikkivät monesti kuravaatteet päällä, nurtsipihalla kun tuo kuivaminen sateen jälkeen kestää haasteellisen kauan... Menoa kuravaatteet eivät haitanneet kuitenkaan! Vieraiden piti alunperin olla vaan yksi yö, mutta heilläpä olikin niin viihtyisää ja lapsetkin nauttivat, niin saatiin pitää heidät seuranamme koko juhannuksen verran!
Nukkumissysteemit olivat vähän haastavia, Joona kun oli ekana yönä sitä mieltä, ettei aamulla suostu nukkumaan.. Me tietysti Tommin kanssa oltiin valvottu saunalla johonkin puol neljään, vaikka muut olivat kaikonneet jo aikoja aiemmin unille... Joonan herääminen joskus kai ennen kuutta oli sitten ehkä maailman hirvein ylläri! Tommi nous antamaan sille vähän maitoa, mutta ei kelvannut, laps vaan huus ja huus ja huus... halus ulos, mutta ei halunnutkaan ja mikään ei kelvannut. Lopulta Tommi päätti vetää itselleen ja ipanalle vaatteet päälle ja lähteä tihkusateeseen ulos, jotta muut mökissä nukkuvat sais jatkaa uniaan. Luojan kiitos se kirkuminen ei herättänyt myös mökin toisessa päässä nukkuvia, mä itse tietysti olin koko sen episodin myös hereillä ja vielä joku hetki sen jälkeenkin pyörin ja arvoin, et pitäiskö mun vaan itse nousta ja käydä käskemässä Tommi unille... Mut herätettiin sitten puolilta päivin ja oli vähän hölmistynyt olo :D
Toka yö meni jo onneks kivuttomasti ja pian sunnuntaina sitten vieraat lähtivätkin, näki selvästi Joonasta, kuinka omituista olikin olla taas ilman leikkiseuraa ja ilman sitä seurana pyörinyttä kultasta noutajaa! (Ja oli kyllä onni, että oli koira tuolla, ja just se nimenomainen yksilö. Joona on aiemmin päässyt tutustumaan niin rajatusti eläimiin, mutta nyt tätä haukkua uskals tutkailujen jälkeen itsekin lähestyä ja silitellä ja halia. Muiden koirien kanssa Joona on osoittanut kiinnostusta, mutta sitten kuitenkin "pelännyt" liikaa, kun koira onkin yrittänyt tulla tutustumaan...)

Kesälomareissuja tässä ei oo vielä ehditty tekemään, Tommi kun aloittaa lomansa vasta tossa ens viikolla. Sitten ois tarkoitus tehdä jotain, ainakin itäiseen Suomeen ois tarkoitus suunnata jne. Itse en haluis tehdä liian tarkkoja matkasuunnitelmia, mutta meidän on mentävä ehkä niiden kaupunkien mukaan, joissa on tarjolla hotelli, josta saa henkilökunta-alet... Hassua, että henksualehintaisilla hotelleilla säästää niin paljon, kun taas itse oisin jopa ehkä halunnut vaan katella leirintäaluemajoituksia, mutta ne on nykyään ihan tuskaisen kalliita useassa paikassa - ja kovin kovin loppuunmyytyjäkin näin heinäkuussa! :O Noh, katsotaan mihin mennään, paljon riippuu myös siitä, kuinka paljon Joona jaksaa istuskella autossa! Itsellä kiinnostais kuitenkin käydä mun maalaissukujuurilla iskän puolen sukulaisilla, niillä nurkilla, missä itsekin muutamat kesäpäivät tullut vietettyä!

Tossa viime viikonloppuna päästiin kokeilemaan myös sitä, mitä elämä ois kahden taaperon vanhempina. Yks mun mammakavereista on saamassa elokuussa toisen, ja luvattiin ottaa niiden esikoistyttönen meille iltapäivähoitoon, jotta saavat laitettua juttuja uudelle tulokkaalle kuntoon. Onneks tää kyseinen pikkuneiti on kylässä varmasti yks helpoimmista tapauksista, ei tullut itkun itkua edes siitä, kun vanhemmat vilkuttivat ovella heiheit tai kun oli aika käydä päiväunille! Joona luonnollisesti riehui ja kränttyili senkin edestä, että oli ihan kiva, kun Tommi oli apukäsinä... Ainoa haasteenpaikka ois voinut olla just päikkäreille laitto, hoitoneiti kun ei nuku kuin sisällä ja Joona ainoastaan ulkona. Lopulta sekin ois varmasti sujunut, tyttöselle riitti pelkästään vieminen pinnasänkyyn tutin kanssa ja Joonaa vähän partsilla saa kiikuttaa vaunuissa. Muuten päivä sujui ripeästi, tosin molemmat olisivat hirveästi halunneet istua tietysti just sen sylissä, johon toinen oli kiivennyt... Näemmä myös puoltoistavuotias osaa valkata leikkiseuransa, ja ilmeisesti just nyt tässä ikäkaudessa ei sitten ollenkaan sovi leikkiä tyttö ja poika keskenään :D Niinpä ipanat leikki sitten eri puolilla huonetta, mitä nyt välillä suuttuivat, kun toinen tuli viemään just sen parhaan leluauton, jolla toinen oli leikkimässä...

No mutta juu. Sellaista kai tänne pääasiallisesti! Seuraava iso etappi olis luopua tutista, nyt päätettiin ihan tietoisesti rajoittaa sitä päiväkäytössä. Eli kohta lähtee sekin helpotus! Annettiin vielä sen verran aikaa, että saadaan tuo autoloma vietettyä, koska autossa se tutti saattaa pelastaa paljon ;) Pian sitten on aika luopua kokonaan! Ja samoin pitäis luopua tuttipulloista ja ruveta tosissaan miettimään sitä ison pojan sänkyä!

1.5v neuvola

Aamusella käytiin ottamassa MPR-rokoitus ja uudet mitat. Rokoituksenanto oli taas iskän ja terkkarin yhteistyötä, mullahan ei voimat enää riittäis pitämään tota ipanaa aloillaan... Olin kuullut just tästä rokotuksesta kauhukertomuksia monelta, että mennyt ihan reisille ja ties mitä säätöä, mutta onneks meillä neuvolantäti (nuoresta iästään huolimatta, tai ehkä juuri siitä johtuen?) handlas homman hyvin. Joona vihas laastaria (sama juttu myös lekurissa ne pari kertaa, ku joutunu ottaa tulehdusarvot, se suuttuu sille laastarille AINA!) ja repikin sen heti pois ja kävi viemässä sen roskikseen :D

Ipana kasvaa pituudessa +2-käyrää ja painossa 0-käyrää, mutta terkkari ihanasti toteskin vaan, että vielä menee ihan hyvin raja-arvon sisällä tuo pituuskin, että siitä ei vielä tarvitse huolestua. Kauhulla vaan katselin, että miehen neuvolakortissa oli samanmoiset pituuslukemat, ja hänestä on sanottu koko tuo neuvola-ikä, että kun on liian pitkä lapsi ja pitäis jotain hormonihoitoa jo pituuskasvun hillintään aloittaa... Ja mies ei kuitenkaan oo ku sen joku 190cm nykyään pitkä, että ei todellakaan mikään superjätti!

Muutamaa päivää vajaa 18kk ikäinen Joona oli siis 89cm ja 13.6kg. Tommi oli samanikäisenä samanmittainen, mutta kilon painavampi, mulla vastaavat mitat oli 82cm ja vaan 9.8kg!

Ensimmäisen kulmahampaankin bongasin eilen tulleen läpi, vihdoinkin! Eihän sitä ootettukaan kuin jostain helmikuulta lähtien... Nyt siis hampaita komeat 13kpl, eiköhän tuo toinenkin alaleuan kulmahammas tuu pian ja sitten vielä ne yläpuolelle tulevat. Viimeiset 4 takimmaista hammasta tuleekin kuulemma vasta 2v tienoilla!

1.5v lääkäri on hassusti vasta elokuussa, mutta eipä itsellä ainakaan oo tuon ipanan suhteen niinkään mietinnässä kysymyksiä. Neuvolantäti ei myöskään vaikuttanut huolestuneen tuon puheenkehityksestä (tai kehittymättömyydestä ;)) ja itsekin sanoin, että olen alkanut puhua vasta 2v iässä ja sitten ihan suosiolla lauseta. Joona on äitinikin mukaan ihan samanlainen, höpisee sitä omaa kieltään, ja kun yrittää saada sen toistamaan joitain sanoja perässä, niin se katsoo vähän sillain väheksyen sitä aikuista. Hassu poika! Vaan ne pari-muutama osattua sanaa ja se oma kieli on kuitenkin se tärkein tässä vaiheessa, ja tietysti se, että tuo selkeästi ymmärtää vanhempien sanallisen viestinnän.

Nyt tuoretta sämpylää tuolta uunista, molemmat talon isännät on täällä unillaan, joten saan herkutella ihan yksinäni!

Kylpytynnyri!

Ja silloin ku ei oltu rantsussa, niin näin Joona sai vilvoiteltua mummin terassilla!

Talviturkit jäi!

No saatiinhan ne talviturkit vihdoin heitettyä täydellisesti! Käytiin tänään uudestaan rannassa kanukkien kanssa ja tällä kertaa olin viisaampi; puin uikkarini päälle jo kotona, kun tiesin Joonan haluavan heti veteen enkä ois ehtinyt käydä pukkarissa vaihtamassa uikkariani päälle. Vesi ei tuntunut yhtään niiiiiiin kylmältä! Puolisen tuntia lutrattiin, Joona ei ois lähtenyt millään pois, vaikka taas oli huulet sinertymässä ja ipana jo lähes tärisi... Pakko se sit oli vaan keksillä lahjoa rantaan lämmittelemään ;)

Tultiin mummila evakosta kotiinkin, vaikka hitusen pitkäks meni... bussi oli ensin myöhässä ja junasta nähtiinkin sitten vallan passelisti vaan saapuminen naapuriraiteelta, joten ei edes yritetty ehtiä siihen, se ois varmaan lähtenyt just kun oltais päästy ekalla hissillä ylös... käveltiin sitten alikulkuun ja kierrettiin, seuraava juna olikin (kiitos taas vaan Turun juna!) myöhässä ja lopulta seistiin asemalaiturilla liki puol tuntia! Kotona Joona halus kuitenkin vielä puuroa (vaikka oltiin just ennen lähtöä syöty mummilassa uusia pottuja ja lohta), joten äkkiä vaan puurot tulille ja siitä lennosta ipana unille.

Täällä on näemmä Kivenlahtirock (joka pidetään siis Leppävaarassa ;)) meneillään ja passelisti kuuluu meidän makkareiden ja saunan ikkunoista sisään! Hetken jo harkitsin, josko sitä ois pitänyt laittaa sauna lämpeämään ja köllähtää lauteille ikkuna raollaan ja nautiskella pala festaritunnelmaa!

Maria, Wesley ja Xavier on Suomessa!

Täällä Espoossa on tontti, joka on ollut äidin suvun omistuksessa jo pidempään ja toiminut meillä kesämökkipaikkana, kunnes mun vanhemmat päättivät siis rakentaa tähän omakotitalon. Suku on tutustunut tietysti tienoon naapureihin ja tuossa (tällä hetkellä parin tontin päässä) asustelee edelleen sellainen rouva, joka on lapsineen asunut siinä vuoskymmenet. Mun äiti ja eno ovat hengailleet tän rouvan lasten kanssa skideinä kesäisin, itse taas olen samanikäinen kuin yhden rouvan lapsen lapsenlapset, ja heidän ollessaan Suomessa käymässä ollaan vietetty yhdessä aikaa (rouvan lapsista 4/5 on siis muuttanut Kanadaan asustelemaan ja siellä perheensä hankkineet). Nyt on ikää sitten meillekin tullut ja tuota jälkikasvua vipeltää omissa jaloissamme, joten ihanaa, kun nämä meidän vauvat ja taaperot saavat nyt sitten leikkiä keskenään! Tällä erää Suomessa on tuon pesueen nuorin miehensä ja kymmenkuisen poikansa kanssa. Me ollaan Joonan kanssa mummilassa sitten evakossa, kun isikin on Ruotsissa festaroimassa viikon ja täällä voidaan olla lähempänä noita harvinaisia leikkikavereita.

Me ollaan vietetty muutama tunti tänään rantsussa ja Joona hullupää kävi merivedessä uimassa! Ihan hiton kylmää se oli! Ite en ehtinyt ees uikkaria vaihtaa, kun herra tempoi mua kädestä pitäen kohti rantaviivaa... huhhuh. Jäi äitiltä siis varsinaisesti talviturkki heittämättä, vaikka aikalailla märät oli munkin vaatteet, et oishan siinä samaan syssyyn sit vaik uinutkin ;) Tosin samoin Xavier 10kk oli aika innoissaan siellä läträämässä, että kaheleitahan nää kersat kai on! Rannalla oli tungosta, mutta vedessä oli tilaa! Eipä paljon houkutellut muitakaan uinti...

Joonan päikkärit meni taas tänään ihan pyllylleen, kun ei päivällä suostunut nukahtamaan... viiden jälkeen sitten ns. pakkonukutin sen rattaisiin naapurin pihassa, ja kuudelta oli pakko repiä mukelo ylös, ettei ihan plörinäks mee ilta. Tuolla naapurissa hra Kamikaze veti tyylikkään niskaedellä voltin nojatuolilta lattialle ja huuto oli kyllä sen mukainen! Luojan kiitos ei käynyt pahemmin, siinä kun ois voinut niskatkin taittua, ainoastaan keskellä otsaa pieni punainen kohouma. Siis se kiipes tuolille ja vissiin innostu, kun Xavier nous seisoo sitä tuolia vasten kanssa ja enpä ehtinyt kuin komentaa herraa istumaan, niin johan se tasapaino heitätti ja mukkelis meni... onneks ei myöskään vauvan päälle, vaan käsinojan yli. Noh, oppisko tuo nyt tuosta sit jotain?

Touhupäivän päätteeksi mummilassa keiteltiin iso kattilallinen puuroa ja niinhän tuo ipana veteli sitä kolme annosta, päivällä kun ei taas ruokakaan maistunut. Sitten tehtiin peti vuodevaatelaatikkoon ja näin vietetään Joonan elämän ekaa ei laidallisessa sängyssä yksin nukuttavaa yötä! Vaik toki tossakin on vähän laitaa, mutta jos tuolta kiipeääkin pois, niin eihän se mitenkään "tipahda"... Unille käyminen olikin sitten taas varsinainen operaatio, kun herra ois vaan hyppinyt ja temppuillut pedissään - puolen tunnin vieressä makaamisella se vihdoin kuitenkin tsippas ja äiti hiipi takas naapuriin kanukkien seuraan! Katsotaan nyt, että monelta täällä herätys pärähtää sitten käyntiin... toivottavasti tuo nukkuis koko yön tuolla pedissään, ettei tarvii viereen ottaa. Vaan silti taidan seuraaville reissuille haluta edelleen sen matkasängyn mukaan!

Huomenna ohjelmassa turistikierros Helsingissä, jee!

Äiti ja Joona

Vietettiin päivä Vantaalla ankkalammen rannalla, oli ihanan rentouttavaa, kiltisti Joona totteli käskyjä, ettei saa mennä liian lähelle rantaa yksin. Toki olin koko aika valmiina nappaamaan sen kiinni, jos se oiskin päättänyt uhata käskyjä :D

Huomenna lähdetään mummilaan evakkoon pariksi päivää, isi lähti Sweden Rockiin festaroimaan ja palaa vasta maanantaina... Onneks ihanat Kanadan asukit tulee taas viihdyttämään meitä! Maria ja Wesley, sekä vajaa vuotias Xavier. Eiköhän se aika mee sitten ku siivillä! :)

Kesä tuli!

Kesähommia on nyt puuhailtu ahkerasti, johan se kesäkuukin vaihtui ihan huomaamatta! Auringolta ei voi välttyä, mutta onneksi vain tää pesueen albiinoäiti on tähän mennessä ainoa, joka on ottanut osumaa auringosta... jalkapöydät kärähti, kun olin uimastadikalla Your Move -tapahtumassa töissä, eikä riittävä rasvaus auttanut. Myös otsa ja käsivarret on punertavat, mutta ei onneksi mitenkään kipeät!

Mun työpäivien avuksi saatiin taas kullanarvoista hoitoapua mun maailman parhaalta pikkusiskolta! Itsellä on turvallinen olo jättää ipana tädille hoitoon, ja moni asia olis jäänytkin oikeasti tekemättä ilman sen apua! Meidän rakkaista läheisistä oon kyllä ihan superkiitollinen, koska aina on löytynyt hoitoapua, kun on tarvetta ollut! Vierestä oon seurannut monen mammakaverin surkutteluita, kun hoitoavut on kaukana... joten kirjoitetaan nyt taas tännekin, että arvostetaan ihan jokaikistä sekuntia, kun hoitoapua ollaan saatu! <3

Hoitoavun lisäksi siskoni toi ipanan tuon edellä mainitsemani Your Moven vikana päivänä mun vuoron jälkeen uimastadikalle, ja päästiin taas lutraamaan. Päivä oli kuumaakin kuumempi, mutta johan se kello löi viittä, kunnes oltiin altaaseen asti päästy... vilu meinas tulla vähän meille kaikille, Joona ei ois malttanut lähteä vielä siinäkään vaiheessa, kun huulet alkoi sinertää ja huuli väpäji! Päätettiin kuitenkin stopata pulikoinnit siihen ja lähteä kohti saunoja, onneks aikuisilla on päätösvalta ;) Oli ihan hauska reissu, vaikka uimastadikalla ei ollutkaan sellasta kunnollista kahluuallasta! Matalin allas oli 0.5m syvä, eikä siinä oikein voi käsipohjaa tuo pieni ihminen uida... lastenaltaassakin käytiin vähän lutraamassa, mutta yhteensä taisi olla puolisen tuntia meidän allasaika vaan. Taidetaan vielä pysytellä sisähalleissa, ja sitten toki luonnonvesissä, mutta jos nui uimalat jäisivät harvinaisemmaksi huviksi :)

Toinen tän viikon jännääkin jännempi juttu oli, että haettiin Joonalle mönkijä! Saatoinkin jo aiemmin kirjoittaa, että kolmisen viikkoa takaperin käytiin Ninan kanssa pihakirppistelemässä Hertsikassa, ja siellä tuohon mönkkäriin törmäsin! Myyjä oli vanhempi rouva, joka ei masiinasta oikein osannut sanoa juuta eikä jaata, lupasi sen kympillä myydä, eikä ollut edes varma, että toimiiko se... Konsultoituani Tommia sovin kaupoista, tosin autoon se ei juuri sillä kertaa mahtunut, joten sovimme noudon seuraavalle viikolle... Vaan ups, innostuksissani en muistanut pyytää heidän numeroaan! Koska tarkkaa noutopäivää ja aikaa ei sovittu, eikä meitä hyvittanut lähteä randomisti ajelemaan sinne saakka, niin päätin laittaa heille kirjeen (koska mulla oli ainoastaan tarkka osoite, ei muita tietoja :D) ja onneksi siihen vastasivatkin! Niinpä kävimme sen helatorstain kunniaksi noutamassa... Tarkoitus oli viedä se mökille myöhemmin, mutta se ei mahtunutkaan meidän verkkokellarin ovesta sisään, niin jouduimme lähteä reissunpäälle samantien. Mökillä Tommi ja pappa tutkivat konetta ja selvittivät, että siitä puuttuu akku, joten eihän se voi toimiakaan ;) Kokeilivat jollain toisella akulla ja piuhavirityksillä mönijän toimivuutta, ja hienostihan lähtivät pyörät pyörimään! Eli se toimii! Pikkurahalla saatiin hieno peli, johon ei tarvitse kuin hankkia uusi akku, Tommi tuumaili, että joku mopon akku pelittäisi siinä vallan mainiosti! Jee!

Mökkireissulla oli myös mummo ja pappa siis uutta konetta ihmettelemässä, lisäksi Joona pääsi tutkailemaan mummon uutta moottorimasiinaa; ruohonleikkuria! Tässä kuvia!



Myöskään ihan tumpelo ei taida tuo ipana olla... Jossain oli ilmeisesti nähnyt, että auton renkaita säädellään... Tommi oli penkonut jotain työkalupakista ja saadakseen Joonan pois sahojen ja puukkojen ääreltä, oli antanut ipanalle jakoavaimen. Joona oli samantien sännännyt vaunujen luokse ja alkoi ropeltamaan vaunujensa pyöriä! Kas näin!

Buzzaus, Nivea 100v

Uusimpana buzzauskohteena on jo satavuotta ihoja virkistänyt Nivea! Tämän kunniaksi heillä on kilpailu pystyssä, ja tarjolla olisi palkintomatkoja. Kannattaakin käydä äänestelemässä ja katselemassa, toki jakamassa myös omat kuvansa ja Nivea-muistonsa. www.nivea.fi/mosaiikki saitilta löytyy lisää infoa!

(Ja buzzauksesta lisätietoja tuttuun tapaan www.buzzador.com, tai klikkaamalla tuolla blogin sivupaneelissa olevaa linkkiä. Kliks kliks siis vaan!)

Meidän perheemme päätti osallistua kisaan kuvalla pumpulista ja Nivean suihkusaippuasta, sillä jopa perheen isoin mies on todennut, että kyseinen suihkusaippua ihan oikeasti jopa jättää ihon pehmeäksi! Että hahaa vaan kaikki kuivattavat saippuat, ei tarttee haista miehelle enää munkaan, koska en oo viitsinyt kahta erilaista suihkusaippuapönikkää tuolla kylppärin nurkissa säilytellä.

Loppuun vielä meidän kisakuva!

Kuvakollaaseja toukokuun touhuista

Tässä pari kuvakollaasia, ulkopuuhista ja sisäleikeistä! Laiska ei jaksanut ladata kaikkia tänne yksitellen ;)

Normimeininkii osa 2

Viimeks taisin lupailla kuvapläjäystä, mutta kuvat on edelleen tuolla kamerassa ja kännykässä odottamassa virtapiikkiä niiden laitailuun. Eli ehkä ne sieltä vielä joskus siirtyy! Eilenkin oltiin illalla vielä koko perhe yhdessä ulkona, ostettiin Joonalle pallo ja mentiin kentälle muka fudailemaan, niin sinne kävin sitten hakemassa kameran kanssa matkaan... Mutta joo, Joonaa ei kyllä paljon pallon potkiminen tai heittelykään kiinnostanut. Vielä aiemmin hra Hienohelma ei halunnut koskakaan hiekkaan paljailla käsillä, mut eilen sen mielestä oli kaikista parhaita nimenomaan ottaa niitä pikkukiviä siitä kentänpinnasta ja kantaa äidille/isille/pallon päälle/rattaisiin... Ja lisäks se työnteli vaunuja pitkät pätkät ja puuhas niiden kanssa. Noh, ehkä se tohon palloiluunkin vielä pääsee joskus sisään ;)

Viime viikolla ipana olikin sitten kipeenä. Maanantaina oli jo vähän kärttynen ja ärtyisä päivällä ja mietin, että onks se vähän ehkä lämpöinen.. Mä lähdin sitten juhlimaan Suomen kiekkokultaa torille, niin illallahan se oli sitten nostanut kuumeen ipanalle. Tommi antoi lääkettä ja laittoi nukkumaan, yöllä kun mä tulin, niin lapsenvalvojaksi tullut täti oli ihan voipuneena sohvalla makaamassa, kun Joona oli kuulemma nukkunut niin levottomasti... Mä annoin sitten jossain välissä lisää lääkettä ja kahden kieppeillä totesin pääseväni helpommalla, kun otan vaan tulikuuman kekäleen sieltä omasta pinniksestään viereeni aikuisten sänkyyn. Seuraavana aamuna tilanne oli vähän normalisoitunut, mutta pianpa se kuume sitten taas helähtikin tuonne neljänkympin nurkille! Mitään muita oireita ei ollut, tosin (samoissa vappujuhlissa olleista) kaveritaaperoista oli suurin osa myös saanut yhtäkkisen selittämättömän korkean kuumeen, joten josko tuo sitten ois ollut jotain samaa tautia. Tiistaina ipana ei suostunut syömään tai juomaan, selkeästi teki mieli, mutta saattoi vaan itekä ja pitää tuttipulloakin kädessään... se oli ihan voimaton, joko nukkui tai vaan itki mun sylissä, joten mä tilasin lääkäriaikaa jo vähän paniikissa. Ja samantien kun hypättiin autoon, niin takapenkillä oli jo iloisesti höpöttelevä pikkumies! Todella outoa! Tommin kanssa katsottiin toisiamme ja Joonaa epäuskossa, mutta päätettiin kuitenkin jatkaa sinne lääkäriin, että sais otettua ees tulehdusarvot... Lääkärissäkin Joona oli yllättävän reipas ja leikkikin odotushuoneessa, lekuritäti katsoi korvat, kuunteli keuhkot ja tsekkas kurkun, ainoastaan kurkusta löytyi tulehdukseen viittaavaa... Tulehdusarvot tuli taas täysin puhtaina takas labrasta, joten lääkärintodistukseen kirjattiin ainoastaan vauvarokon epäily (korkea kuume ilman muita oireita) ja nielutulehdus, lääkkeitähän ei tohon sitten oo, kun ei tulehdusarvoissa ollut mitään häikkää.

Kotona Joona oli taas ihan yhtä kiukkuinen ja väsynyt, ilmeisesti se on vaan allerginen kotioloille ;)

Tauti podettiin taas yhtä nopeasti pois, kuin mitä oli alkanutkin, mutta "pääsipä" isi kokeilemaan työnantajan suhtautumista siihen, että on sairaan lapsen kanssa kotona ja pois töistä. Mulla oli siis myös yövuoro, joten sovittiin Tommin jäävän kotiin. Varmasti tätikin olisi selvinnyt Joonan kanssa jo ihan hienosti yöstä, mutta ehkä se oli kuitenkin kaikille helpompaa ja vähemmän stressaavaa, ettei tätiä siksi yöksi vaivattu.

Mutta tulipa taas niinä parina yönä todistettua, mitkä Joona mun vieressä nukkui, että ei oo tuosta vielä pinnasängystä luopujaksi! Sen verran levotonta hommaa se on, ja ihan kuten minäkin, niin Joona tasan tarkkaan käyttää kaiken sen saatavilla olevan nukkumatilan hyödykseen ;) Itse lähinnä nukuin horroksessa, kun vähän väliä sai olla nappaamassa ipanaa jalasta tai kädestä, ettei se olis tipahtanut sängystä alas... Mutta eipä siinä, eihän tässä mikään kiire oo pinnasängystä luopuakaan. Tämä ajatus siis vaan päässä pyörinyt, kun muut samanikäisten omistajat ovat pohdiskelleet, että josko ois aika ja osa siis jo siirtynytkin sellaiseen junnusänkyyn.

Nyt viikonlopun Joona oli mummolassa taasen hoidossa, meillä oli suursiivouspäivä. Lauantaina Tommi vei ipanan joskus puolen päivän jälkeen ja mä aloittelin sillä välin laittamalla pyykki- ja tiskikoneet pyörimään. Siivottiin siis ihan oikeesti koko kämppä ikkunoita, lattioita ja hyllyjen pölyjä myöten, myös parveketta Tommi hinkkaili ja vessat luonnollisesti pestiin myös. Huhkittiin täällä hikipäässä, seittemän tuntia oikeasti kokoaikaista työtä me tehtiin! Pieniä juomataukoja välillä, mutta muuten puunattiin syömättä iltaan saakka. Illalla sitten maistui sauna ja uni hyvältä <3

Eilen sitten haettiin ipana kotiin, ja kyllä taas huomaa, että on mummolassa ollut lellittävänä.. Siellä viihdykettä kun on oikeasti koko ajan, eikä vissiin kovin moni homma oo kiellettyäkään. Periaatteessahan se on ihan ok, koska Joonankin pitää tottua siihen, että kotona on äidin ja isin säännöt, muualla muiden säännöt. Kotiin tullessa kuitenkin sitten havaitsee heti, että hra Uhmaikäinen suuttuu IHAN kaikesta, mistä vähänkin torutaan, tai jos äiti ja isi ei hypikään pikkujätkän pillin mukaan... Aikamoista kiukkua ja vääntöä oli eilisilta ja tää aamupäivä, huh. Noh, rajoja ja rakkautta, sillähän tuo oppii, ehkä vielä joku päivä ;) Uhmatkoon vaan, äiti alkaa kohta vetää kans itkupotkuraivareita ;) (On muuten söpöä, kun Joonalle näyttelee loukkaantunutta, niin Joona tulee "pyytämään anteeksi" eli halaamaan. On siis opetettu, että jos satuttaa toista (fyysisesti) niin pitää halata anteeksipyyntö, ja nyt se on ottanut sen saman sitten myös näihin tahtojentaistoihin.)
Tänään se on myös vaikka kuinka monta kertaa heittänyt itse jonkun lelun pois sohvalta/tuolilta/mistä vaan ja sitten osoittanut ja koittanut komentaa mua sen nostamaan!! Uskomatonta! Pari henkevää "keskustelua" käyty siitä, että Joona voi ihan itse käydä pois heittämänsä lelun poimimassa ;) Ja sitten se tekee sitä, että tarkoituksella työntää autoja mm. sohvan alle/piirongin alle/mihkä vaan ja sit ku se ei itse saakaan niitä, niin komentaa äitiä apuun.. ja siis ihan tahallaan tätäkin.

Aamu valkeni täällä erittäin väsyneenä just tänään, sellasta uupumusta tai voimattomuutta (tosin viime yönä unimasa vei mut mennessään kai vasta joskus kolmen aikaan ja aamulla Joona oli hereillä jo piirua ennen ysiä. Ois just tänään sit voinu nukkua sinne päälle kymppiin!)... Sitten alkoi sataa ja ukkostaa hurjana, joten meidän päiväsuunnitelmat (taaperotreffit piknikhengessä puistossa) peruuntui, kun mua ei huvittanut yrittää tonne kastumaan. Ja sitten... sade loppu, pimpelipom. Just näppärästi siinä vaiheessa, kun kiukkujätkä vaati itse päästä jo päikkäreille... Kävi siis rynkyttämässä vaunuja ja pinnasänkyä, haki unipupun ja osoitteli jääkaapista maitoa. Huh, ihan tervetullut hengähdystauko itsellekin just passeliin väliin!

Että sellasta auvoa tänne. Toivottavasti viikko ei oo ihan pelkkää sadetta, että päästäis uloskin vähän energiaa purkamaan! Tai jos ei päästä, niin kai se on sitten vaan lähdettävä jonnekin muualle treffaamaan kavereita, koska näitä kotikiukkupäiviä ei ihan kovin montaa jaksa... Onneks pääsee taas to-pe yönä töihin lepäämään ;)

Uimareissuja, värikylpyä, leffateatteria!

Huh, edellisestä postauksestahan on jo ikuisuus! Ja niin paljon kaikkea on tapahtunut, että noinkohan muistan kaikkea mainitsemisen arvoista edes kertoa!

Uimassa ollaan käyty nyt taas useaan otteeseen, ja yhä edelleen se on Joonasta vaan ihan superhauskaa! Siellä se mennä viipottaa altaassa, räiskytellen ja läiskytellen, polskutellenkin välillä! Käsipohjan uimisen se mallioppi toissa kerralla; tosin uimakaveri ui käsipohjaa eteenpäin, niin Joona kaikille liikkumisen oppimiselle tyypilliseen tapaansa tekee tämänkin homman aluks "peruuttamalla". Eli Joonan käsipohja kulkee takaperin, hihih!

Joskus huhtikuun lopulla me käytiin kokeilemassa Bestiksen kanssa värikylpyä. Joona innostui heti alkuunsa siellä luokkahuoneessa, kun siellä oli tyynyjä lattialla istumista varten, ja yritin vaihtaa sille päälle sellaiset vaatteet, joiden sotkeentuminen ei haittais... noh, pelkästään vaippa oli päällä, kun yks kirkuen ja kihertäen kirmaili siellä ympäriinsä ja kävi ottamassa tuntumaa muihinkin aikuisiin ja lapsiin :D Siellä ohjaajankin edessä se istui kiltisti kuuntelemassa, vaikka mä yritin sitä houkutella mun luo... Ei kyllä ollut puhettakaan siitä inhottavasta vierastamisesta, josta on kärsitty tässä jo jokusen kuukautta!
Samalla taas vähän katselin Joonan ja Aleksin luonne-eroja, kun Aleksi viihtyi äitinsä sylissä tai lähellä koko ajan, vasta ihan tunnin lopuksi Aleksikin vähän taisi riehaantua ja pääsi tunnelmaan! Niin erilaisia nämä on, vaikka molemmilla pojista kuitenkin oli ihan tasavertaisen hauskaa :)

Värikylpytunnin aluksi ohjaajalla oli keltaisia narukeriä, joilla pelleiltiin. Sitten oli ilmapalloja, joiden sisälle oli laitettu herneitä, ja niitä ravisteltiin ja heiteltiin. Sitten pallot ja narut kerättiin lakanan päälle ja alta paljastui ne meidän piirrustuspaperit. Joonalla oli vauhti niin päällä, että eipä se paljon mun kanssa viihtynyt, vaan meni siellä omia menojaan ympäri ämpäri huonetta!
Itse värikylvyn ajaksi se sentään malttoi rauhoittua mun viereen, kun vihdoin päästiin sotkemaan! Herra hienohelmasta oli outoa sotkea niitä värisössöjä käsillään, ja vähän väliä se koitti antaa kättään mulle putsattavaksi! Kun se sitten tajusi, että varpaillakin voi maalata, niin siitähän se sitten innostui, kun se värisotku liukui niin kivasti jalkojen alla!
Pian olikin sitten paperilla kauniin vaaleanvihreää ja violettia sotkua ihan joka puolella, tasaisesti värjätty työ ;) Siitä saatiin pohjat äitienpäiväkortteihinkin, ja vielä jäi talteenkin paperia korttipohjiin!

Vappuakin on ehditty juhlistamaan, Tommilla taas oli töitä pyhien päällä, joten me lähdettiin mammaporukan seuraksi grillailemaan eräälle mammalle. Pöydät notkuivat herkuista, ja talon isäntä (ainoana miespuolisena, voi raukkaa :D) hoiti urhoollisesti grillaamiset - just silloin, kun piti alkaa grillailuita hoitamaan, niin alkoi luonnollisesti sataa! Lapsilla ja äideillä oli kivaa, eikä se ainoa paikalla ollut isikään näyttänyt ihan kauheasti kärsivän. Iltapäivä hurahti ihan supernopeasti ja taas kotiinpaluu meni vähän päälle "normaalin"... vappupäivänä käytiin mummia moikkaamassa ja lähdettiin vielä kaupunkiinkin Eevaa ja Innaa tapaamaan safkailun merkeissä.

Sen lisäksi me kokeiltiin tuossa leffassakäyntiä. Olipas kyllä taas sellainen rupeama... jonot oli iiiiiihan hillittömät, kun mentiin lippuja lunastaa, sinne ne kiemurteli pitkin poikin ja jatkuivat sinne Tennispalatsin popparikiskoille saakka, huh! Yllättävän nopeasti se kuitenkin sit eteni onneksi, eikä pojatkaan hermostuneet. Oletettua halvemmaksikin leffareissu tuli, mulla kun oli 2 käyttöä vaativaa joululahjalippua ja jonottaessa joku random kolmikymppinen miekkonen tuli koputtamaan mua olkapäälle, ja antoi oman joululahjalippunsakin mulle ihan ilmaiseksi, hän kun ei leffaan ois ehtinyt ja niissä oli siis tänään vika käyttöpäivä!! Ihana, tuli niin hyvä mieli tollasesta pyyteettömyydestä! Oli jaksanut nähdä kuitenkin vaivan tulla sinne leffateatterille saakka sen antaakseen! Muutamia muita lippujen kaupittelijoita siellä myös oli - jostain syystä me vaan oltiin jotenkin skeptisiä, kun sellaset ehkä kutosluokkalaiset kundit koitti niitä omiaan myydä :D Mutta niin, ei jäänyt siis kuin vaan yksi lastenlippu rahalla maksettavaksi, jee! :)

Leffaan oli uskaltautunut ehkä kolmisenkymmentä muutakin katsojaa, mutta eturiveissä ei meidän lisäksi ollut muita. Joonan mielestä parasta oli kiipeillä penkkirivillä penkiltä toiselle ja sukeltaa käsinojien yli pääedellä, Miosta taas parhautta oli saada juosta ympäri sitä etulattiaa ja tanssia biisien tahtiin. Mio ei pysynyt juur paikallaan (ylläri, Mio on siis meidän vakkari uimakaverikin, ja aikamoinen Duracell! :D), Joona malttoi sentään hetken. Leffa ei ollut liian pelottava, mutta siinä aluks näytettiin joku ehkä parin minsan minileffa kissasta ja hiiristä, siinä kissa teki yllätyshyökkäyksen jonkun äänitehosteen kera ja siitähän Joona säikähti ihan älyttömästi ja parahti lohduttomaan itkuun! :( Mutta onneksi rauhoittui sitten ja molemmat kundit jaksoivat leffan loppuun asti, vaikkakin viimeiset minuutit kuluivatkin sitten jo äitien kanssa käsikädessä portaita edes takas juoksennellen...

Hauska oli kokemus, mutta meidän osalta ainaskin tää nyt vahvisti (uskoakseni Assi oli samaa mieltä Miosta) sen, että ei oo meillä just nyt Vauvakinoihin menemistä... Jos kolme varttia oli liikaa, niin täyspitkä aikuisten elokuva ei varmasti motivoi pysymään aloillaa, siellä kun ei mahdu yleensä edes eturiviin, kun ei paikkalippuja myydä, vaan pitäis olla TOSI paljon aiemmin siellä jonottelemassa! Ehkä meidän seuraava leffaelämys on sitten taas jokusen vuoden päästä jotain kivaa piirrettyä kattomaan! :)
Leffaa itseään voisin kyllä näille mineillekin suositella, oli se kokemuksen arvoinen! Sellaisia lyhyitä filmiklippejä "nidottuina" yhteen, ihan hauskaa!

Sitten me ollaan tutustuttu myös tämän meidän taloyhtiön väkeen. Jo tuossa jokunen päivä aiemmin Joona nukahti kaupasta kotiin kävellessä rattaisiin, enkä hennonut sitä heti herättää. Mentiin siis tohon leikkipihalle istuksimaan, ja ehdin vihdoinkin esittäytyä siinä usein istuskelevalle toiselle äidille. Hänellä on siis nuorin pari vuotias tyttö ja pari isompaa poikaa, ollaan aina moikkailtu, mutta ei olla samaan aikaan ehditty ajan kanssa tohon hiekkalaatikolle. Ehkäpä tässä kesää kohti mennessä hiekkalaatikolla alkaa olla enempikin näitä pienempiäkin leikkiseurana! :)

Lisäks viime viikonloppuna oli pihatalkoot, joihin ilmoittautumisia oli pyydelty jo aiemmin, mutta Tommi oli kuitenkin edeltävän yön töissä, niin ei ilmoittauduttu. Päivällä sitten Liia ja Edithkin tuli meille, joten eipä me edes paljon Joonan kanssa tuossa pihalla pyöritty - ja eipähän meistä kaksistaan ois paljon apua ollutkaan, Joonalla kun tuo harava ei vielä oikein kädessä pysy ;) Talkooväki sai pihat siisteiksi ja olivat kattaneet tuonne herkkupöytää, ilta lähestyi ja me saatettiin omat vieraamme juna-asemalle. Jäätiin vielä sitten hiekkalaatikolle leikkimään ja pianhan meitä jo huudeltiin mukaan pippaloihin ja tutustumaan, grillissä olisi vielä ruokaa ja juomaakin löytyisi! Kyllä me sinne sitten Joonan kanssa mentiin, vaikka mä sitten nolona sopertelin, että eihän me mitään kehdata ottaa, kun ei olla talkoisiinkaan osallistuttu... Piut paut kaikki antoi mun pahoitteluille ja iski lautasen kouraan ja marssitti grillille. Otin sitten Joonalle pari nakkia syötäväksi ja siinä tutustuttiin naapureihin! Oikein tosi mukavaa väkeä, kyselivät Joonasta ja meidän yhtiössä viihtymisestä ja kertoilivat niitä näitä yhtiöstä ja asukkaista. Tommikin siinä sitten tuli kotiin, kun oli ollut mökillä laittelemassa autoaan, ja sekin jäi turisemaan meidän seurana. Ihan tosi välitön ja kiva fiilis jäi!

Seuraava päivitys toivottavasti taas vähän pikemmin, olisi kuvasatoakin vaikka millä mitalla!